| LÖYTYYKÖ PASKEEMPAA ELÄMÄÄ JA KAIKKI LUKEVAT!
Olen -94 syntynyt tyttö. Ala-asteella olin kohtuullisen suosittu ja mulla oli ystäviä pari parastakaveria oli ja mukaan tuli aina ns. "kolmas pyörä" joka sitten vei voiton ja jäin yksin, neljännellä luokalla olin "pahin koulu kiusaaja" niitä tyttöjen välisiä riitoja syyt vieritettiin mun niskoille, toki olin välillä äänessä ja tuli sanottua sitä sun tätä, mutta ei mitään suurempaa. Sitten neljännellä ja viidennellä jouduin monesti rehtorin puheille enkä edes aina tiennyt mistä se sitten selvisi rehtorilta, joka ei uskonut mitään puehitani.. Kavereita silti oli. Kuudennella menetin taas parhaankaverini ja muutkin kaverit olivat sitten tän entisen kaverini kanssa. Siinä vaiheessa oli ensimmäinen kerta kun ajattelin jotain ihan järkyttävää halusin tappaa itteni suunnitelin sitä jonkun aikaa, mutta en sitä sitten toisten mielestä onneksi tehnyt. Musta kyllä tuntuu, että tälle elämälle olis pitäny tehä sillon piste, koska siitä se ala mäki alko. Kuudennella sitten tutustuin paremmin kaveriin jota olin "koulu kiusannut" ja molemmat tajuttiin ettei oltu niin kamalia kun luultii. Meilä oli kiva kesä ja mutenki kivaa. Seiska alko ja päästiin samalle luokalle luokalle tuli eri koulusta mukava tyttö johon tutustuin ja meistä tuli parhaita kavereita (tein sen virhee taas) meillä oli ihan älyttömän hauskaa aina naurettiin joka päivä mahamme kipeiks ja suunniteltiin kaiken laista ja sitten pyolen vuoden ystävyyden jälkeen alettiin riiteleen ihan järkyttävästi. Oltiin mustasukkasia jos toinen oli toisen kaverin kanssa ja riideltiin ihan koko ajan. Kasia edeltävänä kesänä oltiin yritettiin vielä olla kavereita vaikka riideltii. KAsin alussa ala-asteelta vanha kaveri ehdotti koulun vaihtoo ja niin tein menin hyvään kouluun vaikka en luokka kavereista erityisemmin pityäny niin oli kivaa. Ei sitten oltu enää tän riita tyypin kans kavereita ja sillon mulla oli sitten 3 hyvää kaveria joista olin ollut yhen kans koko ala-asteen samalla luokalla mutten koskaan tutustunu. Meillä oli ihan kivaa ja sitten kaikki alkoi muuttua ja kasvaa meistä tuli ihan erilaisia ja jäi sitten enää 1 kaveri tää jonka kans tutustuttii vasta ylä asteella. Ollaan oltu ysiä edeltävästä kesästä asti parhaita kavereita ja siitä lähti helvetin jyrkkä ala mäki. Meillä ei oo muita kavereita ku toisemme, ei mitään tekemistä, joka ikinen päivä ollaan meillä koneella ja valitetaan elämäämme. Tää on ihan kamalaa kun ei voi itse vaikuttaa mihinkään!! Tekee vaan mieli kuolla. Ja itse en voi kovin paljoa tähän vaikuttaa koska ala-asteella olin siis monien kaveri ja ne tutustu ylä asteella todella moniiin ihmisiin ja tän paikka kunnan teini ikäset tuntee kaikki toisensa yleensä kun kuka vaan mun ikäluokkaa oleva menee ohi ilme näyttää siltä että "mitä helvettiä tollaset tekee täälä" Ylä asteella oon lihonut ihan hirveestti ja nyt on ihan kauhee herku riippuvuus tai syön ajattelematta herkkuja suruunu voin syödä vaikkka kuinka paljon. Oon lihonu ihan liikaa ja sitä myöten itse luottamus on mennyt niin mettää ja esimerkkinä se että kun meen kauppaa ja nään siä pihas mopoja niin en yksinkertasesti pysty meneen sisälle. Ja harrastusta oon kokeillu harrastin melkein 3 vuotta samaa lajia en saanut hyvää kaveria muutaku vasta aika lopussa ja muut katto halveksuvasti kun en osannut iha kaikkee. No tän kaverinkaa oli kivaa mutta se tutustu muihin joukkuelaisiin hyvin eikä enää sanonut mulle sanaakaan enkä pystyny käymään harkoissa enää! Sain lukiosta paikan mutta sinne en todellakaan halua enää mennä kun niin monet vanhat tutut ja ns. vihamiehet tulee samaan kouluun ja samalle luokalle. Ja onhan mulla pari lapsuuden ystävää mutta ne asuu toooosi kaukana. kerroin niille elämääni niin ne anto ohjeeks et kävelen vaan nokka pystys ja niin että muutki tajuaa et oon mäki jonku arvone mut siitä ei tullu muutaku pahempaa sotkua. 16 vuotias ollut jo tammikuusta asti eli puolen vuoden päästä 17 enkä ole ees tapaillut ketään jätkää. Ei sillä että pitäis mut musta kaikki on valmiiks niin kauheeta että pieni hellyys ei tekis pahaa. Ja tällä mun ainoolla ystävällä on sama herkku ongelma ja shoppailu riippuvuus (ne on ainoot asiat mitkä tekee meiät ilosiks niin miks luopuis niistä?) Joo tosiaan kaveri oli sukulaisensa firmassa töissä ja kesätöissä sen aikaa että sai noin 5 sataa ja 2 päivässä tili oli nollilla vaikka ei oo ees mitään paikkaa missä uusia vaatteita käyttää. Tää kaveri ei saanut ees koulu paikkaa vaikka 5 haki sen verran huonosti koulu on masennuksen takia menny. Kaikkee on yritetty. Perheet on ihan hyvät mutta helvetin yli suojelevat ja ärsyttävät jotka ei ymmärrä kuinka paskaa elämä voi olla!!!!! Elämän kohokohtia herkkujen ja shoppailun lisäksi on kun joku tuntematon kehuu tai laittaa edes jotai kommenttia kuvakkeessa. Kuten kaikki niin tääkin ilta ollaan istuttu koneella kuvakkeessa ja odotettu kommentteja eikä niitäkä paljoo oo tullu. Ei keksi mitä enää yrittää. Ja helppo on sanoa että mene ja tutustu koska se ei ole mahdollista enkä osaa selittää mut jos olis niin olisin sen jo moneen kertaan tehny. Eikä voimatkaan enää YKSINKERTASESTI RIITÄ!!! Itken joka ikinen ilta.. Ja joka päivä ajattelen miten elämä vois olla ja tavallaan herään todellisuuteen ja tajuan millasta se onkaa ja alan itkeen...
| 
