| paras lukemani kirja
Opin lukemaan viisivuotiaana. Miltei asuin mummolassani pitkiäkin aikoja. Luin kaikki, mitä vain sain käsiini, vaikka tarjonta oli vähäistä. Mummolla oli iso perheraamattu ja Vanhan Testamentin tarinat olivat kuvitettuna todella jännittäviä. Lääkärikirjasta löytyi kiehtovan kamalia tauteja:), mutta paras kaikessa oli kuusiosainen Dumas:n Muskettisoturien tarina. Paras siksi, että sen avulla lapsenmieleni tajusi, mikä aarreaitta kirjoissa piilee. Kun parin vuoden kuluttua pääsin kirjastoon, tuli siitä minulle yksi rakkaimmista paikoista. Itseasiassa ei kirjoja voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Eri elämänvaiheessa erilaiset tarinat kiehtovat ja joskus, kun olen palanut aiemmin hyvänä pitämääni kirjaan ihmettelen, mikä siinä oli niin hyvää. Kiitos kirjastolaitoksemme, saamme nauttia hyvistä kirjoista varallisuudesta riippumatta.
| 
