yhM017

Olen huomannut kuinka vaikeaa on löytää se elämäni rakkaus. Teenkö tästä asiasta niin hemmetin vaikean? No, onhan minulla tietyt vaatimukset naisen suhteen. Jos haluan viettää lopun elämäni kumppanin kans ni ei sitä enää halua pettyä millään lailla. Onhan tässä kumminki poikanikin elämästä elämästä kyse, ei ainoastaan minun. Pidän rimaa melko korkealla luonteen suhteen ja ulkonäöstäki minulla on tietyt vaatimukset. Onko se riman pitäminen muka väärin? Sitä elämäni rakkautta haluan kumminki katsella lopun elämäni ylpeänä ja kertoa kaikille että tuo pakkaus on minun ei kenenkään muun.

Punahuuli

Pidin erityisesti viimeisestä lauseestasi. Uskon, että monen naisen toive on olla miehensä AINOA NAINEN = kunnioituksen, ihailun ja rakkauden kohde. (Lapsia ja lähisukua saa mies tietysti rakastaa myös, mutta sehän on eri asia.)

Periaatteita ja kriteereitä oman parinsa etsimisessä taitaa olla melkein kaikilla. Ei niissä minusta ole mitään väärää. Kaikkien kanssa vain ei loksahda tärkeät asiat kohdalleen. Vaikeaa on uuden puoliskonsa kohtaaminen, myönnetään.

KAURIS

Hei!

Mistä päin olet? minkä ikäinen olet? Oletko ollut pitkään sinkkuna? minkä ikäinen poika sulla on? Olen pettynyt rakkauden suhteen liian monesti että on vaikea luottaa enää miehiin! Voihan sen oikean löytääkkin netistä! Minullakin on rima aika korkealla! Kirjoittele!!!

Uusi rakkaus

Voi jumjam...kysyit,että onko riman pitäminen väärin,niin kuka sikaa säkissä ostais...toki pittää olla,jonkun laisia vaatimuksia,kun uutta rakkautta/ihmistä haluaa etsii elämäänsä ja tottakai jokainen isukki tai äippä katsoo aluksi,et millaisen elämäänsä ihmisen ottaa/haluaa ja ajattelee lapsensakin elämää jne aivan normaalia,vai mitä yhm017???

yhM017

Moi. :)

Olen 33 v, Sillinjärveltä ja poika täyttää kohta 4 v. Erosin pojan äidistä 2 v sitten. Sen jälkeen ollut yx suhde joka loppu tuossa uuden vuoden jälkeen. Ilmoitti että haluaa elää sinkkuna, sitoutumiskammo tuli. Suhde kesti n. 8 kk. Mutta meitä on erityyppisiä ihmisiä, jotku haluaa sitoutua ja jotku ei, minä olen tuon ekan tyyppinen.
Mulle on sanottu että se oikea voi kävellä vaikka nurkan takaa eteen. Jaa-a, missähän sellainen nurkka on, ois mukava tietää. Haluaa jo jotain pysyvää suhdetta jossa kaikilla on hyvä ja mukava olla. Ne halaus ja pussaus hetket, *huokaus*. Ja vieläpä sellaisen naisen kans joka on minulle sopiva, tästäki on mulle sanottu. Mun luonne sopii kaikille, mutta ikinä ei ole löytyny sitä joka sopii mulle. Ja tottahan se on. Ei pidä olla enää niin sinisilmäinen. Elämä opettaa, välillä kantapään kautta.

Uusi rakkaus

Moi!Minkäikäinen poika sinulla on?

Uusi rakkaus

Moi,mitä kuuluu sinulle ja pikku herralle?

yhM017

Heipä hei, tässä heräilin äsken ja haen pojan kohta hoidosta ja lähdetään rannalle. Vielä yx yö vuoro ja sitten päästään pojan kans viettään juhannusta, se on mukavata se. Olisi ihan kiva tietää sinusta jotain, mistäpäin, ikä, jne. Uteliaisuus ku alko vaivaan...

Uuusi rakkaus

Moi!Mä oon 38v ja asun Kuopiossa;)ihan tavallinen nainen,joka rakastaa elämöö ja uusia kokemuksia ja oon iloinen&avoin&puhelias ja tummat pitkät hiukset ja rehevä:o)ja sellasta ystävä jutskaa alkuun haen ja eihän sitä tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan!!!Pikku herralle rutistus ja iskälle juhannus suukki!

yhM017

Kiitos vain suukosta. Otan sen vastaan ilomielin, niitä on harvemmin nyky päivinä saatu. Takaisin sinulle kans *muiskis*. :) Oikein mukavaa juhannusta sinulle.

Uusi rakkaus

Sitä samaa sinulle&pikku herralle"hyvää ja lämmintä juhannusta"kirjoitellaan taas juhannuksen jälkeen;*)

Uusi rakkaus

Moi isukki ja pikku mies!Miten teillä meni juhannus?

Eila

Jokaisella on omanlaisensa rima. Ei siinä, että asettaa tiettyjä vaatimuksia etsimälleen ole mitään väärää tai pahaa. Uskon, että teemme kaikki niin.

On sitten eri asia onko rima armoton, kohtuuton tai epärealistinen esim. suhteessa siihen mitä on itse valmis antamaan.

vierailija joensuusta

..aivan mistähän sellainen uuden rakkauden löytäisi..tosiaan..olo alkaa olla kireä kun sinkkuna saa olla ilman hellyyttä kosketusta lämpöisiä katseita. Alan olla suorastaa n vihainen elämälle kun ei eteeni tupsahda mitään kautta ketään sopivaa. Olen 46 vuotias nainen ja sanonmpa että hukkaan menee hyvä nainen tällä tavalla..aina sinkkuna...

Niku

Tutun tuntuisia tarinoita - elävästä elämästä - tuntuu muillakin kirjoittajilla olevan. Erosin parisen vuotta sitten pitkähköstä suhteesta, olimme kihloissa, ja meillä oli tulevaisuudesuunnitelmia, no niitä "tavallisia"; yhteinen lapsi, ok-talo maalta. Kasvoimme kuitenkin erillemme avovaimoni kanssa. Hmm. Hieman kulunut sanontahan tuo on, sillä kasvoimmekohan edes yhteen suhteemme aikana. Taisimme olla vaan niin erilaisia henkisesti, ettei suhteestamme tuon kummempaa tullutkaan. No hän löysi itselleen uuden rakkauden eromme jälkeen, muutaman kuukauden päästä. Heillä on nyt se ok-talo, ja yhteinen iltatähti.

Itsekin olisin halukas ja valmis uuteen suhteeseen, loppuelämäkseni, jos sopiva nainen tulisi elämääni. Mutta kun ei niin ei. Olen tavannut muutamia, netin kautta ja muissa yhteyksissä. Olen törmännyt sellaisiin takertuja tyyppisiin naisiin, joko alkoholistin tai väkivaltaisen miehen kanssa eläneisiin, ja heitä minun pitäisi sitten rakastaa ehjäksi edellisen elämän kolhuista. OK. Kyllähän sitä tukena kuuluukin olla toimivassa parisuhteessa mutta molemmin puolisesti eli nämä naiset eivät anna itse mitään, ottavat vaan sen kaiken mitä minä olen heille antanut. No kukapa ei ottaisi kaltaistani kunnollista(ei tylsää), henkevää, ja komeaksikin kehuttua miestä itselleen. Ja vielä kun osaan keskustella asiasta jos toisestakin, ja käyttäytyä fiksusti. Mutta voivatko nämä olla myös haitaksi minulle ? Pelkäävätkö naiset näitä ominaisuuksia tai menettävänsä tällaisen miehen ? Ne naiset joista olen kiinnostunut, ovat myös minusta hetken aikaa kiinnostuneita mutta jostain syystä katoavat tai heillä on useampi rauta tulessa yhtä aikaa. Onko hiljainen ,ujohko ja rauhallinen nainen katoava luonnonvara ? Uskon, että sellainen nainen paremmin täydentäsi avointa ja vilkasta luonnettani kuin tomera ja rempseä nainen. Aurinkoisen lämmintä kesää kaikille.

Jaanuska

Moi!"hiljainen&ujohko ja rauhallinen nainen"sopivasti tai osittain kuvaa minua:)aika mielenkiintoinen jutska sinulla kieltämättä lukea...aurinkoa sinullekin ja tsempii ja saat kirjoitella ja kiva ois vaihtaa sun kaa ajatuksia:)ystävyys merkeissä!!!

Niku

...Niin tuli vielä mieleeni, että voivatko naiset kokea sen itselleen uhaksi vai pelottaako se heitä jos mies osaa kotityöt, osaa laittaa ruokaa(muutakin kuin mikroruokaa), pesee pyykit ja siivoaa, ja vieläpä oma-aloitteisesti. Ja samalla hallitsee myös perinteiset miesten työt, ja on itsenäinen ts. ei tarvitse(eikä haluaisikaan/ottaisikaan) itselleen käskijää/komentajaa eikä toisaalta halua itselleen naista kotiapulaiseksi vaan tasavertaiseksi kumppaniksi. Olis kiva lukea kommenttejanne. Periaatteessahan se pitäisi olla ok jos mies hallitsee kotityöt ym.Olisin nimittäin saanut jäädä eräälle "uusavuttomalle" naisihmiselle kotimieheksi, elätiksi, ei oikein vaan kiinnostanut, siinä sivussa häntä olisi pitänyt "eheyttää" alkoholistimiehen aiheuttamilta kolhuilta.

Urheilumimmi

Iltaa Niku!!!kyl mä ainakin tykkään miehestä,joka tekee kotityöt ja on itsenäinen,eikä todellakaan tarvii tollasta miestä pelätä ja kyl mieskin yhtä hyvin pärjää koti töissä,ku nainenkin...tasavertainen kumppani ei komentaja&kotiapulainen päinvastoin!!!

Meris

Niku - tarinasi erilleen kasvamisesta oli melkein kuin kopio omastani, itse päätin reilu vuosi sitten yli 10 vuotta kestäneen suhteen. Vaikutat harvinaisen selväpäiseltä mieheltä, joten jos sinua kiinnostaa vaihtaa ajatuksia meilin välityksellä, niin ilmoittele - olen se hiljainen, ujohko ja rauhallinen nainen jota etsit:)

Vanha Markku

Tasavertaista kumppaniahan tässä hakee yksi jos toinenkin, ei mitään palvelijaa eikä palveltavaa. Sellaista, joka kestää rinnalla sen tavallisen harmaan arjenkin. Ja jonka kanssa olisi muutakin yhteistä tai ei ainakaan täysin päinvastaisia näkemyksiä elämän tärkeistä asioista.
Hankala vain on löytää edes keskustelukumppania. Löytyneekö menopaikoista - en tiedä, mutta luulenpa siellä kulkevan vain niiden joiden seuraa en kaipaa.
On sanottu, että jokaista 70 -vuotiasta vapaata miestä kohti on 7 vapaata naista, mutta se on sitten jo liian myöhäistä. Kai se niin on, eihän tuohon mene enää ihan kymmentäkään vuotta kun sen sitten näkee.

smile -58

Hei Markku

Tämä sinun tekstisi osui silmääni ja näistä mainitsemistasi allekirjoitan. Itse lähestyn viittäkymppiä. Olen tässä taannoin netin kautta ja sitten silmä silmästä tavannut miehen. Annas olla kun tavattiin, niin se jäikin sitten yhteen kertaan. Olen aika paljon varma että tyssäsi siihen kun olen liikuntarajoitteinen ja kävely vähän erikoista. Kun oli näistä asioista keskusteltu aikaisemmin, niin siitä huolimatta. Aika vaikealta tuntuu tämän elämänkumppanin löytäminen ja edes alkuunsa keskustelukumppani, jonka kanssa voisi keskustella asioista, kaikenlaisista. Tässä iän karttuessa, täytynee rimaa laskea, ei tarvitse olla kuvan kaunis. Tavallinen mies, jonka kanssa kemiat kohtaa ja arkea voi elää. Mielestäni sisäinen kauneus on tärkeintä, mutta onhan ulkonäkökin tärkeä, ettei mikään tarhapöllö ja osaa pukeutua asiallisesti tilanteiden mukaan.

Jos kuulut tuntuvasi tähän ikäpolveen, niin laitappa ajatuksia.

Terveisin smile -58

Hyvää viikonlopun jatkoa sinulle

Mika Joensuusta

Vierailijalle Joensuusta!
Luin tätä palstaa ja silmiini sattui kirjoituksesi. Minä olen myös Joensuusta viisikymppinen herrasmies. Tykkään samoista asioista mita vähän mainitsit. Älä hermostu suotta,jos kiinnostaa kirjoittele niin kerrotaan lisää. En ole mikään onnen onkija enkä yhden illan seuran etsijä. En tupakoi ja alkoholi on lähes unohtunut.
Kirjoittele tutustutaan, toiveissa on saada lämmin halaus!!!

Eva

Minäkin olen ollut tässä jo neljä vuotta sinkkuna. Ensimmäiset pari vuotta olivat vaikeita, mutta nyt olen oppinut nauttimaan tästä itsenäisyydestä vähän liiankin hyvin. En harrasta yhdenyönjuttuja, enkä ole yössä juoksija, joten ne eivät siis nautinnon aiheisiini kuulu. :) Koiran kanssa metsässä samoilu ja vieretysten nukkuminen, kirjat, leffat, musiikki, rauhalliset illat, perhe ja ystävät, siinä elämäni suola. Mutta kaipaan jo sitä omaa perhettäkin, jonkun jonka kanssa tehdä yhteisiä juttuja, suunnitelmia, vetää yhtä köyttä ja riidelläkin välillä. Näin yksinelämiseen tottuteena pelkään eniten sitä, että osaanko olla enää suhteessa? Iskeekö paniikki? Toisaalta oikea ihminen saisi varmasti yrittämään ja haluamaan yrittää. Sitä odotellessa Nauttikaa lämmöstä ja pitäkää silmänne auki! :)

Mustikka

Seurustelin itse jonkin aikaa miehen kanssa , joka osasi laittaa ruokaa, siivota,viedä roskat, pestä pyykkiä jne. ihan oma-aloitteisesti. Miesten hommatkin sujuivat. Aikasemmissa suhteissani olen tottunut siihen että minä saan tehdä kaiken tuon yksin. Miten olikaan ihanaa kun mies teki itse oma-aloitteisesti kaikkea. Ei tarvinnut koskaan "nalkuttaa" että tekisitkö sinäkin jotakin. Mutta kaikessa ihanuudessaan siinä oli yksi mutta: Minä en osannut mitään paremmin kuin hän. Naisena se otti itsetunnon päälle kun mies osasi kotityöt paremmin kuin minä. Enkä itse todellakaan ole ihan avuton noissa hommissa. Kyllä se vähän kirpaisi kun mies huomautti miten esim. jokin ruoka tulee valmistaa.

Jaanuska

Se on tosi hienoo kun löytää uuden rakkauden ja immeisen...näin vaan kävi mulle,et täältä löytyi OMA RAKAS:)