hops

Ihmisen erottaa eläimestä järki, ihminen voi ja ihmisen pitää pystyä tietään ja sääteleen toimintaansa. Eläin toimii viettien mukaan, ihminen ei - ihmisellä on tietoisuus ja vastuu toiminnastaan. Miksi siis ihmiset ei vois olla ystäviä keskenään, jos haluavat olla... ihmettelen...

tottakai

Kyllä voi, mutta kieltämättä joskus ajatukissa voi käydä jotain muutakin kuin ystävyyttä.Tällöin on kuitenkin pidettävä pää kylmänä, sillä yhteinen "virhe" saattaa merkitä myös ystävyyden päättymistä.

Olen mies ja minulla on sekä mies- että naispuolisia ystäviä, tosin nimitän kaikkia kyllä kavereiksi. Usein viihdyn paremmin naisten seurassa ehkä puheenaiheiden monipuolisuuden vuoksi, toisaalta baarissa on ehkä kivempaa miesporukalla. Vastakkaiset sukupuolet kavereina kyllä avartavat omaakin ajattelua. Suosittelen.

neiti 76

Mulla on hyvä ystävä mies puolinen.Sen elämän tavat ja tyyli on just päinvastoin kun mitä "elämäni" miehestä etsisin,eli ollaan aina oltu parhaita kavereita eikä muuta.Se oli jonkun vuoden rakastunut muhun mutta juteltiin ja se sit tajus ettei mitään mahiksia ole mua saada.Ystävyys jatkuu ihan ok.Ja toinen hyvä kaveri on mun entinen mies ystävä.Ihan hyvin sekin sujuu.Se joskus kyselee neuvoja kun on kiinnostava naikkonen kiikarissa.Mua ei sytytä se ent. enää yhtään,niin ystävyys onnistuu.

Sinkkuäitiblogin Elina

Minulla on muutama entinen rakas mies, joiden kanssa ollaan molemmin puolin nykyään ystäviä. Se onnistuu kyllä, kun yhdessä niin olemme sopineet. Jos mulla on murheita, voin ottaa heihin yhteyttä, ja saan tukea. Kiitollinen olen. Voimme käydä yhdessä syömässä, voimme halata, käydä vaikka jossain tuulettumassa. Miehet ovat hyviä ystäviä.

stupidityshouldhurt

Minulle kaveri ja ystävä on sama asia, koska ystävä kuulostaa todella typerältä.
Mutta kyllä onnistuu. Itse olen ainakin ollut parhaan kaverini miehien kanssa ja miehien kavereiden kaveri. (kuulostaapas monimutkaiselta). Vaikka paras kaverini on eronnut, olen silti pysynyt miehien ja heidän kavereidensa kanssa väleissä. Tosin kovin usein emme tietenkään näe. Kadulla tavattaessa moikataan ja jutellaan niitä näitä, joskus pidetään puhelimella yhteyttä.

Ettänäin.

jarmo Laine (psykoloian tohtori)

EI NAISTA JA MIESTÄ OLE LUOTU VAIN YSTÄVIKSI.

kyllä voi

Minulla on monta miespuolista ystävää, myös sellaisia joiden kanssa ei ole koskaan ollutkaan mitään vipinää vaikka molemmat olleet sinkkuja. Miksi ei muka voisi olla? Jos vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa ei tunne sitä erityistä kipinää niin tarkoittaako se ettei sen ihmisen seurassa voisi lainkaan viihtyä? Miten ihmeessä sitten saman sukupuolen edustajat voivat olla ystäviä?

pahaihminen

aina, tai ainaki hyvin usein päättyy pettämiseen..... on käytännön kokemusta ihan tarpeex että voin näin sanoa........ harvoin ne miehet jaksaa naisten kavereita olla ilman mitn taka-ajatuksia........... ellei si ole kyseessä esim.homo, jolloin jutut on enemmän samsta maailmasta...

Cougar in training

Kaikilla ei varmaan toimi, mutta jos tapaamani mies osoittautuu varatuksi, ainakin mun on helppo jättää homma pelkäksi ystävyydeksi, vaikka jotain pientä jännitettä olisikin. Inhottaa nääs ajatus toisena naisena olemisesta :)

pollux1

Mä ainakin pystyn olemaan "vain" ystävä naisen kanssa
ihan helppoa ja mukavaakin. Sitäpaitsi olenkin
poikamies joka ei hevillä ala seurustelemaan.
On ihan kivaa jutella ja kahvitella ja käydä uimassa yms
eikä seksi ole mielessä :)

severiiin

Jos olet arvostanut häntä muulloinkin kuin sängyssä,uskon että ystävyys voi kestää
vaikka läpi elämän.

Ntt

No minulla on kyllä hyviä miespuoleisia kavereita ja ystäviä, useampikin, tai ystäviä kai ne ihan ovat kaikki. Ero noihin sanoihin tuntuisi ensi kuulemalta siltä, miten henkilökohtaisia asioita puhutaan, mutta ei se oikeastaan ole niinkään, eri luonteisten ihmisten kanssa vain puhuu hieman eri asioista. Se, onko toinen mies vai nainen, ei taas minulla juuri vaikuta. Mihinkään. Vain se persoona. Minä ajattelen, että ne hellustelut pakkaavat tulemaan ja menemään, ystävyyssuhteet ovat itselläni ainakin yleensä elinikäisiä. Arvostan niitä siis paljon enemmän!

Niissä ystävyyssuhteissa, jotka eivät ole koskaan olleetkaan mitään muuta, ei ole ollut oikeastaan mitään vaikeutta koskaan. Ihastumisia on toki voinut olla alkuun toisella tai toisella, mutta niistä nyt tietää, että kestävät vain aikansa, kun ei niiden suhteen ala millekään. Sellaiset kun saadaan puhuttua selväksi, ja se vaihe menee ohi, sitten se ystävyys on vielä vahvempi, kun on tuostakin selvitty. Ei ole tarvetta myöhemmin saikata asian kanssa. Yhden ihmisen osalta on tullut sählättyä mukaan petipolitiikkaa ja se kokeilu maksoi sitten sen ihmissuhteen. Harmittaa äärettömästi. En suosittele!

Entisten heilojen kanssakin ollaan ihan kaveriväleissä suuntaan sun toiseen (kaikki jo eri paikkakunnilla) eli välillä kysellään tekstarilla kuulumisia puolin toisin, tarinoidaan puhelimessa, ja sitten voi taas olla pitkäkin tauko ihan kuten tilanne on muissakin kaverisuhteissa. Ja on eksissä ihan hyvä tosi ystävä yhä, aikansahan se tunnepinnan muuttuminen on vienyt, mutta kun hellusteluissakin on itselläni aina myös ystävyys, se osa sitten kantaa jatkossakin hyvin.

Itsehän sitä päättää, mitä tekee ja mitä ei, ja mille panee henkisesti itselleen topin ja mille ei, eihän ihminen mikään tahdoton ajopuu sentään ole.

Yksi miespuoleisista ystävistäni kerran suutahti, kun ajan saatossa tajusi, että homma ei todellakaan muutu myöhemminkään muuksi, mutta murjotti aikansa, myönsi minun olevan oikeassa ja kysyi, vieläkö kaveripiiriin huolitaan takaisin. Jo vain minun puolestani, vähän tuolle tuli aiheesta lähinnä naureskelua malliin Murjota sinä vaan rauhassa, siinä on tuoli tyhjänä kun rupeaa taas kiinnostamaan tavallinen kaveruus.

Ystävieni tyttöystävien tunteminen ja tekemisissäolo on vaihtelevaa: itselläni ei olisi mitään ongelmaa olla vaikka kuinka hyvä ystävä kenen tahansa kanssa heistä, mutta muilla paikkakunnilla olevien eksien nykyisten kanssa en ole törmännyt, enkä tiedä, minkä verran mitä kotona puhuvat. Vaaraton olen joka tapauksessa. Nykyisen seudun miespuolisten ystävien emännysten kanssa on oltu ihan väleissä, miksipä ei oltaisi, olen ollut muuttamassa, porukalla aina joskus jossain, naapurustossa asuvat nyt ovat käyneet kylässä yhdessä tai erikseen kumpi vaan miten milloinkin. Jonkun kanssa käy marjassa, teatterissa tai kapakassa, jonkun kanssa tulee joskus juotua viinipullo ja parannettua maailmaa keittiössä, vähän ehkä riippuen jo ikäluokastakin, kun noita on usean ikäisiä eli osalla on sitten ne omat iltamenoporukkansa, jonkun kanssa sujuvasti kuljen itsekin. Ystävyyssuhteissahan ikäero ei varsinaisesti haittaa.

Osa seurustelee, on seurustellut jo tutustuessamme, tai seurustelee nyt, mutta on oltu kavereita ja ystäviä jo sinkkuaikana. Yksi on selkeästi vähentänyt yhteydenpitoa vaihdettuaan emäntää, eli siellä ei ilmeisesti se nykyinen hyväksy ystäviä ollenkaan; vaikka en asiaa täysin hyväksy (ensin olleiden ystävyyssuhteiden hyväksyminen olisi itselläni ehdoton edellytys miesystäväni mukana pysymiselle), olkootpa rauhassa, harmeja en toki halua aiheuttaa kenellekään!

Olen miettinyt tuosta asiasta niinkin, että ystävyyssuhteissa jokainen saa olla paremmin ja rennommin oma itsensä. Kun haetaan seurustelukaveria, siinä haetaan tavallaan yhtä ihmistä yhdelle auki olevalle paikalle 'virkaan', ja silloin pitää tietenkin yrittää hankkia mahdollisimman sopiva ja 'pätevä', jos nyt sitä työelämän sanastoa käyttää. Mutta kun ystäviä voi olla paljon, yhden ei tarvitse olla kenelläkään kaikkena. Mitä minun persoonassani ei ole riittävästi jollekulle, sen hän voi täydentää muualla, ja minä samoin, ja mitä jossakussa on liikaa ja rassaa, ja samoin minussa, siitä voi toinen ja minä toisesta ajatella, että "No onneksi tuon piirteen kanssa ei tarvitse seurustella eli olla koko ajan nokatuksin arjessa." Huojentavaa, lommoja mahtuu peltiin silloin paljon enemmän, kun ei tarvitse olla jonkun ainoa edustusauto. :)

Tarkentaa

Tuo siis koski niitä miespuoleisia kavereita, tosin on noita tehty emännystensäkin kanssa tapauksesta riippuen, mutta huonosta kappalejaosta huolimatta ensimmäisistä oli nyt puhe.

meipä niin

>Kyllä se vaan on niin, että miehen ja naisen välillä on aina enemmän tai vähemmän >seksuaalista latausta.
Melkosta puppua! Itse olen biseksuaali, joten tarkoittaisisko tämä sitä, ettei mulla voi olla ystäviä ollenkaan ?? :)
Ja toisaalta, ihmisiin voi tuntea monelaista "vetoa", eikä ne aina ollenkaan ole seksuaalista laatua. Tykkää jonkun ystävänsä älystä, toisen huumorintajusta jne.

mimuska

kyllä miehen ja naisen välillä voi olla erittäin hyvä ja pitkäaikainen ystävyys. olin nuoruudessani yhden pojan kanssa ja erosimme silloin hyvissä väleissä, muutaman vuoden seurustelun jälkeen. olemme vieläkin hyviä ystäviä ja kerromme toisillemme murheet ja elämän ilot.

seksuaalista jännitettä välillä aina on mutta emme ole ryhtyneet mihinkään... IKINÄ eron jälkeen. mutta olemme käyneet kyllä saunassa yhdessä viimevuosina, sekä joskus uimassa vantaalla kuusijärvellä. olimme viimeksi viikonloppuna illalla kuusijärvellä uimassa, eikä haitannut, että uimapuvut olivat jääneet kotiin. pientä positiivista jännitettä oli molempiin suuntiin. korvaamatonta ystävyyttä sanon minä!

simo

hallun naista
vapa mies no35 vuotta

helsal1

kyllä voi jos asutaan eri osoitteissa

Minde

Olin pienenä se isin tyttö ja kiinnostuksen kohteet on aina olleet enempi kallellaan ns. miesten juttuihin eli esim. autoihin ja jääkiekkoon. Myöhemmin musaan eli kierrän keikoilla ja keräilen levyjä. Eipä näistä piireistä paljoa naisia löydy, joten n. 90 prosenttia kavereistani on miehiä.
En ole heistä kenenkään kanssa seurustellut, joten ystävyys todellakin toimii vastakkaisen sukupuolen kanssa. Itselläni jopa paremmin kuin saman sukupuolen.

mamma

Olen aina ollut ns. "naisellinen nainen",mutta parhaat ystävyyssuhteet nyt aikuisiällä ovat olleet miehiä!Ja seksi pilaisi ne suhteet,jos niin pääsis käymään..Ei ystävän kanssa parane mennä sänkyyn.Nää suhteet säilyy vaikka itsekin oon ollut naimisissa,ym. Nyt olen eronnut ja on taas helpompi jatkaa yhden ystävän kanssa yhteydenpitoa,ku tuli ns. enempi sellaista "tietynlaista" omaa aikaa.

psykoproofi

Pointti on nimenomaan se, ovatko osapuolet naimisissa vai eivät. Ja elämäntilanteesta, iästä. Sinkut pystyvät toki olemaan tovereita vapaasti. Heidän ei tarvitse miettiä onko suhde oikein vai väärin. Eli missä menee raja, halailussa vai jo kahden kesken olemisessa. Se mikä sinkusta tuntuu täysin vilpittömältä kaverisuhteelta, tuntuu useimmiten avioliitossa olevasta muultakin. Ja avioliitossa täytyy aina muistaa toisen osapuolen mielipide. Täytyy ajatella: tykkäisinkö minä, jos mieheni/vaimoni kävisi kahden kesken ulkona vastakkaista sukupuolta edustavan kanssa. Nyt siis puhutaan tavaheteroista, älkee tähän ruvetko viilailemaan pilkkuja....
Jos avioliitto halutaan pitää kasassa, kannattaa toisen mielipidettä arvostaa. Silloin mukaan ei tavallisesti mahdu kovasti ulkopuolisia seurustelutovereita.
Toiset ovat työssään tai harrastuksissaan tekemisissä vastakkaista sukupuolta olevien kanssa. Silloin on tietysti mahdollisuus ystävystyä. Mutta raja meneekin siinä ollaanko yhteydessä myös harrastuksen/työn ulkopuolella.

Nuub

Oman kokemukseni mukaan voi, jos toinen ei vedä millään lailla puoleensa.

Itse olen poikamainen nainen, tukka takussa ja eriparisukat jalassa tallusteleva hömppä, miespuolinen hyvä ystäväni taas aina niin särmä ja siisti. Yhdessä meillä on aina pirun kivaa, jutellaan kaikesta maan ja taivaan väliltä, omista ihmissuhteistammekin. Minä en kiinnosta häntä seksuaalisesti ja sama toisinpäin. Toimii.