Kati

Kirjoittelempa nyt tänne palstalle yksinäisyydestä. Olen ollut yksin jo useamman vuoden, ei vaan ole löytynyt mieleistä kaveria enkä usko, että täältä löytyisi. Olen jo luopunut toivosta, joten olenkin päättänyt elää loppuelämäni yksin. Onkohan meitä yksinäisiä naisia paljon? Miehiä on varmaan vähemmän koska miesten on jotenkin helpompi löytää uusi kaveri, luulen niin. Mulla on ikää jo 60 joten on jo tullut aika kriittiseksikin. Yksin on ihan hyvä olla, mutta kyllä joskus kaipaa miehistä juttuseuraa.

Nainen56

Hei!
Älä anna periksi, on paljon mahdollista, että löydät ystävän netin kautta. Itse olen ollut vuosia yksin, alkuvuodesta laitoin ilmoituksen sinkut-palstalle, ja heti löytyi seuraa, seurustelin pari kuukautta mukavan miehen kanssa, harmi, kun mies ei halua sitoutua, itse olisin halunnut.
Tietysti tällaisissa jutuissa on pitkälti kyse myös sattumasta, mutta aina kannattaa yrittää. Kannattaa laittaa ilmoitus useampaankin paikkaan, vihjeeksi: suomi24treffit. Sillä palstalla olen saanut kirje- ja puhelinseuraa, ja tänään minulla on treffit yhden miehen kanssa, jonka olen siellä tavannut, olen hänet jo yhden kerran aikaisemmin nähnyt, mukava mies, ja tästä samasta kaupungista.
Yksinäisiä naisia on tosi paljon, mutta niin on miehiäkin, olen monen kanssa yksinäisyydestä jutellut. Olen sitä mieltä, kokemuksesta, että ainoa paikka saada seuraa tässä iässä on netti, ei missään marketin kassalla voi mennä keneltäkään kysymään, että oletko kenties vapaa! Ja kapakoissa saa vain varattuja miehiä. Tietenkin nettijutuissa on aina riskinsä, mutta ihan sama riski on kapakkujutuissa, ei tapaamispaikka suhteen onnistumista ratkaise.
Toivon vilpittömästi, että Sinäkin löydät mukavaa seuraa ja haluan myös toivottaa Sinulle oikein hyvää kesää!

Heidi

Moi! Olen vasta 27 vuotias, mutta silti kärsin yksinäisyydestä. Seurustelusuhteita ei juurikaan ole. En ihastu saatika rakastu helpolla. Ja enpä minäkään taida olla kovin rakastettava, sillä viritelmiä ei vaan synny. Olen sokko ja minusta tuntuu, että se pelottaa monia tekemään enempää tuttavuutta. Ja näkövammaispiirit on liian pienet. En halua miestä, joka on seurustellut useamman tuntemani naisen kanssa, tai jopa parhaan ystäväni. Ei kiitos! Ja toisaalta parempi olla yksin kuin huonon miehen kanssa. Silti, joskus vaan kaipaa omaa rakasta. Mistä sen löytäisi. Tiedän, että jotkut löytävät sen netistä. Minullakin on muutama ystävä, jotka nyt ovat onnellisia parisuhteessaan. Minulla vain kaikki kaatuu... En kuitenkaan anna sen elämääni pilata. Onneksi minulla on harrastuksia ja työ mihin aikaa kuluttaa.

Singulaari

Yksinhän tuota on saanut olla melkein koko ikänsä. Ei löytynyt kaveria Jussiksikaan. Ei kyllä ennenkään. Olisi pitänyt kai hakea se pullolääke, että olisi aika hupaisemmin kulunut, vaan kun ei aina innosta sekään.
On minulla Skypekaveri, vaan hänelläkin omia menoja niin paljon, ettei jää aikaa minulle. Onkohan Hän kaveri ollenkaan? Tuskin muuta kuin hätävara silloin kun muita ei ole...
Uusi pitäisi löytää, mutta mistä? Ei kelvolliset vastaa senssipalstoilta ja huonoja en huoli. Rima ei ole liian korkealla, mutta maasta irti kuitenkin.
Yksin oot sinä ihminen, yksin...

Panacod

Hei yksinäiset!

Meitä yksinäisiä on enemmänkin tuolla verkkoklinikan palstalla. Tulkaa kirjoittelemaan sinne. Nyt kesällä on aika hiljaista, mutta syksymmällä taas vilkastuu.

Singulaari

Ja sen verkkoklinikan osoite oli mikä?

Pelikaani-61

Vuosi sitten avasin uuden oven ja astuin minulle tuntemattomaan maailmaan. Vaihdoin liikelounaat ja neuvottelut 60-vuotiaana vapaa-aikaan. Oman yritykseni viimeinen tase takasi minulle taloudellisesti huolettoman ja riippumattoman tulevaisuuden. Vihdoinkin minulla olisi aikaa rakkaille harrastuksilleni, golffille, prätkälle, lenkkeilylle ja kokkaamiselle.
Pian kuitenkin huomasin, että kaikella, menestykselläkin, on hintansa. Yrittäminen ja bisneksen teko olivat huomaamatta muuttuneet elämäni tarkoitukseksi, olin etääntynyt lapsistani ja muista läheisistäni, olin tietämättäni purkanut sosiaalisen verkon ympäriltäni ja työelämästä irtaannuttua huomasin pian olevani kahden yksinäisyyteni kanssa.

Lapsenlapseni ovat tällä hetkellä minun ainoat oikeasti aidot ja pyyteettömät ihmissuhteeni. He täyttävät minut lämmöllä ja rakkaudella, mutta he ovat kaikki hyvin kaukana, niin peniä vielä ja tiedän, etten saa takertua heihin, vain nauttia hetkistä , jotka minulle annetaan heidän kanssaan
Luoja ei ole lahjonut minua puoleensavetävällä ulkonäöllä, itseasiassa en haluaisi katsoa itseäni peilistä edes partaa ajellessani. 180 senttinen kroppani on pysynyt alle 80 kiloisena , mutta naama on kuin petolinnun pesästä kopioitu ja tunnen olevani ilmestys, joka hukkuu auttamattomasti taustaansa vaikka pukeudun hyvin ja huolehdin itsestäni kaikin puolin moitteettomasti. Tuoksun CalvinClein Eternitylle, avaan naisille ovet ja tarjoan apuani jos näen sitä tarvitsevia, tuntemattomillekin, siitä huolimatta kannan niskassani näkymättömyyden kaapua
Mistä hakisin itselleni seuraa?? Bingosta vai senioreiden kuntopiireistä, itseään surkuttelevista vertaisryhmistä vaiko deittipalstoilta. Harrastusteni parissa tapaan paljon ihmisiä kesäisin, useimmiten mukavia, mutta kun kahvitauko prätkäreissulla on päättynyt, heippaamme ja toivottelemme hyvät jatkot. Golf-kierroksen 18-lipulla usein kuulen olleeni mukavaa peliseuraa, toivottavasti törmäillään, hauskaa kesää.
Lenkillä pysähdyn usein jutustelemaan ”koirankusettajien kanssa” enimmäkseen mukavien sellaisten ja jatkaessani matkaa toivottelen onnea koiran suolistomatojen hoidon kanssa, moro ja hyvää jatkoa
Minussa asuu ilo ja kiitollisuus koska olen raitistunut 25 vuotta sitten, mutta syvälle minuun on pesiytynyt surumielisyys, kuin tunteiden huiput olisi leikattu pois. En kuitenkaan tunnista itsessäni masentuneisuutta, vaan lähinnä slaavilaisperäistä melankoliaa, joka laittaa etsimään levyhyllystä ihan tietynlaista musiikkia ”tunnelman säilyttämiseksi”
Olen saavuttanut elämässäni lähes kaiken tavoittelemisen arvoisen, mitä tulee materiaan, mutta se ei enää riitä!!!!!
Nyt, ehkä aivan liian myöhään, haluaisin vierelleni IHMISEN, joka puhuu ja kuuntelee, koskettaa sieluani, viipyy aamiaiselle ja seuraavaan iltaan, niin, että uskallan ummistaa silmäni pelkäämättä hänen katoavan.

Tähän nälkään avasin ensimmäisen kerran Thai-paikan oven. Ystävällinen hymy ja lämmin tervetulotoivotus, ne saivat minut jäämään ja tulemaan toistekin
Tiedän, että nämä Thai-naiset/tytöt tekevät tätä vain työkseen ja, että raha on ainoa mittari, jolla tämänkin liiketoiminnan onnistumista voidaan mitata.
Työ, jota nämä Thai-tytöt tekevät, ei varmasti ole maailman helpoin fyysisesti eikä henkisesti, mutta aina he jaksavat hymyillä ja kuunnella. Ihmiskäden kosketus ja lämpö… niitä minä tulen tänne hakemaan ja saamaan.
Usein otan vain hieronnan, joskus olen pyytänyt heitä vain tulemaan kainaloon ja olemaan hiljaa, joskus harrastamme toistemme hyväilyä, joskus se päätyy seksiin, joskus ei, mutta se ei ole tuloni päätarkoitus.
Pienen hetken voin olla ihmisen lähellä, se on heidät työtään ja minä maksan siitä mielelläni, annan tippiä ja saan suukon ja vahvan halauksen, tiedän tulevani taas viikon tai kahden kuluttua, sitten kun ikävä on niin kova, että haluan ostaa sille toisen kantajan.

Eemeli 47

Hei mukava nainen.Et ole yksin yksinäinen koska olen viikonpoppuisä ja viikolla olen myös yksinäisyydentunteinen ja yksinäinen ihan todella. Mikä on turvallinen tapa tutustua?? Olen sinua 10 vuo..tta nuorempi mutta ei se haittaa...Olisi mukava vaihtaa ajatuksia. sähköposti on eero.pennanen@windowslive.com

Yksinäisyyteen jäänyt

Hei, kuulostat hienolta mieheltä, älä anna periksi, etsivä löytää......

TUUTIKKI

VASTAAN: KYLLÄ TÄSSÄ SUOMESSA PITÄISI KAVERI LÖYTYÄ- YKSIN LIIAN KAUAN