annu

... olla kiinnostunut ihan uudesta elämästä?
Kuka neuvoisi miten jättää taakse kaikki menneet jotka on puhuttu ja käsitelty jo kauan sitten ja nyt pitäisi jo olla valmis uutteen suhteeseen? Aloittaa ihan puhtaalta pöydältä, en vieläkään osaa sitä. Koko ajan vanhat pelot ym. tulevat mukana, mihin ihmeeseen minä ne piilotan että voisin jo keskittyä ihan omaan ja ihan uuteen elämään???

Nelli

se on vältämätöntä, jos tunnet kehityksen tarve. sama juttu koko elämän jarruttaa ihmisen kasvaaminen. uusi elämä ei voi olla helppoa, mutta positiivinen se on jos tiedät mitä jätät taakse ja mitä otan eteenpäin.
ja juuri 50 kymppinen ihminen tavallisesti on valmis muutokseen, kun on jo elämän kokemus, itseä tuntemus. vasta tässä iässä ihminen pystyy avaamaan silmät: missä olen? mikä olen? mitä kaipaan, mitä tarvitsen? mitä odottaa edessä? mitä varten elän?

pelot pitää heittää pois, pitää ymmärtää että et sinä pelkää, vaan joku manipuloi sinua pelolla, joten saada sinulta joku hyöty. Se voi olla valtio, vanhemmat, puolisot, lapsetkin jne.
en voi kannustaa muutokseen, mutta voin sanoa varmasti että tunnen semmoisia ihmisiä, jotka muutivat rohkeästi ihan kaikki, kyllä nyt he ovat ehdottomasti onnellisia ( minä itse muun muassa). tuen sinua mielelläni, jos tukea tarvitset!

annu

yritän ajatella ja miettiä miksi en osaa sitä, olen käynyt eri keskusteluissa, jutellut ja jutellut, etsinyt uusia harrastuksia jne., mutta sitten kun uusi ihminen kävelee vastaan niin heti olen valmiina etsimään hänestä niitä puolia joista en tykkää, yksin on niin helppoa kun ei tarvi ajatella missä kulkee ja mitä tekee mutta heti alan muuria rakentamaan kun joku yrittää reviirilleni, jonne toisaalta koko ajan etsin kyllä uutta ihmistä koko ajan, elämä on ihmeellistä
kiitos neuvoista! tänään minä jälleen opettelen

Me2

Me kaikki saadaan olla kiinnostuneita uudesta elämästä - jos siis elämme yksin ja oikeasti haluamme löytää uuden kumppanin. Se on vain melkomoinen taitolaji. Ohje 1: Elä tätä päivää. Tarkoittaa, että älä katso peruutuspeiliin, jos kerran olet jo selvittänyt itsellesi menneet jutut. Niiden kelaaminen on täysin turhaa. Jos Sinä tai kumppansi teki virheen, anna anteeksi - myös itsellesi. Silloin Sinun helpompaa elää - voit olla itsellesi rehellinen ja se helpottaa Sinua. Ohje 2: Älä pelkää tulevaa - et kuitenkaan oikeasti tiedä huomisesta. Etukäteen murehtiminen ei auta vaan kahlitsee Sinut. Vain tämä päivä on Sinulle totta! Ja se on Sinulle helpompaa, jos noudatat ohjetta yksi. Ohje 3: Mietipä tätä: Saat sen, mistä luovut! Tarkoittaa, että on turhaa elää virtuaalitulevaisuudessa. Sitä ei ole. Huomiseen et voi lisäksi kovin paljon itse vaikuttaa. Tyydy siis ajattelemaan, että vielä joskus, yrittämättä, ehkäpä siellä parkkipaikalla, huomenna, tai joskus, tapaat elämäsi miehen. Kun kohtaat hänet, tiedät sen kyllä - et voi olla sitä huomaamatta. Mieti: Sinulla itselläsi on varmasti piirteitä, joita kumppanisi ei Sinulta odota. Ja: kumppanillasi aivan varmasti on piirteitä, jotka eivät ihan täsmälleen vastaa odotuksiasi. Älä välitä niistä. Ajattele, että toivot itse tulevasi hyväksytyksi sellaisena kuin olet - anna se mahdollisuus tuolle Elämäsi Miehelle. Ota huumorilla hänen puutteensa. Jaksa veistää niistä juttua - ei elämä voi niin vakavaa olla, ettetkö voi kestää kumppanisi pikkuvikoja - täydellistä ihmistä ei olekaan. Jos ymmärrämme katsoa puutteitamme kaukaa, koko elämänkaaremme perspektiivistä (ajattele vaikka että avaruudesta käsin), huomaat, että pikkujutut ovat vain yksi hiekanjyvä koko hiekkarannalla. Ei parilla hiekanjyvällä ole merkitystä elämäsi kokonaisuudessa. Vain kokonaisella aurinkorannalla on. Ihme odottaa Sinua, kun lopetat pelkäämisen, suunnittelemisen ja täydellisen kumppanin etsimisen. Kiivaasti suunnittelemalla ja ajattelemalla et sitä voi saavuttaa!
Mikä on sitten totuus? Huomaat, että kaikki ohjeet edellä ovat todella surkeita. Eivät ne minuakaan ole auttaneet. Mutta silti: minä jaksan odottaa edelleenkin, että itse kohtaan jonkun elämäni naisen - sen, joka minulla olisi pitänyt olla jo alusta alkaen. On vapauttavaa olla sopivasti vapaa, ilman turhia kahleita. Motto: Mulle myös (mii tuu / Me2 ;) Kokeile, yllätyt! Onnea poluillesi!

Anneli

Heips,
minkä ikäinen olet. Mistä, ja oletko pitkä?

Minä 51v. Hesasta ja 178cm

Anneli

tuula

Kyllä viiikymppinen saa ja voi aloittaa uuden elämän .Viisikymppisenä vasta elämä alkaa,niin ainakin sanotaan.Vanhaa elämää ei kuitenkaan voi pyyhkäisä pois tosta vaan ,eikä ole tarvettakaan sitä pyhkäistä pois.Pitää vain poimia sieltä hyvät hetket ja huonotkin on ja kuuluu elämään!! Kun aloittaa uuden elämän kannattaa miettiä tarkkaan mitä elämältä haluaa ja tehdä vain niitä asioita joista itse pitää !Pitää osata sanoa ei ja pitää osata sanoa myös kyllä oikeissa paikoissa.Voi olla myös vähän itsekäs mutta myös olla loukkaamatta ketään .Siinä onkin jokaiselle miettimistä kerrakseen.Väitän myös että vastoinkäymiset kasvattaa luonnetta ja tulee näin ymmärtäväisemmäksi muita ihmisiä kohtaan.

Raunojuhani

Tottakai... Olen 2 viikon kuluttua 51. 182cm. Tumma, mutta jo hieman harmaata joukossa

Helmiorvokki

Minä... pian 50v. nuorekas nainen... haluaisin myös aloittaa uudelleen. Minulle riittäisi ihan tavallinen suomalainen mies. tiedän jo mitä on elämän myötä- ja vastamäet. Haluaisin vain jakaa tavallista ..välillä myös vähemmän tavallistakin ;) elämää jonkun kanssa. Siihen ""ainoaan oikeaan"" en enää usko. Enemmän uskon, että on olemassa mukavia ja tutustumisen arvoisia ihmisiä joiden kanssa voi ehkä hiljaa hyvä tulla.

liisukkavaan

Olipa hyvä vastaus tuolla Me2-nimimerkillä. Oi kun sais tuollaisen miehen purkkiin...

Skorpparinainen

Hieno teksti ja tolleen minäkin ajattelen osittain!!!Onnea elämääsi ja voimia sen oikean löytämiseen!!!

Me2

Moi taas! Huh, lähes vuosi on vierähtänyt, kun nyt piipahdan uudelleen näille sivuille -- eipä siis ole vielä kohdalle osunut, Elämäni Nainen. Ei parkkipaikalla eikä muuallakaan.
Vuosi sitten kirjoitin:
"Mikä on sitten totuus? Huomaat, että kaikki ohjeet edellä ovat todella surkeita. Eivät ne minuakaan ole auttaneet. Mutta silti: minä jaksan odottaa edelleenkin, että itse kohtaan jonkun elämäni naisen - sen, joka minulla olisi pitänyt olla jo alusta alkaen. On vapauttavaa olla sopivasti vapaa, ilman turhia kahleita. Motto: Mulle myös (mii tuu / Me2 ;) "

Ohjeet eivät siis edelleenkään ole auttaneet, kumppanin löytämiseen. Mutta: löytämistä ootellessa, nämä vuodet ovat olleet tosi vapauttavaa elää moodilla "sopivasti vapaa, ilman turhia kahleita". Nauttia lapsista ja heidän kasvustaan aikuisiksi. Koen, että ehdin vielä hyvin elää pitkän ja täyspainoisen suhteen, siis sen elämäni tosi rakkauden kanssa. Nyt viiskymppisenä. Mieti sitä!

Entä jos en sitten löydä? Älä ajattele niin – älä pelkää! Oikeesti: jos minä (ja elämäni nainen) osaan elää rennosti - yrittämättä edelleenkään pakonomaisesti etsiä, elämästämme tulee joka tapauksessa paljon mukavampaa, rennompaa, kevyempää.

Usko vain, että kumppanisi elää jossain – se kohtaaminen tapahtuu kyllä! Tunnet sen aivan varmasti, kun sen aika on! Olethan kuullut samoja tarinoita ystäviltäsi tai muualta: he kertovat, kuinka väristys kulkee silloin läpi kehosi. Et voi olla sitä huomaamatta.

Ajattele, kuinka vapauttavaa ja kevyttä elämäsi on nyt! Ei enää haku päällä. Ei suuria odotuksia ravintolaillalle. Ei pettymyksiä baareissa. Itse en edes niissä käy. Missä sinä käyt? Kaupassa, metsässä, merellä, järvillä, joilla, töissä, rinteessä, salilla, ladulla, mökillä, matkalla, lenkkipolulla, konsertissa, leffassa, teatterissa, any where. Haa! Niissä minäkin käyn! Siis: juuri niillä paikoilla, joilla ystäväsi ovat tavanneet elämänsä miehen / vaimon!

Tiedät sen itsekin: todellista ja aitoa rakkautta ON!. Sinullakin – kohtaamisesta on vain kysymys. Usko siihen, mutta älä pakota itseäsi! Muista hymyillä parkkipaikoilla – aina et voi tietää, että Sinua ihaillaan!

Jos nyt sattuisi käymään niin, että ajaisin kolarin ja taipaleeni päättyy siihen, olisin varmasti tyytyväinen, etten nipottanut – turhaan ;)

Lupaan kirjoittaa tänne – yksin tai kumppanini kanssa. Aikaisemmin, tai vuoden päästä. Muista elää kevyesti, Sinut huomataan kyllä! Mottosi: Me2! Miksei siis sullekin! Onnea poluillesi :)

Punahuuli

Olen samaa mieltä Me2:n kanssa. Päästä menneestä irti, Annu. Pelkojen kohtaaminen auttaa pelkojesi hälvenemiseen. Tartu tähän hetkeen ja nauti. Positiiviset kokemukset, aivan pienetkin, kannattelevat ja lujittavat uskoasi elämämään. Loppujen lopuksi se on aivan upeaa kaikkine vivahteineen. Joku voi tietysti sanoa, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Erostani on jo pitkä aika ja katselen maailmaa yleensä peruspositiivisesti. Jos huomaan kuitenkin näkymän olevan harmaantumassa, tsemppaan itseäni tietoisesti. Ajattelen sitä kaikea hyvää, jota kohdalleni on sattunut ihmissuhteissa ja ylipäätänsä ihmisiä kohdatessani. Rikkautta, rakkautta ja lämpöä on arjessa niin monenmoista. Omat lapset, lapsenlapsi, nais- ja miesystävät, jonkun kohtelias ele tai hymy, yllättävä halaus, kauniit sanat...Ei elämä ole pelkästään petollista tai puutteellista. Ja mitä lupien kysymiseen tulee, kyllä me viisikymppiset saamme elää ja unelmoida aivan vapaasti. Uskon, että loppuelämälläni on tarjottavana minulle jotain sellaista, mitä en ymmärtänyt olemassa olevankaan; kypsää rakkautta. Koska sen rakkauden kohtaan, on minulle vielä arvoitus.

Patsy

Tällä palstalla tästä kysymyksestä keskustellutta hra Me2:ta ajatellen on ihme, jollei kumppania löydy. Tässä näkyy olevan viiskymppinen tyttölapsi useampikin, ja niin fiksua porukkaa onkin. Niitä kokeneita ja viisaita, ei enää mitään hupakkoja. Eikö hra Me2 huomaa, vai onko hän juuri nyt hymyilemässä siellä parkkipaikalla?

annu1

sinkut-palstalta on löytynyt paljon meilikavereita, joiden kanssa enemmän tai vähemmän kirjoitellaan elämästä, olen kyllä enemmän nauttinut katsella kun lapset aikuistuvat ja etsivät omaa paikkaansa, se miehen etsiminen meinaa aina tysssätä johonkin, ei loppuun asti jaksa luottaa kuitenkaan. Mutta enää en ota siitä paineita, aion uskoa Me2- mieheen siinä suhteessa, nautin jokaisesta arkipäivästä vaikka se olisi metsässä kulkemista tai sohvan nurkassa kyhjöttämistä, ajattelen että aika aikaa kutakin. Olen huomannut että minulla on kahdenlaisia ajatuksia. etsin kiihkeästi kumppanis mutta kun meilit alkavat loppua niin huokaisenkin helpotuksesta ja mietin kuinka ihanaa on keittää kahvit ihan ittelleen, olenkohan minä vanha jo? Kopion Me 2 vastauksesi, sen ekan ja jaoin yh-tutuilleni, tykkäsivät kovasti. Onnea myös sinun poluillesi!

parkkipaikoista

Liikun harvoin parkkipaikoilla, sillä en enää omista omaa autoa. Hymyilin eilen kaupan kassalla, kun palautin appelsiinipussin. Punaiseen verkkoon pakatussa pussissa oli yksi täysin pilaantunut hedelmä.

Minäkin ajattelin keittää itselleni kahvit ja sitten pistäydyn ulkona. En kaipaa uutta miestä elämääni.

Luin eilen Ilona-lehdestä jutun julkkisnaisesta, joka rakastui tulisesti vuosi sitten.
Nyt hän emännöi uudessa talossa suurperhettään.

En ikimaailmassa uskalla lähteä treffeille ja syömään miesten kanssa. En ikinä osaa sanoa kenellekään ei. Lupaudun mitä omituisimpiin juttuihin.

Aamulla tässä netissä istuessani soi ovikello. Sitten pari huoltomiestä astui sisään.
Tästä osoitteesta on kuulema tullut ilmoitus vuotavasta patterista. Väitin tiukasti, että en ole tehnyt ilmoitusta.

Näköjään miehiä tulee sisään pyytämättäkin. Ei pidetä kiirettä näiden miesjuttujen kanssa. Uusimmassa Trendi-lehdessä on juttu 78-vuotiaasta keväällä rakastuneesta naisesta. Hän oli ollut lähes 10 vuotta leskenä. Luokkakokouksessa oli vain kaksi miestä. Näistä toinen on tämä uusi rakas. Onneksi en ole saanut kutsuja luokkakokouksiin.

Uskallanko tästä lähteä uloskaan. Jos joku mies odottelee tuossa kaupan edustalla.
Kirjoittelen niin turhan usein surkuhupaisista kauppareissuistani Ellien palstoilla.

En miellä itseäni sinkuksi. Mies otti ja lähti. Minä vastustin viimeiseen oljenkorteen asti avioeroa. Siteeraan kuuluisaa runoilijaa "ikuisuuden voi viettää kolmistaankin".

Lasten isä on hyvässä hoidossa. Minulla on nyt "pullat" erittäin hyvin uunissa.
Naisenkipeät miehet. Tutustukaan exääni. Hän on erittäin hyvä naistenmetsästäjä.

Sinikka K.

Niin elettyä elämää ei saa elämättömäksi. Mutta ikä ei ole mikään este sille, että sulkee ovet vanhoilta kaunoilta ja pettymyksiltä ja lähtee kohti uutta. Ehkä se sitten on uusi elämä, tai sitten ei. Vanhasta elämästä kuitenkin on aina jotain jäljellä: on työkavereita, sukulaisia, ystäviä -- joskus sekä hyvässä että pahassa.
Mutta olen sellaisia uuden aloittaneita tavannut. Hyviäkin ystäviä - ja ollut hyvin onnellinen heidän puolestaan. Vanhaan jämähtäminen ja menneen murehtiminen kun nyt on ihan turhaa.

liisukkavaan

Käy hiukan useammin palstalla, kirjoituksiasi on todella mukava lukea! Elämisen iloa kaikille!

anders1963

Saa 50-nen jos kans antaa ;-) , ei se nyt mikään vanha vielä ole 50v. Ei muuta kuin pakka uusiksi ja eloa koneeseen! vanhat asiat kulkee mukana, mutta ei kannattaisi kelailla niitä paljoa. Aina voi aloittaa alusta.. ja kokeile jotenkin eri tavalla uusia asioita niin ne sujuukin varmasti eri tavalla kuin esim. jos on pettynyt johonkin.

liisukkavaan

aloittaa uutta elämää, itse olen vielä alle, mutta sellaistakin on havaittavissa jo nyt, kaikille tulee vanhuus joskus ja kun se tulee usein se joskus niin mieliala laskee. nyt on ainaki mieliala niin matalalla.

anders1963

mulla on ollut kaikenlaista vastoinkäymistä...välillä itsarikin mielessä. mutta kyllä se joku meidät pitää hengissä! keksi joku sulle tärkeä asia, varmasti on jotain. ei se partneri ole mikään elämän mittari. voi sitä kulkea itsekin ylpeänä kaduilla ja pitää itseään kädestä kiinni.... ei sitä kukaan huomaa eikä ajattele. mulla tietty 2 lasta pitää elämän mielekkäänä, mutta tule mietittyä että pitäis olla omaakin elämää....

kotipesä

Me2, mielenkiintoista tekstiä sinulta! Tuli vain mieleen, että ehkä sitten on joku jossain minulle myös, mutta ei olla vielä törmätty! Mitäköhän hän nyt tekee, millainen on, miettiikö itse paraikaa, että jossain on se nainen, joka minulta puuttuu, jos kohdataan tunteeko sen sydämessään vai jotakin rajumpaa ilotulitusta sisällä tapahtunee?? Odottavan aika on pitkä! Pitäisikö soittaa ennustajalle??

liisukkavaan

kiitos amoswanker! olen jo kauan (vuosia) ollut yksin, ei tärpännyt ole vaik kuin monella palstalla yrittää kirjoitella. Mutta kun tänne ehdin tehdä tuon edellisen kommenttini niin eiköhän Espoosta peräkammarin poika alkanut lähetellä ihania meilejä, siis aivan mahtavia!!! Löytyi tämän palstan miesilmoituksista. Siellä on muuten mielenkiintoisia luonneanalyysejä miehet kirjoitelleet itsestään, tuntuu että kaikkien kans haluais kirjoitella, no valitsin sen kiinnostavimman ja kyllä nyt teen kaikkeni että saan pitää hänet meilikaverinani, täytyy toivoa ettei mee senat sakasi, ehkä se elämä tästä... Se on totta että lapset pitää mielialaa paremmalla puolella pakostaki. Voimia sinulle amoswanker !!!