Itsemurhaan yllytys

Ennen kuin kerron uneni, kerron taustatietoja:
Minulla ja poikaystävälläni on 'riitaa'. Olen kuullut monelta taholta huhuja ja hän on vahvistanut ne. Aijomme kuitenkin puhua siitä vielä myöhemmin. Huhujen mukaan hän olisi kyllästynyt minuun. Hän kertoi: "Olen sanonut parille tyypille etten tiedä kuin kauan jaksan olla vielä sun kanssa. Älä vielä murehdi :)" Se sattui ja itkin itseni uneen sen takia.

Uneni:

Olimme menossa perheeni kanssa jonkinlaiselle matkalle. Kuljimme keskustan läpi ja siellä näin poikaystäväni. Hän istui joidenkin poikien kanssa penkillä. En tahtonut puhua, toivoin ettei hän näkisi minua, mutta kun hän sitten näki minut, olin iloinen. Juoksin hänen syliinsä ja itkin. Kysyin häneltä juoruista. Hän ei vastannut. Hän vain hymyili ja oli hiljaa. Toistin kysymykseni muutomaan otteeseen; Ei vastausta.

Pikkuveljeni ja hänen kaverinsa alkoivat kerääntyä ympärillemme. Käskin heitä jättämään meidät rauhaan, mutta he vain pyörivät ympärillämme kuin se olisi joku sairas piirileikki. Tönäisin yhtä heistä. Hän kaatui ja alkoi valittaa jalkaansa. Autoin hänet ylös ja pyysin anteeksi. Pojan nilkka oli vääntynyt ja hän itki. Pyysin anteeksi vielä muutoman kerran ennen kuin poikaystäväni vetäisi minut sivuun ja halasi tiukasti.

Äitini tuli eteemme. Hän sanoi: "Katso nyt! Nyt sinä varmaan sitten menet TERASSILLE ja hyppäät alas? Ala mennä!" Terassille? Talossamme ei ollut terassia. Koska se oli kerrostalo, meillä kuitenkin oli parveke. Tajusin mitä hän tarkoitti. Lähdin vihaisena ja surullisena kävelemään kotiin, joka ei sijainnut kaukana keskustasta. Käännyin katsomaan olkani yli muutomaan kertaan. Kaikki tuijottivat minua vihaisesti. Poikaystäväni, äitini, pikkuveljeni ja hänen kaverinsa.

Käännyin piiloon läheisen kaupan kulmalle ja katsoin taakseni. He varmistivat että teen sen. Kurkkasin kulman takaa heihin, ennen kuin menin vastapäiven talon taakse. He tuijottivat minua yhä. "HYVÄ ON!" Lähdin juoksemaan. Juoksin niin kovaa kuin pystyin, mutta kun katsoin heijastusta kaupan laseista, näytti kuin juoksuni olisi hidastettu. Aloin tuntea sen myös jaloissani ja pian koko vartalossani. Kuljin eteenpäin nopeasti, mutta liikkeeni olivat hidastettu.

Kun viimein pääsin kotiini neljänteen kerrokseen, avasin parvekkeen lasit ja istuin laidalle. Kuin telepaattisesti kun suljin silmäni, näin mummini ja vaarini kulkevan talomme hissillä ylös. Se oli myöhäistä. Tiesin sen, vaikken ollut hypännytkään.

Osaisiko joku tulkita tätä vaikea selkoista unta?