Mcmacgregor

Pettäminen ei ole koskaan oikein, sitä tilannetta ei yksinkertaisesti ole, jolloin se on hyväksyttyä. Meinasin pettää, ja sainkin sovittua jo tapaamisen, mutta samantien tajusin että ei ole mitään järkeä oikeasti pettää vaikka suhde nyt ei kaikinpuolin toimisikaan. Onneksi vastapuolikin perui koko jutun, joten mitään ei käynyt. Nyt tajuan oikeasti kuinka hyvä tilanne mulla oikeastaan onkin.

Ex aviomies

8.5 vuoden yhdessä olo loppui melko nolosti noin vuosi sitten.Alko ihmiset kyselee et millo availet silmäs vaimon suhteen,kun alkoi selvittelemään asioita nii en voinu uskoo aluksi kaikkea!Oltii keritty naimisiin,talo rakennettii,hevostallit/tarhat tehtii,pihat laitettii,saatiin maailman upein poika! Yms.mut ei se perhe elämä tainnu sit riittää!En laittanu ruokaa ja pessy pyykkiä oikeesee aikaa,hevose hoito unohtu vaimolta...Viikon loput kului vaimolla kaupungissa baareissa...sitä kun luottaa rakkaaseen!Kun äiti,pikkuveli ja vaimoni kävi tallinnassa tuli pikkuveli luokseni ja sano et tuo siu vaimo yritti väkisi sänkyyn häntä.Sillo oli pakko ruveta vähä kattelee vaimon tekemisiä ja löydöt hämmästti!Kymmen kunta "kaveria"tuntu olevan vaimon "läheisiä! Pikkusiskon poikaystävä,40v lapsen isä eli skaala oli tosi laaja.Kun vaimo aavisti et tiedän hänen touhuistaan,alkoi hän mm äidilleni selittää et kohtelen poikaani huonosti,en tee kotitöitä...ei sitä kukaan uskonu koska hoidin kodin ja pojan itse.tuttavien ym käynessä kylässä vaimo oli harvoin paikalla.Sitten aloin kysellä vaimolta et missä mennään nii ilmotti et kipinä loppui ja halus avioeron.No uusi omarakentama talo ja talli myyntiin.Asiassa minua riipi et sain tontin omilta vanhemmiltani.Hoidin talon myynnin,lakimiehen paperien tekoon,yms asiat..vaimo jatkoi touhujaan.Sillo selvis et hänellä o uusi mies joka oli löytyny hänen työpaikalta...mut ku yks ei riitä ni vehtas viel sen 40v miehen kans...Olen erittäin onnellinen että pääsin kyseisestä ihmisestä eroon! Jäihän miule viel miu upea poika!Löysin itsekkin viime syksynä tyttöystävän mut ei ollu hänkään uskollista sorttia...totesin et sinkkuna on parempi elellä,tietysti jos upea nainen sattuu kohdalle nii...!Lähipiiristäni on löytyny vaik minkä verran pettäjiä nii miehiä kui naisia...lapsiperheitä,ikävää katottavaa!Kaikesta huolimatta Hyvää kevättä kaikille! ;)

tuntematon.

olen hieman nuori kirjoittamaan kai tänne, mutta mieltäni painaa ehkä hiukan nolokin asia. jotkut teistä saattavat luulla tätä viestä pelkäksi vitsiksi, mutta sitä tämä ei ole.

rakastan jesseä kovasti, en osaa ilman häntä, hän on elämäni valo ja tarkoitus. jokainen hetki ilman häntä on yhtä tuskaa. eräänä iltana olin ystäväni luona ja päädyin ''vetämään käteen'' ystäväni veljeltä. mitään muuta en hänen kanssaan tehnyt. nyt pääni meinaa hajota, oliko se pettämistä? luokittelen sen kyllä iste pettämikseksi. en haluaisi kertoa jesselle tapahtuneesta, mutta toisaalta haluaisin, koska en osaa pitää tällaisia asioita pääni sisällä. jesse varmaan jättäisi minut, ja siitä todellakin seuraisi minun kuolema. jos hän taas antaisit, mitä epäilen suuresti, silti olisin masentunut kokoajan ja miettisin miten pahalta hänestä mahtaa tuntua.

maailma tuntuu pahalta, petinkö minä jesseä vai en ..
kyllä se varmaan pettämistä oli, kaikki seksuaalinen kanssakäyminen?

petturi*

olen seurustellut mieheni kanssa 4,5 v. olen koko suhteeni ajan pettänyt miestäni n. 10 krtaa. ehkä enemmänkin. en ymmärrä vaikka rakastan oikesti miestäni , miten olen voinut tehdä sen. mieheni hyllä tietää nyt kaiken, eroja on tullut ja mennyt. Mutta luulenpa että ne vaivaavat koko elämäni ajan. En voi antaa itselleni ikinä anteeksi. Ja vaikka olin humalassa se ei ole syy. Tuntuu niin pahalta ja kaduttaa, ja mieheni on niin uskollinen ja ihana. Mutta on hän kohdellut minua huonosti , mutta eri tavalla kuin minä. En tiedä johtuuko pettäminen siitä, että mieheni on välillä ollut todellinen SIKA. Mutta nyt tiedän kuitenkin sisimmässäni etten petä miestäni. Vaikka kaikki niin luulee, että "niin kaikki sanoo!", mutta tiedän vain. Enkä tiedä onko oikein edes seurustella mieheni kanssa. Hän on antanut minulle niiin monta kertaa anteeksi, ja hän kyllä siitä muistuttelee välillä. Ja sitten taas molemmat maassa. MUTTA , mielummin sitten jätän itse mieheni jos olen tehnyt taas jotain. Mutta en ainakaan halua tehdä enään mitään. Kaduttaa niin paljon.

Petturi2

Mulla on sama juttu kuin edellisellä. Olen seurustellut mieheni kanssa yhteensä n. 9 vuotta. Viime keväänä oli vaikeeta aikaa, kaikki mitä mies sanoi tai teki tuntui vaan ärsyttävältä. Tähän vaikutti kaikki muukin sen hetkinen elämä, piti muuttaa miehen vuoksi kaupunkiin joka on kaukana omasta perheestä, en viihtynyt työssäni jne. Näistä kaikista sitten kehkeytyi yleinen vitutus joka kohdistui mieheeni.
Sitte tapasin lomareissulla erään miehen, johon aloin olla säännöllisesti yhteydessä. En kertonut tästä kenellekään. Pari kertaa tapasin miehen, eikä niissä tapahtunut mitään sen kummempaa. Sitten tilanne meni siihen, että päädyin sänkyyn tämän toisen miehen kanssa, ja sillä hetkellä tuntui että asialla ei ole enää mitään väliä, ero kun oli käynyt jo mielessä muutenkin. Se ei oikeestaan tuntunut miltään sillä hetkellä. Pettämisen jälkeen minusta kuitenkin tuntui pahalta, ja siihen loppuikin yhteydenpito toiseen mieheen. Tapahtuneen jälkeen asiat alkoivat mennä taas paremmin joka saralla, ja asia jotenkin unohtui mielestäni. Aika kului, meni useita kuukausia ja päätimme että menemme naimisiin. Häämme ovat ensi heinäkuussa. Viimeisen kuukauden aikana olen alkanut saada hirveitä sydämentykytyskohtauksia, henki ei kulje jne. kun ajattelen että olen pettänyt miestäni. Kun katson häntä en voi uskoa että olen tehnyt jotain niin kamalaa. Rakastan miestä yli kaiken, ja antaisin mitä tahansa että saan olla hänen kanssaan, ja että saisin tehdyn tekemättömäksi. Mutta en saa. Välillä päätän että nyt kerron hänelle asiasta, mutta kun tiedän miten paljon asia tulee satuttamaan häntä, en pysty. En tiedä, voi olla että mies antaisi minulle tekoni anteeksi, mutta en pysty kertomaan. Ajattelen että ennemmin kärsin itse tätä kamalaa tunnetta kun kurkkua kiristää ja ahdistaa, kuin satutan häntä. Ehkä tämä on minulle rangaistus siitä mitä olen tehnyt. Haluan tosissani olla miehen kanssa, ja todellakin tiedän että en voisi toiste tehdä yhtä pahaa hänen selkänsä takana. Oikeesti. Nyt sen tietää, kun on vaikeuksia elää itsensä kanssa kun on sen kerran tehnyt. Toisaalta ajattelen että minun pitäisi olla miehelle rehellinen, mutta isku olisi todella kova.
Päätökseni kertoa asiasta vaihtelee päivittäin, ja viimeisin päätökseni on että en kerro. Yritän elää asian kanssa päivä kerrallaan, ja olla miehelleni niin hyvä vaimo kuin ikinä voin. En nurise turhista ja muutenkaan aiheuta pahaa mieltä. Tiedän kyllä että tekoa ei voi millään lailla hyvittää.

Tiedän että tämä kuulostaa joidenkin mielestä itsekkäältä tms. mutta kertomatta jättäminen on itselleni pahempi rangaistus, kuin se että kertoisin. Kertomalla pääsisin helpottamaan omaatuntoani, ja se ehkä myös helpottaisi jollain lailla omaa oloani. Toinen taas joutuisi siinä tilanteessa kärsimään.

Elämä ei ole helppoa, ihminen tekee virheitä. Mutta onneksi niistä joskus edes ottaa opikseen.

rattlehead94

ELIKKÄ, ollaan oltu poikaystävän kanssa vähän yli vuosi yhdessä, ollaan asuttu nyt tämä kesä yhteisessä kämpässä ja poikaystäväni muuttaa takaisin kotipaikkakunnalleen, etelään, monen kilometrin päähän, nähdään vaan sillonkun on mahdollista ja on rahaa, eli vaan kerran kahdessa viikossa, ehkä...ja minua pelottaa ihan suunnattomasti että jos hän pettää minua...vaikka hän rakastaakin minua ja välittää minusta ja kaikkea, mutta entä jos hän viettää baari-iltaa kavereiden kanssa ja on niin humalassa ettei tiedä mitä tekee ja menee tekemään jotain sellaista! vaikka luotankin poikaystävääni 100% mutta ei sitä koskaan tiedä... AUTTAKAA MINUA, onko kellään vastaavaa tilannetta!?

Tyhmä ämmä

Sain mieheni tänään kiinni pettämisestä. En mistään yhden illan jutusta, vaan suhteesta. Miksi ja miten toinen voi tehdä noin aviopuolisolleen, jotta vannoo rakastavansa? Olisihan se pitänyt arvvata, etten kelvannut baariin mukaan koskaan ("poikien kanssa" piti mennä), mutta silti, että voi pettää noin kirkkain silmin! Siis mitä vittua??

Tyhmä ämmä

Sain mieheni tänään kiinni pettämisestä. En mistään yhden illan jutusta, vaan suhteesta. Miksi ja miten toinen voi tehdä noin aviopuolisolleen, jotta vannoo rakastavansa? Olisihan se pitänyt arvvata, etten kelvannut baariin mukaan koskaan ("poikien kanssa" piti mennä), mutta silti, että voi pettää noin kirkkain silmin! Siis mitä vittua??

MurskattuSydän

Tää ei kuulu edes tänne, mut päätin silti kirjoittaa...

Nykyinen vaimoni petti minua seurustelu aikana useaan otteeseen (myös parhaan kaverisin kanssa)...
Mutta rakastin häntä niin suunnattoman paljon että annoin anteeksi kaiken. Anteeksi olen voinut antaa mutta en unohtaa ja tämä asia vaivaa minua todella usein.
Meillä on kaksi ihanaa lasta ja kaikki muutenkin ihan ok, mutta pelkään vähintäänkin viikoittain että koska hän taas minua pettää.
En voi luottaa häneen täydellisesti vaikka haluaisin.

Pettäminen on pahinta mitä toista kohtaan voi tehdä, minä en kykene käsittämään kuinka joku voi nauttia siitä että petää? Itse YRITIN tasoittaa puntit(tai pikemminkin saada henkisen tyydytyksen) olemalla yhden naisen kanssa, mutta ei siitä tullut mitään( pystyin menemään sisään, mutta en voinut jatkaa, koska ei minulla ollut mitään tunteita sitä naista kohtaan).

Onko pettäjät ihan erillinen ihmistyyppi, joka kykenee panemaan kaikkea mitä liikkuu? Kyllä itsekkin katson toisia naisia, mutta en koskaa menisi pettämään, koska en kertakaikkisesti kykene siihen(enkä myöskään edes haluaisi).

Vaimoni sisko on sanonut suoraan minulle että vaimoni ei ansaitse minua, että minä ansaitsisin naisen joka arvostaisi rakastaisi minua yhtäpaljon kuin minä rakastan vaimoani. Mutta minkäs teet kun sydämeni kuuluu vaimolleni ja rakastan häntä ylikaiken.

Mutta sen olen päättänyt että jos minua vielä kerran petetään, eroan vaikka sydämeni siitä lopullisesti murtuisikin.
Jotenkin tuntuu että pettäjöiden elämä on paljon helpompaa kuin ihmisten jotka ottavat toiset huomioon. Pettäjät vain menevät, ilman että ajattelevat seurauksista... No sellaisiahan ne ovat, ihmisiä jotka ovat vastuuntunnottomia raukkoja, eivät uskalla tehdä oman parisuhteen eteen töitä, vaan juoksevat vaan toisen munan päälle istumaan(tai panemaan naapurin pesää)

Yksi elämä

Kymmenen vuotta yhdessä asumista. Sairastuin imusolmukesyöpään , siirsin hoitojani kuukauden, että sain äitini haudattua. Sain raskaat sytostaattihoidot, hiukset lähtivät, yritin olla reipas ja olinkin. Miehelläni oli alkoholiongelmaa jo ennestään. Paranin sairaudestani, sain uudet kiharat hiukset. Vaistosin mieheni olleen toisen kanssa. Tunsin ,kun hän palasi luokseni, olimme maailman onnellisimpia viikon. Sitten löysin miehelleni osoitetun sähköpostin, jossa hänen työpaikkansa pomo itki hänen peräänsä. Syytti siitä kun mies ei enää vastaa sähköposteihin, lupasi yhteistä tulevaisuutta ja lasta. mieheni on jo 54, hänen työnantajansa 36v. Syytti itseään typerykseksi kun uskoi, vaati asioitten selvittämistä.
Olisin halunnut heittää viestin roskiin, koska se tuhosi rakkautemme lopullisesti. Elän päivän kerrallaan. Nyt mies on kotona, kun en halua. Talo pitäisi myydä,uusi koti etsiä.
Onneksi on hyviä ystäviä. Uskon kuitenkin tulevaisuuteen. Olen itse uskollista tyyppiä. Sitä en tiedä, tuleeko koskaan toista rakkautta. Tiedän, että mieheni suree, vaan luonne ei anna periksi edes myöntää asiaa.

paha ihminen

Aina puhutaan kuinka petetyillä on vaikeaa. Voin kertoa että kyllä se on pettäjälläkin ihan yhtä vaikeaa, kun todella katuu tekojaan. Sitä syyllisyyttä kantaa koko loppuelämänsä mukanaan. Ei sitä pidä itseään enään minään.

toinen paha ihminen

Niinhän se menee... en tiedä kummin päin olisin murtuneenpi. Petin, ja se on aiheuttanut minulle enemmän tuskaa kuin melkeinpä mikään muu elämäni aikana. Olo on yhtä hirveä kun läheisen menetyksen jälkeinen olo. Näitä palstoja, kun lukee tulee vaan semmonen fiilis, että onko tässä edes järkeä enään elää, jos tuollaista jälkeä saa aikaseksi.
Itseni kohdalla voin sanoa, että tyttöystäväni oli minulle kaikki kaikessa ja voisin tehdä ihan mitä vain hänen puolestaan...edelleenkin, vaikka hän todennäköisesti tuntee pelkkää vihaa minua kohtaan ja luulee, että käytin häntä vain hyväkseni.
Voin vakuuttaa, että kaikki se minkä hän näkee vain valheena oli totisinta totta...Enkä koskaan saa sitä takaisin.

Tuomas

mun muija petti muo mun kaverin kanssa samassa talossa kun menin nukkumaan niin se pani mun muijaa olohuoneen sohvalla en minäkään hyväksy pettämistä laikaan mut eiköhän ne helvetissä pala

sydän

Kriika - MyMiniCity

elli

mä en hyväksy pettämistä. itse en pettänyt koskaan. olen 50, lapset aikuisia ...yhteisiä vuosia takana 28. lähdin omilleni. nyt mulla on asuinkumppanina koira. töitä ja ulkoilua:) "onneks" se siis exmies jäi kiinni. jos nyt jossitellaan...esim seitsemänkymppisenä jos olisin saannu tietää asiasta niin olisin ollu tod katkera. jos nyt olisi vielä vuosia, että voisi nauttia pienistä asioista, suurempiin ei ole varaa. ja ennen kaikkea siintä ei olisi tullut mitään koska en voisi luottaa siihen enkä tiedä voinko koskaan luottaa keneenkään. aika näyttää.

samppa

tyttö kaveri petti 4 eri ihmisenkaan...ni minkä takia tää tekee niin vaikeeta sit...
mulle sen pitäs olla helppo antaa olla....tai helppo ja helppo

jeppe

Erosimme vuosi sitten nyt olemme palaamassa takaisin yhteen.. Molemmilla on ollut eron aikana omat seikkailut jne. muutama viikko sitten päätimme alkaa elämään sen mukaan että palaamme tosi tarkoituksella yhteen.. kuitenkin viime viikolla naiseni vielä päätti käydä hoitelemassa yhtä seksikumppaniaan ja en oikein tiedä miten siitä pitäisi ajatella. Onko joku viisas joka saoisi tähän mielipiteensä?? haluan vaan ulkopuiolisen kommentoivan asiaa et itellekki selkiäis tämä vähän paremmin..

nähty tämäkin

Tuhoon tuomittu yhteenpaluu. Puolen vuoden päästä syljette toistenne päälle.

suvi

poikaystäväni petti minua vähän aikaa sitten, sen illan jälkeen olimme erossa pari päivää, kunnes poikaystäväni tuli selvittämään asioita ja halusi jatkaa, tiedämme kumpikin että "kuulumme" yhteen. sain kuitenkin vähän myöhemmin tietää pettämisestä, puhuimme asiasta ja hän sanoo katuvansa ja häpeävänsä miten pystyi tekemään niin. uskon häntä vaikka pahalta tietysti tuntuukin. olenko tehnyt virheen jatkaessani suhdetta? minusta tuntuu että en haluaisi millään erota poikaystävästäni, mutta onko totta että: pettää kerran pettää toisenkin

suvi

ymmärrän, minuakin on petetty. olen edelleen parisuhteessa hänen kanssaan vaikka hän pettikin minua, se oli kuulemma vain yksi kerta mutta se vaivaa minua. olen luvannut yrittää antaa anteeksi mutta joskus minun tuntuu vain siltä että siitä on pakko puhua. mutta kun yritän puhua poikaystäväni kanssa siitä hän hermostuu ja sanoo että se on mennyttä.. itsekkin en enää aijo kestää toista pettämistä, vaan eroan vaikka sydänmeni särkyy varmasti. mutta ei meidän kannata rääkätä itseämme olemalla pettämisen kohteena.

opa

ei tiedän omasta kokemuksesta

opa

Mieti voitteko kunnioittaa tuon jälkeen toisianne

xxxladyxxx

kyl se särön jättää..ikävä kyl

mies 25v joensuu

näinhäs se on että pettää ei saisi mutta niin se vain on, et kaikki pettää kaikkia... olen niin paljon baarielämää nähnyt ja kokenut että varatut, ja naimisissa olevat tyypit ei aamuntunneilla enää mieti lähteäkkö toisen mukaan vai ei... NE LÄHTEVÄT!.. onko se pettäminen joku muoti ilmiö vai mikä mutta itellä on menny usko ihmisiin ihan täysin kun on tuota yö elämää seurannut.. pelin henki on nykyään se että kaikki sanoo että eivät petä mutta älkää uskoko hyvät ihmiset heti jos puolisonne/parinne menee yksin tahi kaveriporukalla baariin niin korvat vaan heiluu kun kieli on toisen tytön/jätkän kurkussa. ..... eli jos minulta kysytään niin petä ennenkun tulet petetyksi. sit voit sanoa et lällällää minä kerkesin nusasta toista ensin :) .....ps en ole ite vielä ketään itse pettänyt mutta usko on vain mennyt ihmisiin ja sinisilmäisyyteen. avatkaa silmänne niin ei oo niin kova paikka kun totuus selviää rakkaastanne

perkele periks anna en

Joensuun miehen logiikalla kaikki muukin ikävä ja julma maailmassa pitäisi vain hyväksyä. Mitä sitä murhaajiakaan tuomitsemaan, ainahan niitä tappajia on ollut ja aina tulee olemaan. Parempi itse puukottaa ensin, ennen kuin joku muu ehtii tuikata. Läl-läl-lää, ehdinpäs ensin!

Ja sama meininki liikenteeseen...