| Älä sinä kuule mylykerö mulle ala!
Oli torstai päivä Messukylän vanhassakirkossa ja kaunista Herramme seesteistä suvea hiljaista ja suuret ovet auki.
Suntio hommaili hissuksiin lakaisten penkkien välyksiä ja pastori takahuoneessa omiaan värkäten. Oli kahden elonsa mitä Pyhintä ja kaunista.
Naakka tuli yllättäen avoimesta siitä isosta ovesta ja suntio ihmettelemään. Soran käyneenä myös, otti välittömästi lähimmän aseen eli kolehtihaavin ja sillä.
… ja perkele kuului kun penkkien välejä loikkien ja kolisteli huitoen samalla Kirkon Pyhällä haavilla saadessaan naakkaa. Ja saatana kun, … ja samassa Pastori aukaisikin sakastinsa oven ja ihmettelemään mitä ihmeen kirroomista ja mekkalaa täältä Herran salin puolilta oikeen kuuluu! No kun, kun tuo naakka tuli ja … No hyvä kirkon mies, eihän naakka nyt haaviin käy. Ja vielä tuommoista kieltä sinä Herramme suuressa salissa!
Aikaise tuosta vain muutama suurimmista ikkunoista niin sinnehän se mennee jo omia aikojaan hevon vittuun.
|