Lähiö vai keskusta

Tämä ei oikein sovi millekään palstalle, mutta olen itse joutunut tässä parin kolmen kuukauden ajan ratkomaan pulmaa, viimeksi tänään: haluanko asua Suomessa ison kaupungin ydinkeskustassa vaiko lähiössä hyvien julkisten kulkuyhteyksien päässä (noin viisi-kuusi bussivuoroa tunnissa, 10 min keskustaan, pyörätiet hyvät myös).

Keskustaan muuttamista mietin viimeksi tänään, kun oli kiva asunto hyvään hintaan tarjolla, mutta: En halua pukeutua roskapussinkin viemistä varten. En ole myöskään enää siinä iässä, että joka ke, pe ja la pitää päästä baariin bilettämään, joten keskusta-asuminen ei ole välttämätöntä tästäkään syystä. Samaten tässä kaupungissa asuu todella paljon tuttujani ja sukulaisiani, joten en todellakaan halua joka välissä olla kahvia keittelemässä, "kun nyt satuin lähettyville".

Täällä lähiössä minulla on ylimmän kerroksen todella kiva asunto, merinäköalat, todella hiljainen asunto, sauna, mikä ei ole välttämätttä keskusta-asuntojen ominaisuus. Saatan käydä tuossa lähikaupassa verkkarit päällä ostamassa sen unohtuneen maitopurkin. Bussilippuun vuodessa kuluvan noin 300 euroa en laske olevan kulu eikä mikään; eihän sillä edes tankkaa autoaan kuin noin neljä kertaa. Sen muutaman kerran vuodessa kuin lähden yöjuoksuun raskin kyllä ajella taksilla tännekin.

Tällä hetkellä valitsen näköjään lähiön.

Mikä on teidän valintanne? Omakotiasujien valinnan ymmärrän tietenkin olevan lähiö.

Keskustelua kaipaan. Kiva aihe.

Minä olen lapsuuteni asunut keskikokoisen kaupungin ydinkeskustassa kerrostalossa. Se oli ihan kivaa, varsinkin kun iso puisto leikkivälineineen oli vieressä. Omien lasten ollessa pieniä asuimme lähiössä ok-talossa ja se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Nyt kahden mieheni kanssa asumme jälleen kaupungin ydinkeskustassa ja täällä minä tulen viettämään eläkepäivänikin (jos nyt emme sitten muuta kokonaan ulkomaille suurkaupunkiin, jossa asuvat molemmat lapsemme).

Minä arvostan aikuisena vaivattomuutta - ei ole kiinteistön- eikä pihanhoito-ongelmia. Lomalle voi lähteä huoletta - ei jää talo asumattoman näköiseksi, ei postilaatikko pursuile postia eivätkä pihan istutukset itke vettä, ei myöskään vastassa palatessa ole polviin ulottuvaa hankea. Arvostan myös sitä, ettei tarvitse aina lähteä autolla liikkeelle - useimmat palvelut ovat lyhyen kävelymatkan päässä.

Olemme lapseton aviopari ja valinneet keskustan isossa suomalaisessa kaupungissa. Käymme teatterissa, konsertissa, kuntosaleilla, harrastuksissa,matkalla (kätevää kun asemat on kävelymatkan päässä), ja myös ihan tuopposillakin :D joskus vielä, toki ei joka ke, pe ja la sentään. Pidämme keskusta-elämisestä, kumpikin on kotoisin ihan aidolta maatilalta eli kokemus löytyy ihan "peruslandesta" myös.

Lähiössäkin asuimme vuoden mutta kaipasimme tänne keskustan sykkeeseen. Meillä on yksi auto ja se riittää mainiosti.

Ja keskusta-asunnossa arvo säilyy aina etenkin näissä isoissa kaupungeissa. Asumme 40-luvulla tehdyssä aidossa hyvin tehdyssä perinteisessä tiilitalossa, joita myös et lähiöistä löydä.

Omakotitalossa olisi liikaa duunia ja lisäksi sijainti olisi kaukana.

Asunto kattoterassilla keskustasta. Lähiöt eivät kiinnosta.

Olemme kolmekymppinen pariskunta ja asumme pääkaupungin lähiössä. Olen opiskelijalikkana asunut lyhyen aikaa kantakaupungissa, sitä lukuun ottamatta aina lähiössä. En vain näe syytä, miksi maksaa huonokuntoisemmasta ja vastikkeeltaan kalliimmasta asunnosta tuplahinta nykyiseen verrattuna, kärsiä urbaaneista lieveilmiöistä kuten liikennemelusta ja -ryönästä, pyörävarkaista, ahtaudesta, humalikoista, kalliista ja huonosti varustelluista lähikaupoista tms (nämä siis häiritsivät Töölössä) ja käyttää esim. töihin matkustukseen ihan sama aika kuin nytkin. Olemme aina tykänneet liikenteellisesti ja palveluiltaan hyvistä lähiöistä, joissa toisaalta ei tarvi autoa ja keskustaan pääsee vartissa, mutta toisaalta on sopivan unelias "nukkumalähiön" tunnelma ja hyvät päivittäispalvelut kävelyetäisyydellä. Harrastan pitkänmatkan juoksua sekä pyöräilyä, joiden kannalta kivikaupungissa asuminen on varsin ikävää. Töölönlahden lenkkiä ei voi kuitenkaan verrata nykyisen asuinpaikan ovelta alkaviin luonnonmaisemiin.

Alkuperäinen kirjoittaja lähiöihminen

Olemme kolmekymppinen pariskunta ja asumme pääkaupungin lähiössä. Olen opiskelijalikkana asunut lyhyen aikaa kantakaupungissa, sitä lukuun ottamatta aina lähiössä. En vain näe syytä, miksi maksaa huonokuntoisemmasta ja vastikkeeltaan kalliimmasta asunnosta tuplahinta nykyiseen verrattuna, kärsiä urbaaneista lieveilmiöistä kuten liikennemelusta ja -ryönästä, pyörävarkaista, ahtaudesta, humalikoista, kalliista ja huonosti varustelluista lähikaupoista tms (nämä siis häiritsivät Töölössä) ja käyttää esim. töihin matkustukseen ihan sama aika kuin nytkin. Olemme aina tykänneet liikenteellisesti ja palveluiltaan hyvistä lähiöistä, joissa toisaalta ei tarvi autoa ja keskustaan pääsee vartissa, mutta toisaalta on sopivan unelias "nukkumalähiön" tunnelma ja hyvät päivittäispalvelut kävelyetäisyydellä. Harrastan pitkänmatkan juoksua sekä pyöräilyä, joiden kannalta kivikaupungissa asuminen on varsin ikävää. Töölönlahden lenkkiä ei voi kuitenkaan verrata nykyisen asuinpaikan ovelta alkaviin luonnonmaisemiin.

Noista vastikkeista. Eivätkös ne ole juuri keskustassa missä on monesti taloissa liiketilaa paljon (ja taloyhtiölle tuottavaa liiketilaa) joissa on matalampi vastike? Veli vaimoineen asuu Tampereella Hämeenpuistossa 100v vanhassa "röttelössä" (jugendpalatsitalossa) jossa ei ole vastiketta ollenkaan koska on niin paljon katutasossa arvokasta liiketilaa. Ja vaikka ydinkeskusta-asunto maksaa enempi kuin lähiöluukku, on myös jälleenhinta aina arvokkaampi ja vaikka tulisi mikä lama, isojen kaupunkien keskusta-asuntoa varmempaa sijoituskohdetta et voi löytää. Etenkin jos se on 1950-luvun tai vanhemmasta talosta, jolloin talot tehtiin paikallamuuraten tiilitaloiksi. Elementtirakentaminen alkoi 60-luvulla ja silloin rakentamisen taso romahti lopullisesti. Miettikääpä, mitä nykyhirvitystalot ovat 100 v päästä? No on taidettu pillarilla vetää moneen kertaan jo päältä.

Muuten tietysti keskustassa on enempi juhlijoita, pissijöitä sun muita lieveilmiöitä mutta eivätpä ne hampit ja narkit lähiöitäkään ole viime kuuleman mukaan alkaneet välttelemään.

Alkuperäinen kirjoittaja lähiöihminen

Olemme kolmekymppinen pariskunta ja asumme pääkaupungin lähiössä. Olen opiskelijalikkana asunut lyhyen aikaa kantakaupungissa, sitä lukuun ottamatta aina lähiössä. En vain näe syytä, miksi maksaa huonokuntoisemmasta ja vastikkeeltaan kalliimmasta asunnosta tuplahinta nykyiseen verrattuna, kärsiä urbaaneista lieveilmiöistä kuten liikennemelusta ja -ryönästä, pyörävarkaista, ahtaudesta, humalikoista, kalliista ja huonosti varustelluista lähikaupoista tms (nämä siis häiritsivät Töölössä) ja käyttää esim. töihin matkustukseen ihan sama aika kuin nytkin. Olemme aina tykänneet liikenteellisesti ja palveluiltaan hyvistä lähiöistä, joissa toisaalta ei tarvi autoa ja keskustaan pääsee vartissa, mutta toisaalta on sopivan unelias "nukkumalähiön" tunnelma ja hyvät päivittäispalvelut kävelyetäisyydellä. Harrastan pitkänmatkan juoksua sekä pyöräilyä, joiden kannalta kivikaupungissa asuminen on varsin ikävää. Töölönlahden lenkkiä ei voi kuitenkaan verrata nykyisen asuinpaikan ovelta alkaviin luonnonmaisemiin.

Allekirjoitan täysin tekstisi. Jouduin aikoinaan muuttamaan kanpunginosastani keskustaan.
Suurin järkytys oli Töölön ruokakauppojen surkeus. Aloin höpistä kauppareissuistani elleissä ja sain lähtemättömän nimimerkin alepa-täti.

Töölössä olen asunut moneen otteeseen. Mutta toivottavasti en enää tee paluumuuttoa seuduille. En vaikka sinne rakennetaan kaikki maailman ihanuudet. Töölönrannan kävelin keväällä, kun palasin ranskan tunnilta. Yhdellä reissulla ajoin 3B-ratikalla ja kuuntelin juopuneen ikääntyneen naisen hölinää Brahen kentän kohdalla. Ei totisesti ole ikävä stadiin asumaan.

Alkuperäinen kirjoittaja vähän infoa

Noista vastikkeista. Eivätkös ne ole juuri keskustassa missä on monesti taloissa liiketilaa paljon (ja taloyhtiölle tuottavaa liiketilaa) joissa on matalampi vastike? Veli vaimoineen asuu Tampereella Hämeenpuistossa 100v vanhassa "röttelössä" (jugendpalatsitalossa) jossa ei ole vastiketta ollenkaan koska on niin paljon katutasossa arvokasta liiketilaa. Ja vaikka ydinkeskusta-asunto maksaa enempi kuin lähiöluukku, on myös jälleenhinta aina arvokkaampi ja vaikka tulisi mikä lama, isojen kaupunkien keskusta-asuntoa varmempaa sijoituskohdetta et voi löytää. Etenkin jos se on 1950-luvun tai vanhemmasta talosta, jolloin talot tehtiin paikallamuuraten tiilitaloiksi. Elementtirakentaminen alkoi 60-luvulla ja silloin rakentamisen taso romahti lopullisesti. Miettikääpä, mitä nykyhirvitystalot ovat 100 v päästä? No on taidettu pillarilla vetää moneen kertaan jo päältä.

Muuten tietysti keskustassa on enempi juhlijoita, pissijöitä sun muita lieveilmiöitä mutta eivätpä ne hampit ja narkit lähiöitäkään ole viime kuuleman mukaan alkaneet välttelemään.

Ehkä ihan ydinkeskustassa on vastikkeettomiakin yhtiöitä, mutta se näkyy vastaavasti myös myyntihinnassa - vastikkeettomat jugendlinnat helsingissä ovat jo kolminkertaisia hinnoiltaan verrattuna nykyiseen. Rakentamisen laatuun en osaa sanoa mutta eivätpä ne satavuotiaatkaan kunnossa pysy ilman jatkuvaa korjaamista. Nyt asun muutaman vuoden ikäisessä talossa, ja asumisen laatu sekä tilojen ajanmukaisuus tietty ihan eri luokkaa verrattuna isoäidin ikäisiin taloihin. Kukaan ei pysty varmasti sanomaan, kuinka kauan nykytalot kestävät mutta ei kannata huijata itseään - jugendlinna on vaikea ja kallis korjattava ja niissä on omat asumisen mukavuuteen liittyvät miinuksensa.

Asunnolla on yleisesti ottaen taipumusta säilyttää arvonsa ja arvonnousu on suhteessa sijoitettuun pääomaan. Keskustaan minulla ei keskituloisena ja perinnöttömänä ole mahkuja omin rahoin kuin vuokralle. Pitää muistaa, että ne pienivastikkeiset jugendlinna-kolmiot järkevän - ja myös ei-niin-järkevän - kuntoisissa yhtiöissä tuppaavat maksamaan 400 000! Sijoitusmielessä on parempi ostaa pikkukaksio lähiöstä tai muualta kuin pk-seudulta keskustasta, tästä on olemassa paljon tilastodataa josta voi ROIta laskea. Ja kuten sanottua, en viihdy kaupunkikeskustassa.

Kun tulee aika luopua ok-talostamme, niin ehdottomasti muutamme luonnonläheiseen lähiöön, josta hyvät yhteydet keskustan rientoihin.

Keskustaan meitä ei saisi kirveelläkään lieveilmiöiden ja rauhattomuuden takia, sijoitusasunnot toki ovat siellä.

Alkuperäinen kirjoittaja Kumpi?

En halua pukeutua roskapussinkin viemistä varten.

Sitten sinun täytyy muuttaa korpeen, missä ei ole naapureita näköetäisyydellä. Ei lähiössäkään alusvaatteissa tai yöpaidassa pihalle mennä, tuskin edes omakotialueella. Vai mitä tarkoitit pukeutumisella?

Etäisyydet keskustan ja lähiöiden välillä ovat muualla vähän toista luokkaa kuin pääkaupunkiseudulla. Jostain pienemmästä kaupungista saisit varmaan asunnon kävelyetäisyydeltä ydinkeskustasta, mutta silti rauhalliselta paikalta. Minäkin asun tällä hetkellä keskellä kaupunkia järven rannalla. Kerrostalossa, koska haluan, että pihatyöt ja talon kunnossapidon hoitavat ammattilaiset.

Pienemmissä kaupungeissa (kuin Helsinki) voi tosin julkinen liikenne olla heikommin järjestetty. Kannattaakin valita asuntonsa paikasta, josta on kävelymatka niihin palveluihin, joita käyttää paljon (minulle on tärkeä esim. kirjasto). En voisi kuvitellakaan muuttavani paikkaan, josta ei pääse pois muuten kuin omalla autolla.

Mitä asunnon rauhallisuuteen tulee, siihen vaikuttavat aika paljon myös naapurit. Tosin minun asumisuralleni (kotoa muutettuani 8 eri osoitetta) sellaisia on mahtunut vain yhden kerran. Ilmiö lienee harvinaisempi kuin nettikirjoittelusta voisi päätellä.

Keskusta-asuminen on yleensä niin paljon kalliimpaa, joten siinä mielessä rahoilleen saa yleensä parempaa vastinetta lähiössä. Tarkoitan tällä sitä, että lähiöstä asunnon ostamalla käteen jää enemmän rahaa lainanlyhennysten jälkeen eikä tarvitse vetää itseään velkakiikkuun.

Lähiöissä myös ikärakenne on nuorempaa. Keskusta-asunnoissa on erittäin usein ikäviä tilanteita, kun asukkaat ovat joko vauraita eläkeläisiä ja pienemmät asunnot on vuokrattu nuoremmalle väelle. Itse olen paljon asunut esimerkiksi hissittömissä kerrostaloissa juuri siksi, että niissä on enemmän itseni kaltaisia ihmisiä.

Omat vanhempani tekivät juuri niin, että eka asunto oli lähiökerrostalossa, toinen asunto paremmalla alueella omakotitalossa ja nyt tämä viimeisin asunto on keskusta-asunto, jossa erinomainen sijainti, sauna, parveke, oma parkkipaikka, hissi ja kaikki on esteetöntä.