pohjanpoika

Vuosia olen jo luullut, ettei sellaista, joka saisi pääni pyörälle, löydykään. Poikamieheksi luulin jääväni - ja jäänkin kait. Kas sitten täältä sinkuista bongasin mukavantuntuisen ihmisen. Kaikki tuntui liian mukavalta. Sitten aikanaan soiteltiin. Ja tavattiinkin. Minulta meinasivat mennä jalat alta, vaan eivät kaikki. Päinvastoin. Vaan mitähän taas tapahtui - tai jäi tapahtumatta? Tuntuu yhteydenpito olevan yksisuuntaista. Mikähän sitä ei täyttänyt vastapuolen odotuksia? Suoraan ei vastausta saa, ja rivien välistä en osaa ajatuksia lukea, vaikka niin tahtoisinkin. En yhtään ihmettele, että täällä kirjoittavat niin yksinäiset naiset kuin me miehetkin. Mikään ei tunnu olevan niin vaikeaa kuin kahden ihmisen ""sydänkohtaus"". Lienee parempi, että edelleen kateudesta vihreänä katselen toisten onnea, kuin että yritän taas uudelleen jälleen tuottaessani vain tuskaa niin itselleni kuin toiselle.

Malla

Älä vielä luovuta!
Olisko sulla liian kovat odotukset päällä ?
Jos vaan pystyisit olemaan ihan niinkuin vain ""iliman aikojaan, kahtellaan""- tylillä, niin helpottaiskohan se sinua?
Minä olin itse pitkään ihan yksin ja nyt kun olen tavannut muutamia ihmisiä tämän Sinkut-palstan kautta, olen ollut tosi onnellinen niistä mukavista hetkistä, joita olen ihan uusien ihmisten kautta saanut. Ja näitä ihmisiä en olisi varmaan muuta kautta koskaan kohdannut.
Enpäs tiedä, tuleeko kenenkäään kanssa pitempää olotilaa, mutta minulle se ei ole pettymys. Mutta ilmeisesti me olemme varmaan niin kovin erilaisissa elämäntilanteissa, että pahapa minun on mennä neuvomaan ketään.
Ole onnellinen pienistäkin onnenpipanoista, niin niistä saattaa kasvaakin iso onni elämääsi.
Tämä ei ole tarkoitettu miksikään neuvoksi tai lohdutukseksi lässymielessä, vaan ihan vaan omana kokemuksena heitetty näkökanta.

Maria

Voinko kysyä ikääsi/kotipaikkaasi? Mitkä odotuksesi elämäsi naisesta? Toivon kuulevani Sinusta pian. Terveisin Maria.

Sk Rohkeutta

Ei kannata ihan yhdestä tai kahdesta kerrasta luovuttaa,
Vielä on toivoa. Minun työkaverini on löytänyt ihan muka-
van miehen netistä. Jos yksi ei pidä moni muu voi pitää.
En ole minäkään vielä löytänyt sitä oikeaa. Mutta uskon
että jokaiselle on joku jossain. kivaa kevättä.

Pohjanpoika

Yritän nyt vastata teille kaikille kirjoitustani kommentoineille:

Älä vielä luovuta! Pitäisikö kuitenkin todeta, että on syytä JO luovuttaa? Odotukset? Ovat kovat. Vuosia olen ollut ""iliman aikojaan, kahtellaan"" -tyylillä - ei ole helpottanut. Kaikki ovat vain pitäneet ""ystävänään"". Onneksi muita pieniä onnenpipanoita on elämään mahtunut, vaan eivät ole vielä kasvaneet.

Kysyä saa ikää ja kotipaikkaakin. Odotukset? Ilmeisesti nyky-yhteiskuntaan sopimattomat: tavallinen omalla tavallaan, huumorintajuinen ehdottomasti, luotettavaakin luotettavampi, ihmisiä (ei vain minua) ymmärtävä, tuleva paras ystäväni (mielestäni parisuhde on ystävyyssuhde, joka johtaa myöhemmin syvempään suhteeseen ystävyyden silti säilyessä), kauniimpi korvien välistään kuin ""kropaltaan"" (kun ei tässä itsekään mikään adonis ole), kuunteleva ja kuuntelija sopivassa suhteessa, kultturelli romantikko kuulostaisi hyvältä. Siis naisihminen isolla N:llä ja isolla I:llä. Ja täydellistä en etsi, kun sitä ei ole olemassakaan - en itsekään. Siis aivan liian kovat vaatimukset. Siksikö siis edelleen pettynyt?

Rohkeutta? Sitä lienee puuttunut, kun vielä olen ""tässä iässä"" sinkku. Ja kun yksi (tai toinenkaan) ei ole pitänyt, niin mistä ihmeestä sitten täällä yli 5 miljardin joukosta löytäisi hänet, joka pitää? Kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Kiitos silti rohkaisun sanoista. Ja kivaa kevättä teille kaikille.

Mari47

Etsiä saa ja saa....
Joskus tuntuu tosiaan toivottomalta ystävän etsiminen.
Kun jutustelu pääsee mukavaan alkuun ja ennen kuvan vaihtoa tai tapaamista kysyy kumppani - missäs asut? - kerron...
ja meilit loppuu siihen. Mutta minkäpä asuinpaikalleen voi?
Tai pitäsikö muuttaa Hesaan/Tampereelle/Turkuun ollakseen kiinnostava?
Mietin vaan

Markus-setä44

Koskapa et asu missään noista kolmesta paikasta, kysäisen nyt ovatko numerosi vuosimallia vai ikää osoittavia? Jos vuosimallia, saattaisit kiinnostaakin, muuten olen liian vanha. Vaikka ystäväksi kyllä kelpaisit, ei siinä mitään!
Turhaan olen minäkin yrittänyt ystävää löytää.

perse

JUMALAUTA IHMISET KUOLKAA NY HERRANEN AIKA SENTÄÄN POIS TAI VAJOKKAA EES MAANALLE KUN OLETTE NOIN HELVETIN ÄRSYTTÄVIÄ KUSIPÄITÄ SAANEN SANOA NIIN VITTU ELÄMÄNI ON HELVETIN PERSEESTÄ KUIN MYÖS HENNAN TÄMÄ KAIKKI PASKAA OTTAA PÄÄÄHÄN EIKÄ KELLÄÄN OLE PASKEMPAA ELÄMÄÄ VITTU HANKKIKAA AIVOT SAATANAN HOROT KIITOS!!!! JA HAISTAKAA PASKA TE OOTTE MULKKKUJAAAA KIITOS MOI

Enriko

Voi voi tätä teinien vonkumista, koittaa pärjätä omillanne! Se on kypsyyttä. Sitten voi luontaisen himon yllättäessä käydä vaikkas tuolla surffailemassa: [linkki moderoitu]