| Elämä kantaa - sittenkin !
Avioeron jälkeen ajattelin mitä tästä elämästä nyt tulee ?
Ikää on - kuten nuoriso sanoo - 59 ja haudan välillä mutta periksi en anna.
On paljon ilonaiheita, oma asunto jossa voi ja saa tehdä mitä haluaa, eli sisustaa ja vain - e l ä ä.
Minulla on kivat lapset, lapsenlapset ja pieni, ihana itsepäinen koira eli
mitä hätää minulla tässä maailmassa on?
Muodikkaasti puhutaan ´sitoutumisesta parisuhteeseen´, no se ei nyt ole päällimmäisenä mielessä - tärkeinta on pitää huolta itsestään.
Voisin kuvitella, että sellainen juttukaveri olisi kiva - mutta mistä löytää ikäistäni miestä joka ei jo ole tavalla tai toisella sitoutunut?
En ikinä haluaisi varattua tai epärehellistä miestä - edes kaveriksi.
Lisäksi olen allerginen tupakansavulle, en voi olla huoneessa jossa tupakoidaan.
Olen perusterve, iloinen, huumorintajuinen ja ymmärtäväinen.
Ikinä en haahuilisi mistään super-yli-ihmisestä vaan ihan tavallisesta miehestä jonka tod. ei tarvitse harrastaa mitään hienoa tai kultturellia.
Parhaillaan valmistaudun torille lähtöön, siellä tapaa aina tuttuja ja voi rupatella ihan mistä vain.
Tällaisia mietteitä, torstai aamuna..
| 
