Bella

Pettäminen voiko sitä hyväksyä koskaan?
Minä en hyväksy pettämistä koskaan
ei sellasta miestä voi enää RAKASTAA joka pettää:(

Tossu Tiittonen

Minä taas antaisin kerran anteeksi. Ainakin, jos suhde on alussa eikä ole vielä kauheasti tyyppiin kiintynyt. Toisaalta joskus mietin myös, onko nykyaikana lapsellista vaatiakaan uskollisuutta, onko se liian sinisilmäistä ja romanttista? Joissakin tapauksissa pettäminen on myös onni puolisolle, jos kumppani on alkanut tuntua vastenmieliseltä ja toivookin, että hän löytäisi uuden ja pääsisi kumppanista eroon.

Mies 26

No, höpön höpön. Miten ihmiset voivat ajatella niin että pettäminen olisi normaalia ja uskollisuus epänormaalia? Pettäminen on lapsellista, se on lähinnä kypsymättömien kakaroiden touhua. Turha luulla että kaikki pitäisivät sitä normaalina ja minä en semmoista anteeksi antaisi.

Jos pettäminen on ainut keino päästä toisesta eroon niin ei siinä suhteessa asiat muutenkaan ole kovin hyvin. Se on vain merkki siitä ettei uskalleta tai voida keskustella ongelmista vaan yritetään välttää ongelmista puhuminen. Se ei yksinkertaisesti toimi.

Mr Nobody

Ei pidä hyväksyä koskaan. Sellainen pettää satavarmasti uudelleen joka on sen kerran tehnyt. Ihan turha tulla sit itkeen ettei tapahdu enää ja heittään paskaa silmille. Se ei arvosta eikä ole myöskään rakastanut joka pettämistä tekee.

henkka

mun mielestä kahden ihmisen välisessä suhteessa pettäminen on se yksi ja AINUT asia jota ei voi eikä tarvitse antaa anteeksi!monet muut asiat esim.ajattelematta sanotut kumppania loukkaavat sanat ovat anteksiannettavia ja unohdettavia.pettämistä vois verrata murhaan,yhtä raakoja ja harkittuja molemmat.

susiemo42

Petetyksi tuleminen tuntuu raskaalta, jos on ollut niin sinisilmä, että luottanut toiseen kuin seinään. Mitä yhdestä kännipanosta, mutta jos toisella on jo suhde =useampi pano ja muutakin, sellaista ei pidä sietää eikä antaa anteeksi. Pahemmin ei voi kumppaniaan loukata kuin valehtelemalla kylmän viileästi päin naamaa. Sen jälkeen voikin sitten tyylikkäästi vesittää yhteiset 25 vuotta ja kehua avioliittoa kulissiksi. Voiko enää mukavammalta tuntua, kun menettää elämästään rakkaan ihmisen, johon on luottanut. Sitten hän vielä vie mukanaan kaikki mukavat muistot sanomalla eläneensä kulissielämää. Kaikki, joka oli minulle tärkeää, olikin vain valhetta. Onneksi sentään yhteiset lapset ovat totta.

Tyttö 24

Petetyksi tuleminen on aina raskasta, vaikka se ei kohdistuisikaan suoraan itseen. Sain vähän aikaa sitten vahingossa isäni, joka on ollut äitini kanssa naimisissa 30 vuotta, kiinni pettämisestä. Se oli kyllä isku vasten kasvoja, koska tuntuu ettei läheiseen ihmiseen voi enää luottaa. Muutama viikko sitten sain taas "vahingossa" selville että mies jonka kanssa olen seurustellut melkein kaksi vuotta petti ja on varmaan pettänyt ennenkin. No, tämä suhde on nyt minun toimestani loppu, vaikka mies ei tunnu ymmärtävän mitä on tehnyt ja että kaikki on loppu. Ja kaiken tämän jälkeen pitäisi vielä luottaa vastakkaiseen sukupuoleen, jotta joskus löytäisi vielä elämäänsä jonkun kunnollisen ihmisen. Helppoa se ei tule olemaan.

Gabriel

Hei Tyttö 24!
Kertomuksesi ei ollut mukavaa luettavaa.
Oletko lukenut palstaa SÄRKYNYT SYDÄN? Jos et niin lue sieltä saat ajateltavaa ja ehkä vastauksia tuntemuksiisi.Ymmärrän tuskasi miehiä kohtaan, mutta ei kaikki ole samanlaisia. En hyväksy tommoista käyttäytymistä. Ikävä kyllä pettureita löytyy naisistakin.
Toivottavasti löydät luottamuksen arvoisen miehen.
Voimia sinulle!

Gabriel

Tarkennan vielä, palsta SÄRKYNYT SYDÄN / MITÄ YHESTÄ SÄRKYNEESTÄ SYDÄMESTÄ

Riina

Onko naimisissa olevan miehen kanssa tekstailu teidän mielestänne myös pettämistä?

Aurinkotar

KYLLÄ...!!!

Gabriel

"Älä himoitse lähimmäisesi aviopuolisoa" näinhän sanotaan.
Mikä on tekstailun tarkoitus? Onko seurustelu, syrjähyppy vai ystävyys?
Jos kyseessä on pelkkä ystävyys ja naimisissa olevan miehen vaimo on tietoinen tekstailustanne, silloin en näe pettämisenä. Avoimuus ennen kaikkea.
Mutta jos tekstailu on salaista ja välillänne on jokin muu tarkoitus, tilanne onkin jo toinen.
Sinun pitää itse päättää mikä on suhteesi mieheen.
Rehellisyytä puolin ja toisin.

Ihana Elisa

Ole rehellinen itsellesi ja tosiaan sun itse pitää päättää
suhteesi siihen mieheen ja haluatko tosiaan olla TOINEN NAINEN sen miehen
elämässä? Entäs kun miehen vaimo saa tietää niin tulee enemmän ongelmia ja sydän särkkyy teiltä molemmilta...Mitä hyötyä sulle on NAIMISISSA OLEVASTA MIEHESTÄ? Ja tuskinpa jättää sun takia vaimoaan...

Riina

Hain ensin vain jännitystä elämääni miehen avulla, mutta nyt huomaan kärsiväni koko tilanteesta. Tämä syyllisyys jopa valvottaa minua. Pelkään, että mies on ihastunut minuun jo kovastikin ja minun käy häntä sääliksi. Tiedän, että teen väärin, mutta jatkan vain silti tekstailua ja kohta tapaankin miehen. Ehkä tavatessa huomaamme tilanteen epäoikeudenmukaisuuden.

takkuli

ei missään nimessä, ymmärrettävää... joskus.
Olen aina ollut sitä mieltä että pettäminen on ehdottomasti suhteen päättämiseen johtava teko. Nyt olen yllättäen tilanteessa missä omat arvoni joutuvat puntariin. Hyväksynkö sen että minut yritettiin unohtaa exän avulla ja kun ei onnistunut, niin palattiin takaisin... Pystynkö luottamaan enään? Minusta vähän tuntuu että ei tule onnistumaan. Ainahan sitä voi selittää kaikenlaista, mutta kun on kerran pettänyt niin luottamus on mennyt. Ymmärrän kyllä täysin selityksen, koska tuosta sitoutumiskammosta ja sydämeen päästämisestä on puhuttu aikaisemminkin, mutta silti...
Taitaa olla parasta jatkaa eteenpäin yksin ja toivoa että joku luottamukseni arvoinen osuu kohdalle.

Kokemusta on

Haet jännitystä elämääsi naimisissa olevasta miehestä huh huh ja huomaat kärsiväsi
tilanteestasi ja syyllisyys jopa valvottaa sua joten sun ois hyvä lopettaa tekstiviesti
kirjoittaminen ja älä hyvä tyttö sääli sitä miestä"sääli on sairautta"!!!

Saapas.

Oikein napakka potku persauksille on ratkaisu uskottomuuteen. Kyllä se ikä sitten "palkitsee" aikanaan.

Riina

Olen nyt tavannut miehen, jolle lähettelin tekstareita. Tapaamisellani minua alkoi oikein ärsyttää tämä mies, koska hän käyttäytyi kuin pahanteossa oleva pikkupoika. Tuntuipa jopa nauttivan salailusta. Minä tunsin myös itseni surulliseksi, koska hän niin selvästi etsi vain jännitystä ja salarakasta. Minä kai olin raflaillan jälkeen jo luullut, että hän olisi minusta muutenkin kiinnostunut.

Tänään kuitenkin ajattelin myös, että toisaalta voisin pitää hänen kanssaan myös vain hauskaa/harrastaa seksiä, koska hän on aika hyvännäköinen, eikä kiinni jäämisen pelkoa olisi, koska mies on kerran naimisissa eikä siten uskaltaisi puhua minusta mitään. Tapaamiskerralla kun minulle vielä selvisi, etten hänestä muuten välittäisikään, mutta se jännitys meille molemmille voisi olla ihan paikallaan, kun molemmat tietäisivät, mikä olisi näiden tapaamisten motiivi.

Parastahan tietenkin olisi, ettemme enää tapaisi ja minäkin löytäisin kunnon ihmisen, koska etsin edelleen itselleni rakkautta, mutta sitä odotellessa...

Parasta ennen, päivänsä nähnyt vanhapoika

Laiskuus on kierouttanut elämäni, En viitsi lähteä ravintoloihin etsimään ketään, en oikeaa, en väärää. Toki kaipaan läheisyyttä. Viimeisinä vuosina ovat naiset hoksaneet minut ruokakauppojen jonoista. Sitten jotakin kautta onkineet numeroni ja tulleet jollakin verukeella kyläilemään. Kahvikupin juotuaan, ovat tunnustaneet ihastuneensa ja vuode olisi kiva juttu. Kun kiva juttu on ohi, kertoo nainen olevansa naimisissa. Sanoo että ei tykkää enää miehestään, mutta ei lasten vuoksi ja vaurauden halua erota. Minä itsetyydytyksellä selvinnyt, saan siis vaihtelua. Vaihtelua joka ei tuo muuta kuin tyhjyyttä. Laiskuuteni tulee tässä myöskin kuin tilanteen suomaksi hyväksi isännäksi. Mitäpä minä välittämään kun kerran joku viitsi kotiin asti tulla itseän tarjoilemaan. Paremalta se vastakainen sukupuoli maistuu. Kuin omalla kädellä kopelointi. Kun nainen on paikalla, nautin lihallisesti. Kun hän on poissa, kärsin; Syyllisyyttä, ikävää ja puutetta. Heikkojen miesten suden kuoppia ovat miehiinsä kyllästyneet naiset.

sara

Hei, oletkos nyt aivan tosissasi..noin haluttava, miksi sitten olet vanha poika!

Kaunotar ja kosto on suloinen

Minua ällöttävät kaikki perheenisät ja -äidit. He ovat päällepäin niin pyhiä lehmiä ja kuitenkin heti, kun vain tilaisuus koittaa, ovat kieli pitkällä meidän sinkkujen perässä. Pyrkivät sänkyyn ja sitten jättävät kuin nallin kalliolle. Minä en ainakaan enää kunnioita ja empatisoi perheellisiä tai heidän lapsiaan, vaan nain heidän kanssaan niin kuin huvittaa ja jätän myös heidät sitten kuin nallin kalliolle heti kun itseäni huvittaa. Koska hekin ovat niin itsekkäitä ja luulevat olevansa meitä sinkkuja jotenkin parempia ihmisiä, niin täältä pesee samalla mitalla. Onneksi olen vielä oikein kaunis ja haluttava nainen, joten saan miehiä hyvin koukkuunikin.

Vanhapoika

Toki sitä rapistuu! Mutta edellen pidän laiskuuttaa suurena syynä ja plussana että olen pysynyt vanhanapoikana.

iän ikuinen sinkku

Hattua nostan ja korkealle! Se on hienoa että sinkut elää itsenäistä elämää! Ja pölyttää kun siltä tuntuu, oikein olan takaa! kuten kunnon mehiläisen pitääkin!

Maitomies

Pettämistä ei pidä hyväksyä koskaan, koska pettäminen on väärin. Ymmärtää toki voi ja uskoa toisen vilpittömään katumukseen. Jokainen valitsee luottamuksensa kohteen itse.

Toivon, että raskainakin aikoina (silloin, kun kaduttaa, tuntuu katkeralta, tekee mieli kostaa, tuntee tulleensa petetyksi) me kaikki kuolevaiset yrittäisimme pitää mielessä sen, että pahaa ei yritettäisi hävittää pahalla. Lisää pahaa on lisää pahaa. Muistakaahan sen.

maitomies2005@yahoo.com

Itselleen paljastunut pettäjä

Pettämisen juuret juontuvat itsepetokseen! Mitä tapahtuu kun ihminen pettää? Ihminen saa petoksella aikaan sen, että hän ei voi luottaa läheisimpään ihmiseen maailmassa: Itseensä! Sellainen ihminen joka ovelan pettämisen pitää hyveenä. Ei ole vielä kehitynyt ulos narsismistaan. ja siitä olettamuksesta: Minä saan tehdä; mitä vain, missä vain ja milloin huvittaa! Meitäkin onnettomia on. Jotka emme kykene olemeaan rehellisiä omalle itsellemme. Minunlaisteni on tuohuduttava, joko johonkin aineesiin. Kun ensin järjestämme itsemme elämän helvetiksi ja sitten emme kestä sitä itsemme luomaa helvettiä, vaan siitä on paettava. Joko viinaan, lääkkeisiin, tai humeisiin. Kun pettäminen paljastuu ja kun se ei ole yleisesti hyväksyttyä, ihminen joutuu syylliseksi ja kun teko ei edusta kovin korkeaa moraalista tasoa. Ihminen ajatuu häpeän ja häpeä taas syö meiltä oman ihmisarvomme loppullisesti. Kun se kohdistuu meidän omaan personaan. Mikä ajaa pettämään? Turhautuminen! Suhteen viilentyminen. Jännityksen etsiminen. Ja iselleen hukassa oleva sisin ja fyysinen nautinon halu. Tietysti kehitymätön nautii henkisestikin, kun saa tuntea edes jossakin olevansa jotakin, kun rikkoo läheisen tai toisen ihmisen luottamuksen. Ennen laitettiin häpeä penkkiin ihminen joka rikkoi yhteisön sääntöjä. Minäkin olisin jo monet kerrat semmoisessa istunut, ihmisten sylettävänä ja säälittävänä. Se että onko kaikkilla sylkiöillä puhtaampi sisin, Sitä en usko, Mutta ensimäisen kiven heittäjiä löytyy ja vielä toisenkin. Kun me ihmiset pehmenemme iän karttuessa, sisinpämme alkaa valmistua täältä erkanemiseen. Silloin monille ihmisille tulee paine siitä, että miten sitä tuli elettyä. Siinä vaiheessa viimeistään ne nuoruuden salatut nautinnot pitää itkeä pois itseä painamasta. Silloin kohtaamee sen keskeneräisen ihmisen joka erkanee tästä keskeneräisestä maailmasta. Kenekään ei tarvitse tuomita. Sillä meillä on sisin, jos se kehityy elämässä, niin se varmasti huolehtii myös siitä. Aikoinaan suuri runoilija kirjoitti: "Ei kenkään on paha ihminen , on toinen heikompi toista" Ja suuri mestari lausui: " En minäkään sinua tuomitse. Mene äläkä enää syntiä tee, että sinulle ei pahemmin kävisi. Siis paha rankaisee itse ihmistä. Uskon, että jos en pelkäisi rakkautta, saisin kohdata kahden aikuisen ihmisen välistä kypsää rakkautta.