Miina

Miten on? Kertokaa kokeneemmat. Kun olette käyneet nettideitillä pitkän kirjoittelun jälkeen, oletteko pettyneet, ihastuneet, yllättyneet?

Onko ihminen näyttöpäätteen takaa vastannut mielikuvaanne?

Kannustaja

Hei sinulle.. Avioeroni jälkeen helpoin tapa yrittää tutustua miehiin on minulle ollut tämä nettitutustuminen. Haluan piaan tavattuani kivan tuntuisen miehen tavata hänet.. En ole kiinnostunut kirjoittelemaan pelkästään kenenkään kanssa..haluan nähdä hänet ja puhua kasvotusten..! Olen yllättynyt siitä kuinka asiallisia ja upeita tyyppejä näille nettitreffailu ilmoitusten taakse kätkeytyy..!!!Todella kivoja asiallisia ja komeita miehiä on näiden kuvattomienkin viestien takana.. ( poliiseja, lääkäreitä, purjehtijoita, lentäjiä, opettajia, johtajia..ym..ym..) Itselleni tuli neljä alkuun hyvää ihmissuhdetta.. ( kuitenkin koin nämä suhteet avioeroni jälkeen vain korvikesuhteiksi..ja hain aina parempaa ja suurempaa rakkautta..) Kaksi tällaista "" lyhyempää ihmissuhdetta on kuitenkin jäänyt hyviksi ystävikseni..vaihdamme kuulumisia puheluin ja viestein.. Viides tapaamani ihminen oli se minulle oikea..ja häntä tulen rakastamaan varmasti läpi elämäni..hän sai tunteeni, sydänmeni..ja on minulle kaikkeni.. Pettymys tästä suhteesta tuli..sillä hän jätti minut..ilman minkäänlaista syytä.. !! Rakkauteni häntä kohtaan on niin suurta että jatkamme suhdettamme fyysisen nautinnon tasolla..aina kun jompikumpi vain haluaa.. Elän toivossa että mahdun vielä jonain päivänä hänen elämäänsä.. Rakastan häntä hirmuisesti ja kait hänelläkin on oltava jonkinlaisia tunteita minua kohtaan kun hän fyysisesti haluaa luokseni.. ( suhteemme on salarakas tyylistä, vaikkakaan ketään ei kait petetäkkään, exät on historiaa..) Ehkä me 30-40 v ihmiset olemme niin hajotettuja rikottuja poloisia..että uusiin suhteisiin ei uskalleta täysillä ryhtyä..huonoista avo-avio kokemuksista oppineina..Mene rohkeasti tapaamaan kiinnostavia ihmisiä..sillä niinhän sen oikean voipi kohdata..!!!!! Tai pettyä ja saada sydänsuruja..No uusia tuttavuuksia ja hetkellisiä nautintoja ainakin elämänsä päiviin...!!!

Pali

Olen muutaman kerran tavannut nettin kautta (naisen).
Parilta sain kuvan etukäteen.... muutaman vuoden vanha oli ollut oli toteamus, kun näki luonnossa. Yksi oli ilma kuvaa ja pettymys oli totaalinen, ei vastannut kuvausta jonka sain. En tiedä mitä kyseinen nainen oikein aatteli, minusta hän teki itselleen vain hallaa, kun ei tärppää kuitenkaan.

Itse olen rehdisti liikkeellä ja olen aina ilmoittanut että en hae yhden illan seuraa, vaan hitaasti hyvä tulee.
Viestin vaihto tuntuu tyssäävän aika helposti jos ei rummuta viestein vastapuolta koko ajan. Naisilla aika monella on näköjään tapa ettei lueta kunnolla mitä kirjoitetaan, kysymyksiin ei viitsitä vastata kunolla tai ei ollenkaan.
Koita siinä nyt saada mielikuvaa toisesta.
En ole etsinyt ""tyttöjä"" vaan naisia suunnillen saman ikäisiä kuin itsekin olen (45v).

On mielenkiintoista mutta välillä turhauttavaa. Mutta ei tässä valmiissa maailmassa kiire ole.
Kyllä se ""oikea"" vielä kohdalle tulee. Joko netin kautta tai jossain muualla. Mukavaa syksyn odotusta kaikille.

annu

huh, jos monta pitää tavata niin en mie taijakaan jaksaa lähteä niihin tapaamisjuttuihin...
olen vasta-alkaja ja olen ajatellut sen ekan hyvän ottaa ja pitää siitä kiinni, nyt pelottaa jos se lähettääkin vanhan kuvan tai väärän kuvan ja miten sitte laitetaan poikki ja entä jos tää juttujen käsittely kestää useita vuosia, olen 60 v nopeasti sitä menoa ja siinä sitten mummona ei enää ehi mitään...
mutta kiva lukea tuo edellinen viesti, on niitä kunnon miehiäkin jotka haluaa pysyvää ja jaksaa etsiäkin, moi sulle vaan!

Pali

Moikka
Mulla on hyvä syy miksi en ole vähään aikaan kirjoitellut tänne.
Tapasin netinkautta viehättävän ja mukavan Naisen. Ensin kirjoittelua sitten kännyn numeron vaihto. Lopulta tapaaminen ja silloin sovittin että tästä jatketaan tutustumista. nyt soitellaan ja ollaan tavattu pari kertaa uudestaan.
Kyllä kannattaa yrittää, se vaatii vain työtä ja voi tulla pettymyksiä matkalla. Ettenpäin vain.

Mukavaa jatkoa Sinulle Annu:)

nuoret jaksavat

Minullekkin kirjoitteli 49 v mies, vaikka hain yli 60 v miestä.Olisi halunnut tavatakkin.
Mitä ne oikein ajattelevat ?
Pitäisi tuntea itsensä,eikä pitää mummoja höperöinä.
Mikähän nuoressa miehessä oli vikana,kun ei ollut löytänyt ikäistään seuraa.
Meille mummoille riittäisi lämmin sielinen pappa.

annu

mutta ehkä kuitenkin eniten mietityttää tuo ikuinen lause, en mie tosissaan..., olen saanut siitä jo tarpeekseni, ei tässä iässä yksinkertaisesti enää jaksa joka ilta vaihtaa kumppania, tuntuu ihan naurettavalta. Kyllä se on kestävää ja kaikki on yhteistä-tyyliin kun tällä iällä tänne tullaan kirjoittelemaan. tai enhän mie muitten puolesta sano mitään, omasta puolestani vaan. Kiitos Pale, vai Pali, olen onnellinen puolestasi!!!!!!!!!!

Sintsu

Heippa Miina!

Minulla on jonkinlaisia kokemuksia netistä löytyneiden miesten tapaamisista. Joskus ulkonäkö on todellakin ollut iso pettymys, mutta useimmiten kaikki on kaatunut omaan
habitukseeni. Vaikka tekstailu ja puhuminenkin on sujunut joltisenkin hyvään malliin, niin kohtaaminen on ollut sitten niin kova pala, ettei toista kertaa ole tullut.
Tiedän, että on melko puuduttavaa laittaa profiili esim. sinkkunettiin, mutta ajattele, joskus se saattaa tärpätä.
Minäkin luulin jo, etten ikinä onnistu löytämään sitä soul matea, mutta löysinpäs vain. Ilman kohtalon puuttumista peliin emme tosin olisi koskaan kohdanneet, mutta hyvä näinkin. Elämä opetti häntä arvostamaan ihmistä ihmisenä, eikä vain kauniina ulkokuorena. Se oli minun onneni. Joskus kuitenkin vieläkin ajattelen, että onko hän sittenkään tyytyväinen valintaansa. Tiedän, että tässä kaupassa minä vedin pidemmän korren.

ei mikään ruusu mutta kukka kumminkin

Huh,
taidan olla vähän yksikertainen, mutta mulle ei ole edes tullut mieleen, että ulkonäkö ratkaisi pelin!

Itse olen tavallinen, keski-ikäinen nainen ja vuosi sitten kun aloitin tämän nettiseurusteluhomman, ei kukaan koskaan kommentoinut ulkonäköäni mitenkäään. Taitaa olla nuorempien juttu, mutta silloinhan tää foorumi on vähän väärä! Ulkonäön perusteella haetaan kumppania ravintolasta!

Olen nyt seurustellut netistä löytämäni miehen kanssa reilun vuoden ja kokemus on ollut sekä positiivinen että negatiivinen. Olemme olleet hyvin tiiviisti yhdessä koko ajan, mutta edelleenkin hänestä paljastuu pinnan alta asioita, joita en välttämättä jaksa sietää loppuelämääni! Varoitankin tekemästä hätiköityjä ratkaisuja puoleen tai toiseen - kaikki ei välttämättä olekaan koko ajan sitä miltä tänään näyttää.

Pettyäkin voi jos haluaa, mutta jos lähtee liikkeelle sillä ajatuksella, että tänään on hyvä tässä, tämän ihmisen kanssa ja huomisesta ei tiedä kukaan, niin saa monta onnellista päivää!!

marjukka

niinpä, sama se sitten, tapaa ravintolassa tai netissä, samat on riskit suhteen onnistumisen kannalta... anyway

Kokemuksella...:-)

Pitkään kirjoiteltiin, lopetettiin.
Pitkään kirjoiteltiiin, tapasimme, jokin asia ei toimi, sain ystävän, olemme säännöllisesti yhteydessä.
Taas kirjoiteliin, aivan ihanaa, tapasimme, jostain syystä erosimme saman tien.
Taas kirjoitíin, kävi näin, saan sillittää hänen kasvojaan joka aamu.

Pali

Moi annu
Elämä vie eteenpäin.... taisin nuolaista ennekuin tipahti.
Kyl on on monta mutkaa tässä suhteen kehittymissessä.
Mistä löytyy yhteistä aikaa tutustua ja olla toisen lähellä??
Kun toinen tekee epäsäännöllistä kolmivuorotyötä... opiskelee ja on yh-äiti. Mene siihin väliin nyt sitten vielä ..
Saa nähdä miten äijän käy, mut ei oikein ruususelta näytä.

Unelma

Tämä viesti on Palille!
Olin itse vähän samantapaisessa suhteessa kesällä kun sinä olet nyt. Aikaa suhteen hoitamiselle kun molemmilla on lapsia ja toinen matkatöissä ei tahdo löytyä. Sitten ne tunteetkin alkavat heittää kuperkeikkaa ja tulee kaikenlaista ikävää matkaan. Minun nettirakkauteni kesti neljä kuukautta ja luulin että nyt se oikea oli löytynyt mutta ei ollutkaan . Surettaa tietysti kovasti eikä oikein ole vieläkään sellainen olo että voisi uuttakaan löytää puhumattakaan että olisi halua edes etsiä ketään. Kuitenkaan ei mitenkään haluaisi olla yksinkään kun jo tottui siihen, tai sai edes vähän esimakua, miltä tuntuu olla tärkeä jollekin ja miltä tuntuu kun voi antaa jollekin jotakun. Mutta toivotan sinulle parasta syksyä ja sitäkin että saatte suhteenne kuntoon, mutta sen haluan sanoa että jos jommallakummalla tunteet viilenevät ei suhdetta kannata jatkaa. Tunteen puuttuminen on orastavan suhteen pahin vihollinen. Mistä ne tunteet sitten tulevat sitä en tiedä. Jossakin vaiheessa kuvittelin itse että tunteitaan voi ohjata ja ihastumien ja rakastuminen olisi jotenkin tahdon asia.Nyt olen vakuuttunut siitä että näin ei ole. Taitaa koko prosessi olla pelkkiä kemiallisia prosesseja aivoissamme.

Pali

Kiitos kannustuksesta Unelma!
Niin joku sanoi mulle kerran että sydän on vain lihas joka tekee ""väsymättä"" hommia. Mutta mikä siinä on että siihin kuitenkin sattuu ja tunteet todella velloo laidasta laitaan.
Välillä ei saa toista mielestä, meinaa perus asiatkin kärsiä:)
Turin just lenkiltä ja mietin et miten tästä jatkaa eteenäin....
Fiilis on et täytyy kirjoittaa viesti jos vaikka toisella olisi aikaa se lukea. Sillä on mieli maas ja tunne et kun viestittelee väärään aikaan tai väärästä asiasta, niin siitä ei tule kuin paha mieli jommalle kummalle. Ja minusta tämmöinen pitää olla iloinen asia. Ja jos tämä homma kaatuu niin sen jälkeen kyllä keskityn itseeni ja hoidan kuntoani ja katson keväällä millaiset helmat silloin hulmuaa.
Tästä ei ole kuin yksi suunta ylös ja eteenpäin..

Unelma

Mahdoinkohan minä kannustaa sinua Pali mihinkään suuntaan, mutta sen nyt ainakin tahdon sanoa että silloin kun toiselle (siis sille ketä pitää tärkeänä ja jolle toivoisi itse olevansa tärkeä) laittaa viestejä ja toinen vastaa silloin kuin viitsii ei ole kivaa. Olen itse kelannut edellistä suhdettani pitkin päivää ja ihmetellyt sitä miksi ihminen on niin sokea että sietää millaista käytöstä tahansa toiselta. Kyllähän ne hälytyskellot soivat meidän suhteessa useasti mutta halusin sulkea niiltä korvani. Se nyt harmittaakin, vaikka toki järki sanoo että se mikä oli eilen on historiaa ja se mitä on huomenna siitä ei vielä kukaan tiedä. Ehkä siellä on jotain kivaa ja miellyttävää meille kaikille, jotka jotain haemme.
Nyt olisikin hyvät neuvot kalliit että osaisi olla katkeroitumatta. Onhan se niinkin että jokaisesta suhteesta oppii jotain minkä voi yrittää tehdä seuraavassa suhteessa paremmin. Minun ongelmani lienee se että toivon niin kovasti löytäväni sen suuren rakkauden mikä saa jalat alta. Onhan minulla takana kyllä oitkä kariutunut avioliitto ja kai se oli joskus onnellinenkin.

X 44v

Palille...
Kuulostaa tutulta, paitsi että olen nainen ja se ""kiireinen"" on mies. Luulen, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Minäkin olen levoton, lenkkeilen, ulkoilen, siivoan, lusikat on ojennuksessa, passaan teini-ikäiset lapseni pilalle. En tiedä milloin voi ottaa yhteyttä ettei vaan väärään aikaan ja väärään paikkaan... En pysty keskittymään oikein mihinkään, mietin, mietin ja mietin. Myös yöllä ja varsinkin silloin. Miksi hän haki seuraa jos aikaa ei ole...?


Vai johtuuko kaikki siitä että tunteet ja kiinnostus onkin yksipuolisia...

Jotain pitää tapahtua, asiaan pitää saada selvyys. Rankkaa on näinkin, tämä kuluttaa. Jotenkin oli helpompaa silloin kun ei haikaillut minkään perään, kun eron jälkeen ei toinen sukupuoli olisi voinut vähempää kiinnostaa. Haluaisin löytää sen välinpitämättömän olotilan uudelleen. Vai haluasinkohan sittenkään...? Usko siihen että joku olisi jossakin minua varten alkaa hiipua.

Miten sinä kestät arkea? Vaikeuttaako se elämääsi, työtäsi jne? Itselläni on päiviä ja ""päiviä""... Ei ole hyvä olla missään, kotoa haluaa töihin ja töistä kotiin.

Hyvää syksyä kuitenkin, toivottavasti se kuuluisa risukasakin joskus saa päivänpaistetta

Pali

X 44v:lle

Niin sitä samaa mietin miksi lähti hakemaan seuraa.
Minulla on tietty omat tekemiset, mutta kyllä näiltä kerkiää.

Tämmöinen vaikuttaa kaikkeen, työhön, kotiin, päivittäiseen eloon yleensä. Nyt olen koittanut käydä lenkillä että väsyttäisi ja saisi nukuttua. Kyllä tämä arki jotenkin menee...

Ajatukset ei ole kohdallaan menee aikaa haikailuun et mitähän nyt tekis. Ja sitten kun vihdoin saa hommasta kiinni niin kas tekstari tulee ""miten siellä menee?"".

Ja tämä on jotenkin raskasta kun laittaa itsensä likoon ja sitten ei oikein onnistu.
Alussa oli että hän epäröi parilla ekalla kerralla kun tavattiin, mutta sen jälkeen totes et tämä on ""hyvä juttu"".
Katsotaan nyt sunnutai illan jälkeen ei ole sieltä kuulunut mitään....
Laitoin äsken mailin jossa kerroin vähän miltä tuntuu ja näytää elo ..... huomenna voi olla viisaampi.
Tästä vain eteenpäin. Sen tämä nyt taas opetti että taidan pitää ""näppini erossa"" kauniimmasta sukupuolesta jonkin aikaa. Vaikka kainaloon olisikin kiva ystävä löytää.
Kun tekee kipeää se paikka vahvistuu.
Voi tietysti olla niinkin että tulee kyyniseksi ja tunteet on hukassa, kuten pian koko mies.
Ei vaan kyllä mä menen eteenpäin tavalla tai toisella.
Jos ei päivänpaistetta niin täysikuu ainakin:)

Pali

Toisaalta mihin meillä on kiire valmiissa maailmassa??
Totta on myös se ettei ihmisen ole yksin hyvä olla.
Kaipaa sitä seuraa monenlaiseen elon koukeroon.
Toisen läheisyys, tuki vaikeilla hetkillä ja paljon muuta.
Saa nähdä mitn käy mutta huomenna olen ehkä taas vähän viisaampi tämänkin asian suhteen.
Perästä kuuluu sanoi oliko se kellon soittaja...

meinaan kirjoitin juuri viestin....

Niin itsellä kanssa pitkä liitto takana. Ja saa nähdä lähteekö tässä enään jalat alta, jos oikein osuu niin varmaan lähtee.
Tätä täytyy jäädä odottelemaan..

Unelma

Iltaa teille kaikille pettyneille!

Kun luin noita kolmea viimeistä viestiä ja mietin omaa katkennutta suhdettani, niin olen sitä mieltä että silloin kun toinen pompottaa toista sillä, että tapaamisista ei milloinkaan saa mitään varmuutta, on kyse vain siitä, että se toinen osapuoli ei ole täysillä mukana eli syvemmät tunteet puuttuvat ja sillehän ei toinen ihminen voi mitään. En usko että kukaan, joka oikeasti toisesta tykkää, kohtele niin, että antaa odottaa. Olen nyt päiväpäivältä vakuuttuneempi ettei tällaisessa tilanteessa pidä odottaa vaan pitää yrittää irrottautua. Helppo sanoa, mutta toimisinko itse järkevästi tosi paikan tullen.Pahoin pelkään että jos jättäjäni soittaisi ovikelloani olisin taas sulaa vahaa hänen edessään. Eihän tällaisessa ole mitään järkeä.

Kävin yrittämässä muutama päivä sitten uutta tapaamista uuden nettituttavuuden kanssa ja vaikka mies oli kaikin tavoin ok ja halusi minua tavata uudelleen katsoin parhaakseni kieltäytyä jotten olisi itse puolestani se joka ei ole täysillä mukana vaan etsii jotain korviketta vain.

Kyllä nämä rakkaushuolet aikuista ihmistä rassaavat, minullakin meni koko kesä niin etten huomannut sitä olevankaan kun aina vain odotin ja elin harvoista tapaamisista toiseen ja odotin toisen tekstareita ja soittoa. Nyt kun arki on alkanut ja lapsien kuskaamiset harrastuksiinsa, on helpompaa ja osaa taas olla iloinenkin mutta välillä iskee masennus. Kai vaikeudet minun kohdallani johtuvat siitä, että sammunut suhde oli eroni jälkeen ensimmäinen ja se merkitsi minulle kovin paljon.

Mutta toivokaamme hyvää toisillemme. Kaiken tämän suhdeseikkailun keskellä minusta tuntuu lohdulliselta että meitä pettyneitä on monia emme ole vaikeuksiemme kanssa yksin. Ehkäpä meistä ikävien kokemusten jälkeen tulee parempia puoliskoita sille kuka sitten oikea sielunkumppanimme onkaan.Tsemppiä kaikille!

Anna

Hyvä Unelma!

Olet ihana ja hyvin viisas nainen!
hyvää yötä :-)

niin-in...

-tiedätkö ei kuulosta kovin lupaavalta sun suhde sen miehen kaa jota rakastat ja toivot joskus mahtuvasi takaisin hänen elämäänsä, kaivat vain kuoppaa oman maasi alta jatkamalla hänen kanssaan seksisuhteessa. roikut kiinni jossain mikä ei ole todellista...tai on tietysti seksin muodossa mutta samalla sidot itseäsi turhan päiten suhteeseen mihin mies ei vastaa, ainakaan sinun odotuksiisi. seksihän harvemmin on vain ""pelkkää seksiä"", naiset ainakin tunnetasolla usein sitoutuvat suhteeseen enemmän kuin luulevatkaan....no, toivottavasti hän on hyvä sinulle ja tulee olemaan odotuksesi arvoinen!!!-kaikkea hyvää sinulle toivon...ja toivon myös että tulet löytämään arvoisesi suhteen, sellaisen suhteen johon myös mies haluaa sitoutua kanssasi.

X 44v

Palille ja Unelmalle!
Kiitos viesteistänne, enpä tosiaankaan ole yksin ajatuksieni ja tuntemuksieni kanssa. Teidän molempien viesteistä löytyi niin paljon omaa elämääni, että melkein nousi pala kurkkuun ja tippa linssiin. Ja meni yöuni.

Juuri noin se on, Pali, minäkin haikailen, mitä tekisin ja sitten vaan on pakko tarttua johonkin kotityöhön tai lähteä lenkille tai pyöräilemään tai jumppaan ettei masennus valtaa mieltä. Ja silti se pala siellä kurkussa tuntuu. Kestän arjen, hammasta purren, päivä vaihtuu toiseksi, lieneekö semmoinen elämä hyväksi kenellekään. Välillä tuntuu että kestääkö pää - tai kauanko kestää. Olenko aikuinen, kun mietin ja reagoin näin, ihan kuin joku keskenkasvuinen, mutta kyllä kai sitä on tunteva ihminen ikään katsomatta, vaikka näin keski-iälläkin.

Periaatteessa elämä on kunnossa, on työ ja kotona lasten kanssa kaikki hyvin. Lapset ovat jo niin isoja että kulkevat itse harrastuksiinsa. On minulla omiakin menoja ja harrastuksia, tietenkin, mutta kyllä aikaa riittäisi. Se mitä toivoisin, olisi löytää ystävä, jonka kanssa voisi olla vapaa-aikana, ehkä enimmäkseen viikonloppuisin, ulkoilla, retkeillä, mökkeillä, olla kotona, mitä milloinkin, ihan tavallista.

Minulla myös on pitkä liitto takana, sitten muutama nettitapaaminen joista tämä yksi on jäänyt ja vie jalat alta niinä harvoina tapaamiskertoina... eli vähän samoin kuin sinulla, Unelma, ensimmäisiä virityksiä eron jälkeen, vaikka erostani onkin vierähtänyt jo joitakin vuosia. Toipuminen erosta otti oman aikansa ja nyt tuntuu että aika olisi kypsä johonkin uuteen.

”Kun tekee kipeää se paikka vahvistuu”, toivottavasti... Iloisia asioitahan nämä tosiaan pitäisi olla, niinpä.

Yritetään olla vaipumatta synkkyyteen! Hyvää viikonloppua teille kivoille ja viisaille ihmisille!

P.S. Pali, nyt on jo torstai, kuuluuko mitään uutta...?

Unelma

Palille ja 44-vuotiaalle ja muillekin pettyneille!

Niin ne päivät kuluvat välillä nauraen ja välillä itkien. minäkin käyn joka aamu lenkillä ja sitten aina jossain vaiheessa palaan ajatuksissani tähän mieheen, johon hullaannuin ja ihmettelen sitä että mikä saa vanhan naisen (49v) käyttäytymään näin hullusti. Joka päivä jaksaa toivoa että toinen tulisi takaisin vaikka järki sanoo että vaikka tulisikin ei sitä pitäisi takaisin enää ottaa.Sitten harmittaa sekin ettei voi oikein mitään uutta juttuakaan aloittaa kun tunteet on vanhassa kiinni. Joku on kyllä lohduttanut että siihen auttaisi uusi rakastuminen mutta ei se ole niin yksinkertaista. Eniten risoo se että aamulla herätessäni on mies ensimmäisenä mielessäni. Samanlaisten tunteiden vallassa olin viimeksi teini-ikäisenä ja silloin saattoi johonkin olla rakastunut kuukausitolkulla ilman vastarakkautta. Kyseessä on varmaan jonkun sortin hormoonihäiriö.

Hyvät neuvot uuden rakastumisen aikaansaamiseksi olisivat nyt tarpeen vai pitääkö vain antaa ajan kulua?

Pali

Moi tytöt

Perjantai ilta on ja tässä lenkin jälkeen kirjoittelen.
On jotain kuulunut, juu kyllä... eilen illalla (to) tuli tekstari ja oli pitkä, viestini oli luettu, jonka laitoin tiistai iltana. Siinä oli käynnyt taas niin kuin pelkäsinkin mun viesti oli ymmärretty väärin, jokin vanha tekstari...
Mä mietin miten voisin olla romattinen, huomaavainen, kohtelias, kiinnostunut, aktiivinen.......
Kun ei kunnolla pysty tapaamaan, sovittu että ei työaikana tekstailla tai soitella, MUTTA kun en edes tiedä kunnolla milloin sattuu olemaan vapaalla... olen kysellyt....

Mä olen jo nostanut kädet pystyyn, en mä jaksa kunnolla enään vastat viesteihin, kun aina tuntuu että menee pieleen mitä vain kirjoittaa.
Mulla on oikeestaan ihan hyvä olo nyt :-)
Saan nukuttua ihan hyvin , kiitos kuntoilun.
Kyllä muutokset vie aina aikansa ja vaati veronsa. Mutta ihminen on ihmeellisesti sopeutuva ""eläin"" se oppii uusia juttuja kokoajan ja porskuttaa eteepäin. Välillä tosin joutuu suuntaa pikkasen tarkistamaan.

Unelma.. muuta aamu rutiinia niin karisee muut mielstä.
Ylös ja vaikka lenkille ennen aamiaista on erilainen aamu.
Tulee muuta ajateltavaa niin sitä pääsee eroon vanhoista mietteistä. Muutat juttuja mitkä vaati keskittymistä tähän arkirutiiniin ja anna ajan kulua, ei pitkää aikaa, mutta kuukausi pari. Niin sitten taas uudestaan etsintä päälle.
Annat aivoille muuta hommaa, kuin kuikuilla sen menneen ""ukon"" perään.

Katsellaan miten meillä syksy etenee....

Unelma

Palille!
Tuli muuten mieleen tuo, kun kerroit että tekstarisi ja viestisi ymmärretään helposti väärin niin olisiko parempi vain reilusti soittaa toiselle ja kysellä kuulumisia ja sitten vaikka avoimesti sopia jatketaanko suhdetta vai ei. Minunkin hajonnutta suhdetta hoidettiin aivan liikaa tekstareilla ja niissä piilee aina juuri tuo väärinymmärretyksi tulemisen vaara. Ikävintä on tietysti se että toinen vastaa vasta useamman päivän päästä.

Vaikka minä vielä jossakin mieleni sopukoissa haikailen mennyttää suhdettani olen taas alkanut nauttia elämästäkin. Tänään aamulla oli aivan upeaa lenkkeillä syksyisessä metsässä ja jotenkin tuntuu että muutaman viikon toipumisen jälkeen voisin lähteä uuden etsintään. Ehkä virheistä viisastuneena.