| löysin... ja kadotin
minä löysin hänet, vihdoinkin! jo kirjoittelusta ja viesteistä huomasin että hän on se oikea, - mutta otin liian jyrkän kannan ja tein liikaa valintoja... nyt on hyvä olla jälkiviisas, hän se oli, en voi kuin ihailla häntä nyt jälkeenpäin. Nyt päätän että jos vielä ottaa yhteyttä, olen ihmisiksi! Kaipaan häntä, todella kaipaan! Kun on ollut kauan yksin, tekee itselleen valmiin kaavan mukaisen miesihanteen ja jos ei hän ole, niin alan muokkaamaan. Siinä tein väärin. Nyt voin vain muistella, voi minua!
| 
