wavhapiika

Olen 28-vuotias nainen pääkaupunkiseudulta. Minulla ei ole koskaan ollut seurustelusuhdetta; olen ainoastaan tapaillut muutamia miehiä elämäni aikana. Yhden illan suhteita en ole harrastanut, eikä sellaiset suuremmin kiinnostakaan. Olen tapaillut yli 50-v. miestä nyt noin viiden vuoden ajan, mutta viime aikoina on käynyt ilmi, että hän on perustanut tällä välin perheen toisen naisen kanssa, mikä on melkoisen kova kolaus itsetunnolleni. Toivoisin edelleen, että ko. henkilö haluaisi valita minut, mutta toisaalta hänellä olisi jo ollut aikaa tehdä kyseinen päätös ja kärsivällisyyteni alkaa loppua. :(

Järkevintä tässä tilanteessa olisi ehkäpä se, että löytäisin muuta seuraa, sillä kuitenkin uneksin omasta perheestä ja haluaisin jakaa elämän ilot (ja surutkin) läheisen ihmisen kanssa. Alkaa kuitenkin vähitellen pelottaa, että olen liian vanha saamaan seurustelukumppania. Lähes kaikki aikani menee myöskin työhön, opiskeluun, harrastuksiin ja arjen pyörittämiseen, joten ei oikein jaksaisi tai kiinnostaisi mennä ""bailaamaan"" vielä viikon ainoina lepopäivinä johonkin savuiseen saluunaan. Olen myöskin niin ujo, etten ole ikinä kehdannut laittaa nettiin deitti-ilmoituksia tms., puhumattakaan siitä, että menisin juttelemaan jollekin miehelle. Olen myöskin niin vanhanaikainen, että oletan miesten tulevan juttelemaan, jos HE ovat kiinnostuneita. Olisi myöskin noloa ""saada rukkaset"" joltain, varsinkin kun itse on nainen.

Olen tässä jo pidemmän aikaa salaa toivonut, että joku tulee juttelemaan kadulla, kaupassa, kirjastossa, ratikassa tms. ja ehdottaa suoraan treffejä. ;) Olenki liian epärealistinen tällaisen toiveen/olettamuksen kanssa? Olen hoikka ja pitkähiuksinen, pukeudun suht tyylikkäästi; ulkonäöltäni olen jotain tavallisen ja ""nätin"" väliltä. Onko minussa tai asenteessani jotain vikaa vai mitä voisin tehdä, jotta tilanteeni ""korjaantuisi"". Unelmissani on elämänkumppani, jonka kanssa esim. reissata, ja oma perhe.

48v Nainen

Hyvä Wahvapiika!

Tämä ei ehkä lohduta sinua, et ole vielä läheskään WANHApiika. Malttia vaan. Voit perustaa perheen, ja voit keretä perustamaan usemmankin perheen elämäsi aikana.

Tuntuu aivan koomiselta lukea ihmisistä jotka ovat kaksikymppisä ja tuntevat että elämä on jo ohi. Olen siis 20 v. vanhempi ja elämäni ei ole ohi, ei läheskään. Ja sinun vasta alkamassa.

Opiskele vain rauhassa itsesi valmiiksi....

Toivottavasti katsot eteenpäin etkä odota sitä yli 50, hänhän on kohdellut sinä alhaisesti. Vain paras kelpaa sinulle, sovitaanko niin. Tsemppiä tyttöseni!!

täti

Heissulivei!

Olen ehdottomasti samaa mieltä edellisen vastaajan kanssa: älä hukkaa elämääsi takertumalla noin iäkkääseen mieheen. Itse olen varsin eläväinen 50-vuotias ja uskallan väittää, että 28-vuotiaan ja 50-vuotiaan maailmat ovat aivan erilaiset. Nyt en mitenkään väheksy Sinua. Toivon, ettet ymmärrä väärin. Ihmisen elämänkaaressa vain on tiettyjä vaiheita, jotka vaikuttavat moneen asiaan. Ne on jokaisen elettävä. Minusta tuntuu, etta noin suuri ikäero toisi varmasti ennen pitkää ristiriitoja. En voisi kuvitellakaan itselleni vastaavaa tilannetta kumpaankaan suuntaan. Voisin olla (ja melkein olenkin) 28-vuotiaan äiti ja seitsemänkymppisen lapsi. Jokunen vuosi ikäeroa sinne tai tänne ei liene suureksi haitaksi suhteessa. Mainitsemasi mieskin on mielestäni jo tavallaan osoittanut Sinulle, missä mennään.

Elämä ei mene useinkaan omien suunnitelmien tahtiin, mutta unelmoimasta ja elämästa ei kannata lakata. Aina sattuu ja tapahtuu. Viime kesänä vihitty tyttäreni kohtasi puolisonsa joitakin vuosia sitten kirjastossa! Ei ole puoliso alle kolmenkymmenen, mutta ei silti vielä lähellä neljääkymmentäkään.

Iloitse keväisistä päivistä ja unelmoi! Unelmista me elämme.

Setä 33v

Hei,

No ei nyt sentään :)

Ensinnäkin unohtaisin tuon vanhemman miehen. Hän on jo tilaisuutensa saanut eikä pappaan enää pidä jäädä roikkumaan. Ei ollenkaan - sulle on parempaa tarjolla.

Toisekseen jos seuranhaku arkiaskareista tuntuu vaikealta, niin jos laittaisit rohkeasti ilmoituksen jollekin deittipalstalle? Vaikka kuvattoma jos se ujostuttaa. Voit kotona kaikessa rauhassa tutustua tarjontaan.

Itse asiassa en kyllä itsekään uskaltaisi pyytää ketään tyttöä treffeille ratikassa vaikka kuin mieli tekis - pitäisi varmaan mua ihan hoopona ;) Eli sama kynnys se on puolin ja toisin.

Kolmannekseen seurustelusuhteissa ja niitä muodostettaessa tulee väistämättä pieniä takaiskuja puolin ja toisin, mutta siitä ei pidä lannistua. Tärkeän ihmissuhteen menetys sattuu aina.

Mukavaa kevättä ja onnea seuranhakuun :)

Teemu

Haluat siis seurustelusuhteen mutta et ole halukas tekemään asian eteen mitään?

Haloo, herätys, oikea maailma kutsuu!

Ei elämässä saa mitään jos ei itse site ota, ei kukaan tuo sinulle mitään hopeatarjottimella eteen. Miehillä on nykyaikana parempaakin tekemistä kuin yrittää iskeä naisia joillla ei ole aikaa eikä halua tutustumiseen. Tämä on ehkä julmaa, mutta ei ketään kiinnosta mitkään hiljaiset hissukat. Jos et tuo itseäsi, mielipiteitäsi ja persoonallisuuttasi rohkeasti esille niin ei kukaan sinua huomaa. Miehet tavoittelevat tavoittelemisen arvoisia naisia, eivät seinäruusuja.

mikael

me suomalaiset ollaan aika sulkeutuneita ja epäsosiaalisia. on todella vaikeaa mennä puhumaan vieraalle ihmiselle ja jos yrittää niin sua pidetään hulluna. Se on vain näin ja se on säälittävää. Ite olen kanssa yksin ja huomannu miten ulkopuolelle joutuu kaikesta.

jotenkin ikävästi

sanottu tuo miehet tavoittelevat tavoittelemisen arvoisia naisia. Eikös jokaisen kannata etsiä sellainen ihminen itselleen, jolle kelpaa juuri sellaisena kuin on? Miksi teeskennellä räpätätiä jos ei sellainen ole? Tarkoittaako tavoittelemisen arvoinen nainen sitä, että muutkin miehet tavoittelevat juuri kyseistä naista? Markkinatalous kunniaan myös suhderintamalla.

Onko se tätä nykyaikaa, että pitäisi osata myydä itsensä miehelle. Olla jonkinlainen hyödyke jollekulle ihmiselle, joka on sitten vastavuoroisesti hyödyke sille toiselle. Vittu mitä kulutusyhteiskuntarakkautta!

Vesimies71

1)et ole wanhapiika 2)kaikki on itsestäsi kiinni

Eiköhän asian olisi pitänyt jo viidessä vuodessa selvitä? Haluatko vielä toiset viisi vuotta odottaa tuossa tapailusuhteessa odottaen sitä vääjäämättätöntä totuutta ja omaa kuitenkin tulevaa päätöstä??! Kertomasi perusteella teidän suhde ei enää kaipaa Sinun uhrauksia ja aika tuskin mitään parantaa...

Itsetunto voi välillä kolista ja niin tapahtuu jokaiselle. Tuon kolahtelun pitäisi herättää tiedostamaan mikä paikkasi on tuossa suhteessa! Joskus on vain rohkeasti jatkettava tuntemattomaan, vaikka vaikeaa olisikin. Mutta ilonpäiville on ensin annettava mahdollisuus...

Ota askel! Laita rohkeasti deitti-ilmoa nettiin vain kymmenien tuhansien muiden tavoin ja kerro luonteenominaisuutesi todenmukaisesti. Naisille tulee kasa vastauksia ja vastaa jos joku tuntuu hyvälle. Niin muutkin naiset tekevät! Rukkasiin on kyllä totuttava. Tunne ja järki vääntävät aina kättä keskenään. Vastaus löytyy kyllä pos. ja neg. asioihin jommalta kummalta puolelta. Vastaus on vain etsittävä.

Miehenä voin sanoa, että mukavan ja asiallisen kuvan annat itsestäsi täälläkin kirjoitellessa (tuskin deitti-ilmo heikompi olisi?). Uskoisin sinunlaiselle hyvää miestä löytyvän. Kunhan et ole liian sinisilmäinen ja pikkuisen rohkeutta lisää! Rohkeudesta ja yrityksestä ei kukaan sinua tule moittimaan, mutta sen yrittämättömyyden puutteesta kyräilyä voi kuuluakin.

En mikään guru itsekkään ole ja kumppani hakusessa, joten en itsekään ole vielä onnistunut! Pari vuotta itse sinkkuna ja mukavan oloisia nettitreffejä ja niiden aikaansaamia ystävyyksiäkin vain ""haihtuu"" pikkuhiljaa kadoksiin... surullista, mutta arkipäivää kuitenkin. Jaksan kyllä yrittää ohessa elämää eteenpäin elellessä.

Lukija

Heippa Sinulle!

Olet fiksu nuori mies! Luin toisenkin kannanottosi näiltä palstoilta. Puhut asiaa. Onnea elämääsi!

t. Sinkuksi muuttunut Mummo

yksinäinen

Moi,

mä oon 22-v. tyttö ja yksin ollu koko elämäni. mulla on ollu jopa itsemurha-ajatuksia yksinäisyyden takia ja on jo 4 vuotta ollut sellainen olo että en koskaan löydä ketään. että wahvapiika, et oo yksin. onneks mulla on paljon ystäviä. tuntuu vaan etten kelpaa pojille. no, en ihmettele....(tässä isoin ongelmani: itsetuntoni on nolla).

markku 33

tervehdys yksinäinen! Kaikista tärkeintä on että on ystäviä ja loput tulee ajallaan.....Ystävät on ja pysyy ja heistä parhaimpiin voi luottaa aina,vaikka ois huonojakin päiviä :-( Ja mikä hoppu sulla kun nuin vähän ikää mittarissa :-o Eiku kiertelemään kaikenlaisissa tilaisuuksissa jos tuntuu siltä ettei ravintoloista löydy seuraa ja liian kännistä porukkaa!!!Ja jokaisella (luulisin) on sellaisia pimeitä ajatuksia välillä joita pullahtaa pintaan mutta kun nukkuu yön yli niin aina seuraava päivä on aurinkoisempi =)) Hyviä kevään jatkoja sulle :-) Paistaa se aurinko risukasaankin ;-) Heh

sime

Hei vanhapiika.

Olen 28w mies pääkaupunki seudulta ja minulla ei ole myöskään ollut minkäänlaisia seurustelu suhteita.
Olen kyllä huomannut treffeilläni ollessani etta tuntemattomien kanssa on vaikea lähteä keskustelemaan jos nainen sattuu olemaan hiljaista sorttia.
""Mitään ei saa ellei tuo omia mielipiteitä esille""
Voisimmeko keskustella sähköpostin välityksellä kaksistaan ???
os.summer78@luukku.com

neitoh87

no hätä!

Täällä on muitakin! Ur not alone! Olen itse 23-vuotias, (suhteellisen viehättävä) nuori nainen, joka ei ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. Miehet kyllä juoksee perässä baareissa ja ehdotuksia ladellaan jatkuvasti, mutta ketään sopivaa ei vaan jostan syystä ole tullu kohalle.
Sitä on joutunu väkisin pohtimaan, että olisikohan vika, mahdollisesti itsessä. Peiliin katsomisen paikka. Koen olevani seinäkukka kaunis katsella, mutta siihen se sitten jää. Nykypäivänä baareissa 80 prosenttisesti miehet jouksee yhden asian perässä! Olis kiva vaihteeksi, jos joku olisi kiinnostunu siitä mitä toisella on sanottavana, eikä aina ensimmäiseksi seksuaalisessa mielessä. Miesten kohteliaisuudet eivät merkitse mulle enää mitään, koska olen edelleen sinkku. Olen suhteelisen avoin, positiivinen, huumorintajuinen, easy going ja tykkään kokeilla eri asioita. whats the fucking problem! argh! alan menettää toivoni :(
ei oo kivaa:(

PL/VL

Näyttää siltä, että sinulla on kaikki kohdallaan, mitä mies voisi naiseltaan toivoa. Tarvitaan vain se ensi askel. Baareista ei ole helppo löytää elämänkumppania, mutta olet töissä, harrastat, käyt kaupassa jne. Neuvoni sinulle on, että ole iloinen, keskustele ja osoita muille, että monet asiat kiinnostavat sinua ja sinulla on mielipiteitä. Jos mies ensi tapaamisella - on se sitten missä tahansa - käyttäytyy huonosti tai puhuu sopimattomia, käyttäydy sinä niin kuin tyylikkään naisen kuuluu. Keskustele fiksusti ja anna vaikka toinen mahdollisuus. Hän saattaa ola tuleva aviomiehesi.

kiinnostavaa

En nyt tiedä, että miten ajatukseni sanoiksi laitan, mutta näin ohimennen lueskelin näitä sinkku-palstoja ja tämä SINUN aihe toi lähestulkoon palan kurkkuun siinä muodossa, kuinka paljon empatiaa tunnen ajatusmaailmaasi kohtaan.

Sen verran voin miehenä sanoa, että kaikkia ei vaan se naisten iskeminen kiinnosta vaikka kuinka viehättävä kauniimpi osapuoli on tai vaikka hänestä oltaisiin kiinnostunut. Olen lihaksikas, komea ja hauskaa seuraa. Baarissa ollessani saan katseita pitkin iltaa, mutta käännän naisille aina selkäni ja jos nyt sattumalta joku tulee sitten perään, niin annan pakit. Saattaa kuulostaa tylyltä, mutta en vain usko siihen, että yökerhoista oikeasti löytyy mitään muuta, kuin seksiä illan päätteeksi.

Pointti: Älä heitä ittees tunteiden helvettiin ajattelemalla, että et kelpaa kenellekkään.

Bo

Rankkaa tuo varmasti on, mutta olethan vielä nuori! Luulenpa että sinun kannattaa kokonaan unohtaa tuo viisikymppinen joka ei ole ollenkaa ole ollut reilu sinua kohtaan.

Onhan sinulla harrastuksia, löytyykö sieltä ketään? Ja kuten täällä todettiin, voi nettiin laittaa ilmoituksne ilman kuvaa vaikka ihan kokeiluksi jos ei ihan heti kehtaa niihin viesteihin vastatakaan.

Itse olen yrittänyt harjoitella katseiden antamista tuntemattomille. Olen aina ollut ujo ja ajatus hirvitti aluksi, siis se että hymyilisi tuntemattomalle ihmiselle. Mitä jos se vaikka kääntää katseensa poispäin? (Se olisi hirveää, eikö? ;D) Kun kerran asut siellä pk-seudulla, niin siellä riittää tuntemattomia joita ei enään ikinä näe. Koita vaikka bussissa istuessasi hakea jonkun katsetta kadulta/toisesta bussista tai jossain sellaisesta paikasta että ehditte näkemään toisenne vain hetken. Jos sitten hymyilet sille ihmiselle ja se ei reagoi niin et näe häntä enään koskaan! Jos taas saat hymyn vastaukseksi niin mikäs sen mukavempaa? :) Tämä on aiankin kohentanut omaa itsetuntoani kummasti.

Emo_Kid

Oon 16v, ja olen yrittä nyt tapailla joitakin tyttöjä. Yksikään ei ole halunnut suhdetta kanssani tai sanoneet että olen liian outo. Olin kerran vähällä aloittaa suhdetta, mutta tyttö asui liian kaukana. Emona ollessani olen vain todennut että Fuck My Life. Ei mun kans kukaan haluu alottaa.