Karsinat

Sitä oli ennen pieniä yhteisöjä, kaikkien asiat tiedettiin, oli tiukat säännöt ja rajat.

Jotenkin sitä on jatkuvasti kapinoitu, maailma muuttunut, mutta...
kunnei vain tämä koulutussäätyyhteiskunta yhdessä tietotekniikan kanssa olisi palauttanut miljoonakylätkin pikkunurkkakunniksi?

On niin paljon kaikenlaista, joka rajaa ihmisten toimintaa - tunteet, elämisen ja olemisen.

Varattomana on mahdoton mennä mukaan tietynlaisille markkinoille - se on kuin tunnekahle.
(Ehkä vertauksksi sopisi esim. romaanit?)

Koulutus rajaa, mutta sellaiset ominaisuudet ja taidot siinä sivussa.

Karsinoiden olemassaolon tuntee teholla, kun tekisi mieli "karata" pelkkiä unelmia/ajatuksia, laittaa niille pisteen - etsiä syli, mutta sitä ei vain halua syöksyä silmät kiinni, mihin vain.

Kun, asiat on pyörittänyt, sitä alistuu tekemään työtä, joka jäi odottamaan "tunnekaaoksen" rauhoittumista. Sitä on jälleen kiltisti omassa karsinassa.

Sitä on todettu, että ihmisä ohjaa suvunjatkamisvietit.

Se on aika suppea näkökulma, nykyaikana.

Ihmisiä tarvittaisiin mukaan työelämään, toisaalta ei.

Helposti sitä jätetään ihmiset syrjään, nipistetään elämä ahtaaksi -
ja, iäkäs tuntee, että saa, mitä ansaitsee.
(Elikkä ei ansaitse mitään, ei ole minkään arvoinen.?)

Onhan meillä varakkaitakin vanhuksia, jotka todella tuntevat, että heillä on, ja heille kuuluu vieläkin enemmän.

Mitään ei saa, jos ei ota, ja jos edes yrittää ottaa, löytyy aina vastavoimia - niitä, joille asia ei sovi.


Ite olen viimeaikoina joutunut jatkuvasti täyttämään neliötä, jossa heikkoudet ja vahvuudet jne.

Sitten, on kehitelty juttuja siitä, kuinka markkinoida itsensä jne.
ja törmäilty siihen asiaan, että sama juttu kääntyy ihmisten päässä monista eri syistä - yhtenä kokemukset. Se kehittää taitoja ajatella ideoimalla tai mitenkiä sen nyt sanoisi.
(Hieman se hankaloittaa suhteiden solmimista, luottamista, mikä on hyvinkin järkevää.)


Minua kyllästyttää mm. mainonta ja palvelut, jossa toistellaan minun nimeä...

Yllä oleva "juttu" on hyvä vertaus siitä, kuinka vahvuus ja heikkous voi olla sama "juttu".

Mahdollisuudet ja uhat on aika vaikeita "kenttiä" täyttää, koska maailma on muuttunut niin epävakaaksi, kaikki muuttuu - jatkuvasti on jotain pinnan alla, sellaista" karikkoa", joka ei näy.


Näin eilen kylällä yhden kaverin, joka kirjoitti kirjan - siitä myytiin "kylällä".
Sellainen pieni toiminta, harrastaminen, jolla ei elä, menee...
isommat jutut ovat sidoksissa moneen.

Monet ns. yritykset ovat tuollaista - kahviot?
Itsetunnon takia ne lienevät hyviä, mukavaa tekemistä, kun asia kiinnostaa ja tuntuu omalta,
mutta ei sellaista viitsi, eikä minusta pidä tehdä, jos on tärkeämmäksi luokiteltua tekemistä.
(esim läheiset).




Euroopassa naiset tekevät vähemmän töitä kuin meillä. Meillä on semmoinen kahtiajako...

Peruskoulussa opiskellaan yrittämistä, kehitellään liike-ideaa...

(Minua ei aihe jaksanut kiinnostaa, koska..., mutta nyt, on kehitelty jonkinlaista ideaa vahvuuksien pohjalta, kun ei tarvitse pohtia sitä, että työllä pitäisi tulla toimeenkin.)