Avuton nettideittailija

Hei kaikille nettideittailijoille. Kysyisin teiltä neuvoa.. Olen tapaillut muutaman miehen netin kautta, kukaan ei ollut paha eikä edes varsinaisesti tylsä, mutta en myöskään löyytänyt heistä sitä jotain. En nyt suinkaan tarkoita olevani itse mitenkään erityinen tapaus, vaan ymmärtänette että tarkoitan, että joko kolahtaa tai sitten ei.. No nyt sitten kolahti ja hetken aikaa kaikki oli ihanaa, siis minun mielestäni. Kunnes hän päätti jättää minut odottelemaan että hän selvittää yksin päänsä, siis ei siistiä eroa, vaan epätietoista odotusta.. Tilanne toki on huomattavasti tätä monimutkaisempi, enkä väitä olevani ihana ja helppo ihminen, kukapa oikeasti olisi.. mutta mitä mieltä olette, onko oikein että yritetään jättää lyhyessä suhteessa toinen epätietoisena odottelemaan ilman siistiä lopullista eroa? Hyvästien sanominen on vaikeaa, mutta pitäisikö ihmisen siihen kyetä jos kykenee jotakin aloittamaankin?? No minä opin läksyni ja nettideittailu saa nyt olla jäähyllä, kunnes olen saanut itseni uskomaan että kuuta taivaalta on turha tavoitella, se tipahtaa vaan niskaan:) Mielipiteitä kuitenkin kaipaisin, selkiyttäisi ehkä omia ajatuksia paremmin..

ei tosikkoa

Tää on just hirveen tylsää. Aina liian suuret odotukset ja sitten yhtäkkiä toista alkaakin pelottaa. Kyllä musta suhteeseen pitää sitoutua heti alusta lähtien ja yrittää kaikkensa, että se onnistuisi. Mutta jos sitten tosiaan tuntuu siltä, ettei tästä tule mitään, niin kyllä se pitää uskaltaa sanoa. Turha sitä on pitkittää millään päänselvitysselityksillä. Ei se pää siitä sen selvemmäksi tule.

Vois yleensäkin ottaa vähän rauhallisemmin nää deittailut. Ei sitä nyt heti tarvitse perhettä perustaa eikä edes lastentekoa harjoitella. Eikö voisi vaikka kokeilla rehellistä ystävystymistä ensin. Kärsivällisyyttä peliin ihmiset!

Avuton nettideittailija

Sinäpä sen sanoit, liian nopeasti liian paljon ja siinähän se sitten on. Mutta ""omituiset"" tunteet taitaa tehdä ihmisen hieman hulluksi:) No juu tämä päänselvitysjuttu on jäänyt minulle hieman hämäräksi, kuinkakohan moni mies mahtaa jättää naisen odottelemaan tunteinensa ja jos miehellä sattuiskin tekemään joku päivä mieli eikä muita olisi tarjolla voisi olla mahdollisuus?? tämä oli sitten kysymys miehille, miten on, myöntääkö kukaan?? ja miten moni meistä naisista mahtaisi retkahtaa siihen koukkuun?? ja mahtaako olla myös päinvastoin, koska emmehän me naisetkaan aina ihan viattomia ole..No oikeasti en tarkoita että minun alkuperäisessä kysymyksessäni olisi ollut kyse tästä, on paljon monimutkaisempi juttu, mutta ihan mielenkiinnosta ihmisten ajatuksiin vaan heitin tämän ilmaan.

Niinpä niin

Tapasin minäkin (olen nainen) kelvollisen tuntuisen miehen. Olin laittanut netti-ilmoituksen, ja hän vastasi siihen. Soittelimme, tekstailimme, tapailimme, oli todella hauskaa. Sitten hän ei eräänä päivänä ollut ""juttutuulella"". En halunnut häntä häiritä perään soittelemalla, ajattelin että ottakoon itse yhteyttä kun taas huvittaa jutella. Ettei vaan ala ahdistaa! Eipä sen jälkeen miehestä ole kuulunut sanaakaan. Kuitenkin tutustuimme toisiimme yli kuukauden ajan, joten kyse ei ollut yhdestä tapaamisesta... En toki ollut häneen rakastunut tai ihastunutkaan, mutta hänen kanssaan oli hauskaa. Täytyy myöntää, että olen aika pettynyt, varsinkin kun aikuisesta ihmisestä on kysymys. Odotin varmaan, että kun ei olla enää parikymppisiä, niin se ihmissuhdepelien pelaaminen loppuu. Ilmeisesti odotin liikoja. Poistin heti hänen numeronsa puhelimestani, etten vaan vahingossa joskus vaikka kännipäissäni ala tivata häneltä syitä tai selityksiä outoon käytökseen =;)

Olisiko mahdotonta sanoa suoraan ja mielellään ehkä myös kohteliaaseen sävyyn, ettei olekaan (enää?) kiinnostunut? Tai että pelottaa/ei halua sitoutua? Ainakin minä arvostaisin sellaista enemmän, kuin että ""annetaan ymmärtää"". Rehellisyyttä, kiitos.

Ilona

Minullakin on aika outoja nettideittailukokemuksia. Yleensä miehet ovat valtavan innostuneita alussa tyyliin ""en ole ikinä tavannut näin ihanaa naista""... Itse olen yleensä tuolloin lähinnä vaivaantunut, kun minulla on sellainen olo, että emmehän me edes tunne toisiamme (siis muutaman tapaamisen jälkeen). Sitten tulee vähän arkea kuvioihin eli en halua nähdä joku ilta, olen väsynyt joillakin treffeillä eli vaisumpi (tuleehan naisen 'säteillä'...), tulee eka riita jostakin tms. Ja heti nämä miehet perääntyvät, että ei se olekaan täydellinen (siis en oikeasti tietystikään ole, vaan ihan tavallinen fiksu ja suht' kivannäköinen nainen, mutta miehet kai luovat jonkun ihannekuvan päässään)... Helkkari että olen väsynyt siihen, että miehet etsivät jotakin älykästä-ja-haastavaa-mutta-kuitenkin-aina-mieliksi-olevaa-naista. Ja sitten kun naisella on kuin onkin omia mielipiteitä ihan tositilanteessa, niin tulee ikävä jotakin -anteeksi, poliittisesti epäkorrektia- ujosti maahan katselevaa thai-tyttöä. Mitä pitäisi tehdä? Olla oikein hankala ekatreffeillä..? Enkä minä mielistele ekatreffeillä tai mitään sellaista, olen vain oma normaali itseni. Yhtä lailla kuin minua on se, että joskus olen hiljaisempi ja joskus suutun. Netissä tuntuu aika paljon pyörivänkin miehiä, jotka eivät ole ikinä kovin vakavasti seurustelleet. Eikä ihme, jos ihannenainen ei saisi olla ihminen...

Samantapaisia kokemuksia

Hei! Olen hieman yli kolmekymppinen kivannäköinen akateeminen nainen, eronnut puolisentoista vuotta sitten. Koska en ole yökerhoissa viilettävää lajia, ajattelin netistä ehkä löytyvän mukavaa seuraa. Ja voi herranjestas... Tähän mennessä on löytynyt mm. seuraavanlaisia tapauksia: mies, joka osoittautui hoikkavartaloisen leskimiehen sijasta varatuksi möhömahaksi - naimisissaolonsa hän uskaltautui paljastamaan muutamien viikkojen yhteydenpidon jälkeen ja kuulemma hän kertoi asiasta vasta sitten, kun vaikutin niin kivalta!!! Toinen tapaus oli mies, jolla oli psyykelääkitys juuri alkanut ja jonka raha-asiat olivat niin sekaisin, että hän edellytti systemaattisesti kahvilassa, ruokakaupassa etc. minun maksavan ostokset, mistä kyllä kieltäydyin - ostokset jäivät sitten tekemättä. Ja herra numero kolme oli mies, joka oli eronnut - pari viikkoa sitten! - ja eli täyttä riitaisaa avioerovaihetta. Olen ajatellut nyt vähän pitää paussia tästä treffailusta hiukan pettyneenä, kun en nyt ihan työkseni kerkeä nettitreffeilläkään juoksemaan: onkohan se sitten niin, että sellaista hyvinkoulutettua, reilua ja vapaata miestä ei netissä - tai missään muuallakaan - kovin helposti ole löydettävissä mukavalle ja tavalliselle naapurintytölle? Ensitapaamisten suhteen minulle on ainakin tullut sellainen olo, että tilanne on etukäteen hyvin vaikeasti - josko ollenkaan - ennustettavissa parin sähköpostin jälkeen. Lisäksi olen huomannut, että joillain miehillä - ja varmaan sitten ehkä joillakin naisilla - on varsin haastava, jopa päällekäypä - lähestymistapa ensitreffeillä kahvilan pöydässä, jossa he esiintyvät jonkinlaisina tentaattoreina kertomatta itsestään oikeastaan juuri mitään, vaikka hyvinkin pehmeästi lähestyisi. Itselleni on tällaisissa tilanteissa tullut hiukan epämiellyttävä olo keskustelukumppanista. No, ehkä jotkut pitäväkin tällaisesta kontaktinottotavasta.

Ilona

Hei, 'Samantapaisia kokemuksia'! Meitä nettitreffailuun pettyneitä taitaa olla aika paljon... Olen kolkyt risat akateeminen nainen kuten sinäkin ja tuumin, että jos olet pääkaupunkiseudulta, olisi kiva, jos lähtisit seuraksi 'katselemaan miestarjontaa' livenä. En ole itsekään kovin yökerhoihminen, mutta kun ei niitä kivoja (vapaita) miehiä täällä kotipihallakaan pyöri. Olisikin kiva käydä joskus terassilla, pubissa, tanssimassa tms., mutta lähipiirissä ollaan kovasti varattua ja en halua lähteä yksin 'tyrkylle'. Eikähän sitä tarvitse ketään miestä kohdata, olisi muutenkin ihan kiva käydä silloin tällöin vähän ulkona. Varsinkin nyt, kun terassikausikin on alkanut! Jos olet kiinnostunut ja vastaat, niin voin laittaa sähköpostiosoitteeni tähän ketjuun (tai sinä omasi?).

Väinö Ilmari

Olinpa vähällä ehdottaa lähempää tutustumista kanssasi Ilona, mutta tuo terassipuoli kyllä suuntasi mielenkiintoni aivan muualle. Kiitos Sinulle kun pelastit turhalta tutustumisyritykseltä!

Ilona

Kuin myös! Tiukkapipoiset miehet eivät ikinä ole olleet makuuni. :) Olen luontoihminen ja nautin vaeltamisesta yms., mutta sen vastapainoksi on joskus valtavan kiva istuskella terassilla (jopa ihan Helsingin keskustassa) kahvi/siideri/viinilasillinen edessä ja nauttia kauniista Espan puistosta tai jopa Manskun vilinästä. Kivoja terasseja on myös Seurasaaressa, Pihlajasaaressa, Kaivarissa ja Suomenlinnassa. Joskus menen yksinkin ja lueskelen, kirjoitan tms. Aivan ihanaa!

Samantapaisia kokemuksia

Hei Ilona! Kiitos, voisin mielelläni lähteä joskus ulos tuulettumaan. Olen muuttanut suht hiljakkoin tänne pääkaupunkiseudulle ja monet ystävät minullakin varattuja/pienten lasten äitejä, joita on pikkaisen hankala viikonloppuisin ulos houkutella. Minulla ei ole nyt tällä hetkellä muuta kuin omalla nimelläni oleva sähköpostiosoite voimassa, mutta jos sinulla on joku sellainen e-mail, johon voin näpsäkästi kirjoittaa, niin kerrohan tai sitten teen itselleni jonnekin uuden.

Ilona

Hei 'Samantapaisia kokemuksia'! En minäkään laittaisi tänne omalla nimelläni sähköpostiosoitetta. Minulla on 'anonyymikin' osoite ja se on postiasiat@luukku.com. Eli kirjoittele ihmeessä, niin voimme joskus lähteä ulos. Jospa nuo ilmatkin tuosta muuttuisivat pikkuhiljaa vähän paremmiksi. Olin tänään keskustassa, kun 'taivas aukeni' ja siinä ehti kymmenessä minussa kastua läpimäräksi. Eli kiltisti huomenna sontikka mukaan...

kaulimellako

Löytyisi. Ei mikään väkisin. Tunteet vie miestä ja naista. Järki ei seilaa edes samalla järvellä. Kaksi osapuolta vaikuttaa ratkaisevasti onnistumiseen. Kannnatti silti työ ja yö aika käyttää tähänkin tutustumiseen. Työnantajalta ei kysytä. Eka yönä sänkyyn, jos siltä tuntuu ja seuraavana uudestaan, jos eka tuntui hyvältä. Tämähän vaikuttaisi helpolta näin ensi tutustumisen perusteella. Tarjonta ja kysyntä kohtaa. Paljon helpompi tekstailla ja puhua puhelimessa. Nenäkkäin voi olla puheet vähissä. Sitoutuminen, intohimo ja läheisyys ratkaisee juoksun suunnan. Eikun menoksi.Että sillee.

Avuton nettideittailija

Ei ne järki ja tunteet tosiaankaan seilaa samalla järvellä, mutta mielenkiintoista olis tietää puhutko kokemuksesta.. että samana iltana sänkyyn ja sitten taas ja taas ja viis niistä puheista vai?? Niin ja ketä kaulimella odottajaa vai odotettavaa:) No minä voin nyt sanoa aloitettuani tämän aikoinaan, että olen tehnyt asian itselleni täysin selväksi.. ketään, en siis ketään en enää odottele mihinkään ""suhteeseen"".. jos mieli vielä joskus tekee odotella, humautan ihan itse itseäni sillä kaulimella heh heh! Kaunista kesää ja lämpöisiä hetkiä onnettomille ja onnellisille, toivoo yksi ihan onnellinen!

kaulimellako

Siinä puhun kokemuksesta että järki ei aina ole tunteiden kanssa samaa mieltä. Ikää kertynyt sen verran että ehtinyt hölmöilemäänkin. Sänky homma oli päätelty muiden viestejä luettuani. Ei välttämättä aina aiheuta epäonnistumista. Tunteet saa senkin aikaiseksi. Puheita tulee aina. Ovat miehille kunniaksi ja naisille päinvastoin. Mies elää ruuasta ja seksistä. Hyvä seksi pidentää ikää. (heh)Moni eri ikäinen nainen ylläpitää ns YYA sopimusta, joka oli itselle yllätys. Tarkoittaa, seksiä puutteeseen, ilman täydellistä sitoutumista suhteeseen. Miehen silmissä pelimerkit on menetetty, jos uusi ehdokas saa tietää asiasta. Meillä inhimillisllä ihmisillä on perustarve läheisyyteen ja kosketukseen. Sitä saa helpoiten seksin yhteydessä. Olemme lisäksi aina tyytymättömiä olotilaamme. Kun suhteessa päästään seksiin, niin se on loppu tai siitä se onni alkaa. Kaulin oli sen takia että joku otsake piti laittaa. Itsellä mennyt (viisi)vuotta per suhde pelkkään rakentamiseen ja näin päässyt vanhenemaan. Selattu nettiä näiltä osin eka kerran silloin 26 päivä. Tämähän tekee homman helpoksi ja nopeaksi. Ei tarvitse olla ennustaja että tietää sun puolen vuoden sisällä hakeutuvan johonkin suhteeseen, vaikka nyt ajatus olisi jotain muuta. Kun meillä on se halu sisällä, niin ei se helposti katoa. Kesä ja aurinko, vähenevät vaatteet, on sama kuin kasvavat halut. Kirjoittelu työaikana ja paikalla haittaa kirjoittelua.

Kaksonen

Moi!
Minulle on käynyt samoin. Aika nopeasti tapasin deittini (koska hän itse halusi)ja siinä sitten jutusteltiin.Kaveri kysyi että mitä tehdään ja sanoin,niinkuin itse sen ajattelen,että sinä laitoit ilmoituksen ja minä vastasin.Kaveri sanoi että jatketaan ja myönnyin siihen. Tehtiin treffit seuraavaksi lauantaiksi ja arvaa mitä? En ole kuullut koko kaverista sen jälkeen! Minustakin pitäisi olla munaa sanoa että ei nyt kolahtanut tai jotain muuta ,kauniisti.
Itse laitoin kaverille kohteliaan viestin ja toivotin onnea etsintään.Olisi tehnyt mieli kyllä laittaa muutakin mutta mitä se nyt hyödyttää.Ei muuta kun uutta matoa koukkuun! Kyllä se sieltä löytyy!Jos ei ekalla niin sitten tokalla!!

Avuton nettideittailija

Mielenkiintoista että selitit asiaa.. harva vaivautuu:) Lienee sanomisten merkityksettömyydestä johtuvaa, kun ollaan anonyymeja. Olet ilmeisesti mies?? No oikeastaan tartun vaan tuohon ennusteeseen.. vaikea sanoa menisikö metsään jos elämäntilanteeni olisi selkeämpi.. mutta totta on kyllä, sitä iänikuista hellyyden ja läheisyydenkaipuuta ei pysty lapsen tai ystävän halaus täyttämään. Eikä miehiä, jotka olisivat sen halukkaita täyttämään (ilman sitä muuta) taida olla olemassakaan, kuten itsekin sanoit.. Mutta ei se mitään, tässä iässä sitä kykenee ylittämään itsensä ja rajansa joskus saadakseen tarpeensa täytettyä, heh heh.

kaulimellako

mies, neljä kasi juu. Tällä värkillä ne olis jo proleemat ratkaistu jo aikoja sitten, mutta ei ole ollut käytössä ja työn antaja hieman nihkeä vapaa-ajan erittäin tarpeelliseen käyttöön. Tällähän olisi muutama satatuhatta ehdokasta seulottu hetkessä. Nyt on pelimerkit vähentyneet ja jaettava potti pienentynyt. Pelkkiä varanumeroita jäänyt arvottavaksi. heh heh. Ihminen on aina tyytymätön ja haluaa lisää. Kun saa hellyyttä haluaa seksiä ja näin kaikki suhteet johtaa siihen ennemmmin tai myöhemmin.

kaulimellako

Lyhyesti, koska nämä häviää ja ei ehdi syventyä enempää. Suhteessa 2 osakasta ja jos kumpikin saa samanlaisen mielenhäiriön samaan aikaan niin liekkihän palaa vaikka jäitä polttelisi. Mies tarvitsi seksin ja ruokaa ja naiselle piti olla sirkushuvit että kumpikaan maistuu. Puolet vakituisistakin suhteista kariutuu ja jos vain toinen osapuoli on sitoutunut niin loppu tulee ennemmin tai myöhemmin. Miehelle riitti se vähä elämään ja uusi auto on aina kiihoittava. Ei kukaan voi sanoa ennenkuin on päässyt maistelemaan kulkuominaisuuksia, pääseekö seuraavalle etapille. Ei ole kelleen helppo luopua kulkevasta pelistä ja vielä kokeilematta todeta että on niin pahoja lommoja ettei kalua taida tulla hyvälläkään hoidolla. Nopeasti kannattaa tavata, koska kiemurteleva mato saa vielä sukukypsät oliot liikkeelle. Mies ja nainen ajattelevat niin eri tavalla että pitkäkään aika ei riitä toisen ajatusten oppimiseen. Ei mies osaa sanoa kauniisti että ei kolahda ja jos sen tekeekin niin hyvin on hiljaista toinen osapuoli tai päin vastoin. Mieluummin jätetään paljon sanomatta, koska sanottuna ajatukset loukkaa vielä enemmän.

Elina 73

Ja onhan niitäkin ketkä2 päivää erilleenmuuton jälkeen hakevat seuraa netistäja nimenomaan seksiseuraa.Pitkän liiton jälkeen kuulemma uus on aina kiinnostavaa.Raukkaparka ei vain aio näille naisille kertoa aikeitaan.Löytyykö siis ihan oikeesti kolmekymppisiä naisia jotka käyvät tähänkin täkyyn.Kieltämättä tuntuu katkeralta kun ei kelvannut liitossa seksi mutta sitä ollaan vailla kuitenkin..

h

Voi pojat, miten monta kertaa minulle onkaan käynyt ihan sama juttu. Näyttää olevan ihan tätä päivää.. näin kaikki toimii, valitettavasti.

Kaulimellako

Ei auta vaikka yrittäisi sanoa kuinka varovasti, niin tulta ja tappuraa tulee tupaan. Olen mies ja mielestäni eka tapaamisella kerrottu että jotain tuntuisi puuttuvan olisi suht loivasti ja suht alkuun kerrottu.

Alizia

Hei kaikille! Avuton nettideittailija tässä jälleen, nyt vaan vakiintuneemmalla nimimerkillä. Surullista miten näitä "ei sanota asioita niinkuin ne on" tarinoita on monia. Pelätäänköhän me ihmiset ylipäätään toistemme tunteenpurkauksia, koska onhan se selvä, että loukkaa naista ja miestä tulla torjutuksi. Erityisesti jos itse olisi halukas jatkamaan tapailua. Tietysti on kovin yksilöllistä kuka sitten raivoaa, itkee tai nielee kaiken ylpeästi ja sitä kun ei voi tietää etukäteen. Mutta mitäs jos laitettaisiin aina profiiliin kohta "kuinka suhtaudut torjuntaan" niin sitten molemmat osaisivat varautua toisen reaktioon tarvittaessa.. no heh heh:) Ei liene kuitenkaan ihmetytä kun kerron, että tuo alkuperäisen odottelutarinani juttu on jatkunut, melkoista myllerrystä kaikin puolin, mutta eihän mitään hyvää taida helpolla elämässä saadakaan:) Sinkku en kuitenkaan enää voi sanoa olevani ja se tuntuu kovin oudolta.. onko muilla ollut vaikeuksia sopeutua uudelleen "parisuhde elämään" pitkän tauon jälkeen?? Onko muuten kaulimellako kokeillut jo nettideittailua?? Onhan siellä toki jaossa muutakin kuin niitä varanumeroita:)

Joko taas

Tämä ei ehkä varsinaisesti liity otsikkoon (jota ei edes ole), mutta ajattelinpahan vain kertoa vähän nettideittailusta miehen näkökulmasta. Olen siis mies. Ja omat kokemukseni ovat aika päinvastaisia, mitä yllä kerrotut. Jos joku tunnistaa itsensä, niin ei muistella pahalla.

Olen vuosien saatossa tavannut netin kautta useita naisia. Joskus minulla on ollut oma ilmoitus, välillä taas olen vastannut naisten ilmoituksiin. Huonoimmat nettitreffikokemukset ovat olleet seuraavanlaisia. Eräs nainen teki kerran oharin, koska hän luuli tunnistaneensa minut ja päätti jättää väliin. Tämä selvisi, kun hän myöhemmin uskalsi tunnustaa asian sähköpostitse. Yhden naisen kanssa tapaaminen kesti vain sen kättely/esittäytymisvaiheen verran, ja eräs neitokainen pyhitti koko treffit vain minun arvostelemiselle. Ai niin, soittipa yksi nainen kerran minulle sovittuna tapaamishetkenä humalassa, pyytäen minua tulemaan johonkin kadunkulmaan, jossa hän taustamelusta päätellen kavereidensa kanssa odotteli.

Tästä voisi saada sen kuvan, että olen jotenkin poikkeuksellisen epämiellyttävän näköinen tai muuten vaan vastenmielinen tyyppi. Se ei taida kuitenkaan pitää paikkaansa, koska useimmat tapaamiset ovat olleet ihan kivoja, siis sellaisia, joissa juttu on luistanut ihan hyvin, ja vastapuoli on ollut ihan mukava, mutta mitään sen suurempaa kiinnostusta ei ole syntynyt. Näissä tilanteissa olen jättänyt tapaamisen siihen yhteen kertaan, vaikka vastapuoli olisikin ollut innokas tapaamaan toistekin. Muutaman naisen olen tavannut toisen tai kolmannenkin kerran vain huomatakseni, että eipä taida olla ihan mun juttu. Kahden netin kautta tapaamani naisen kanssa olen edennyt pidemmällekin. Ne jutut ovat päättyneet myöhemmin naisten aloitteesta teemalla: "Meidän pitäis vähän jutella yhdestä jutusta..." Päättymisen syyt ovat silti jääneet itsellekin vähän epäselväksi, mutta se ei sinänsä liity enää tähän nettideittailuun.

Ainakin minä pyrin ensitreffeillä olemaan ihan oma itseni. Kerron sellaisia juttuja ja käytän sellaista huumoria, kuten muutenkin. Siinä sen sitten näkee, että toimiiko se toiseen. Ei ole mitään järkeä lähteä treffeille esittämään jotain muuta kuin oikeasti on. Enkä ole yksilläkään ns. tutustumisvaiheen treffeillä ollut mitenkään liian innostunut, tai sanonut jollekin, että en ole koskaan tavannut sinun laistasi. Sen sijaan monet naiset ovat olleet suorastaan epäilyttävän innostuneita. Useimmat ovat kertoneet juuri yllä mainittuja juttuja, eli kaikki minua ennen netin kautta tapaamansa miehet ovat olleet ihan outoja tyyppejä, mutta minä olen toista maata. Joiltakin naisilta on ensitreffien jälkeen tullut mairitteleva tekstiviesti jo ennen kuin olen itse ehtinyt kotiin asti. Olen alkanut miettimään sitä, että ihastuvatko naiset tosiaan näin helposti. Siis jos mies vaikuttaa mukavalta, fiksulta, hauskalta ja jos uIkonäkökin miellyttää, niin onko se sillä selvä, vaikka ei varsinaisesti edes tunneta. Itse tekisi noissa tilanteissa mieli sanoa, että jäitä hattuun, ethän sinä edes tunne minua, kun toinen on kahden tapaamisen jälkeen jo suunnittelemassa yhteistä tulevaisuutta.

Myös minä olen sitä mieltä, että pitääkö näissä asioissa todellakin olla joku kiire. Yhdellä-kahdella tapaamisella näkee, että kiinnostaako, eli onko toinen potentiaalinen kumppani. Ja jos se juttu siitä jatkuu, niin kyllä minun mielestäni voi ihan vaan vaikka tapailla muutaman kuukauden ennen kuin siitä edetään mihinkään. Jos toisen seurassa viihtyy ja on helppo olla, niin miksi lopettaa tapailua. Ei kai sitä kahdessa viikossa tarvitse päättää, että tuleeko siitä jutusta mitään vai ei. Ei ennen kunnon tutustumista voi tehdä muuta kuin hätiköityjä päätöksiä, ja niitä päätöksiä voi joutua myöhemmin katumaan.

kaulimellako

Ei varsinaisesti kokeillut. Kokemukset muuten samanlaisia vierailijan kanssa. Nainen saattaa riemastua eka tapaamisella, vaikka ei edes tunneta.Aliziako pariutumassa?. Tulevaisuus on historiaa toisintona. Jatko ratkeaa jonkun verran ensi tapaamisen tuntemuksien perusteella. Parisuhteessa ja yksin on kummassakin omat hyvät ja huonot puolensa. Vaatii oman sopeutumisensa.

En usko enää deittailuun

Ekan ilmoituksen laitoin sinkut nettiin n. 9 vuotta sitten. Teimme ystäviemme kanssa testin. Laitoimme kaikki ihan erityyppiset ilmoitukset sinkut.nettiin muuta yhtäläisyyttä ei ollut kuin sama ikä. Kas kummaa, samat miehet vastasivat kaikille naisille oli ilmoitus minkälainen tahansa. Myös silloinkin, kun tapailivat jo mun ystävätärtä. Nyt 9 vuotta myöhemmin teimme samanlaisen testin. Muutama sama mies edelleen vastasi ja viellä samalla fraasi-ilmoituksella. Tulee mieleen, että onkohan tämä näitten miesten elämäntapa. Voihan niitä olla samanlaisia myös naisia, mutta ei ole kokemuksia kuin miehistä.

Olen tavannut muutaman miehen täältä. Ihan kivoja ihmisiä, muttei minun tyyppiäni. Tämä täältä etsiminen on yhtä vaikeaa kuin missä muualla tahansa. Yhden hyvän ystävän olen saanut täältä, jonka kanssa deittailimme viisi vuotta sitten. Hyvä saavutus sekin.