Vapaako oon?

Olen ollut sinkku noin viisivuotta: On kiva kun ei ole vastuussa elämästään kellekkään. Ei ajoistaan, ei tavoistaan, ei rahoistaan. No mikä sitten ei ole kivaa? Se kun on sisin hellyyttä, ikävää, surua, iloa ja kaikkea mahdolista täynnä ja sitä et voi osoittaa kellekkään. Oman pienen maailman ja elämän ja ajatusten jakamista sitä miettii, kun sateisena iltana kyntilään tuijottaa. Kun on raitis niin sekin on joillekin kuin vamma. Melkein kuin ilonpilaaja juhlissa. Mutta kun on oltava kun ei haluta tuhota itseään.
Nauravat lapsiperheet joskus raapaisevat sisintä kun menevät ohi kaduilla, vaikka toki sen tajuan, että ei elämä ole yhtä iloa. Seksin puutteen voi puolinaisilla toimenpiteillä hoitaa. ja kokea sitä tyhjyyden riemua siitäkin. Silti elämä on arvokas. Minulla itselläni on päävastuu minun onnellisuudestani ja onnettomuudestani. Haavetta on turha metsästää. Haveet vain rakentavat odotuksia päähän joilla sitten torjuu sen tuiki tavallisen Matin ja Maijan. Yksi apu ehkä voisi olla jos löytäisin turvallisen itseni. Jos voisin olla ihminen joka heijastelisi hyvää oloa. Ehkä se vetäisi lunnollisesti jotakin toista lähelle. Se joka ihastuu ulkonäköön joutuu nielemään toisen sisimmänkin jos meinaa yhdessä kippuroida. Se joka kiintyy toisen sisinpään on löytänyt pohjatoman lähteen varsinkin jos se toinen on luova ja etsivä yksilö. Tällä hetkellä minulla ei ole ratkaisua miten muuttaisin tilannettani ja olisiko se jokin helpotus vai helvetti. Olen vain miettinyt että en sano edeltäpäin ehdottomasti ei! Sen tiedän että maailma on täynnä lämmintä syliä odottavaa kumppania.

sinkku nainen 36v.

Kyl kans 3.5-vuotta saisi jo mullakin rittää sinkkuna oleminen. Avoerosta on senverran meinaan nyt. Nyt olen pariin kertaan uskaltanut treffeille lähteä, mut... se jokin puuttuu. Yksin on kiva, mutta kyllä sitä miestä välillä kaipaa viereen. Olisi joku, jonka kanssa halia, eikä aina tyynyä. Ja muutakin rupeaa jo haluamaan.... ja siihen ei tyyny auta!

sinkku nainen 33v.

Mulla on kohta neljä vuotta sinkkuutta takana ja kaipaan lämmintä kainaloa johon painautua,välillä on kyllä taas aikoja jolloin nautin yksinolosta.Tällä hetkellä taas on kova halipula kun olin juhlimassa viikonloppuna ja yhden miekkosen kanssa tanssittiin ja pussattiin,mutt sitten mies ei halunnutkaan mitään "vakavaa"vaan etsi vain yöksi seuraa.Silloin taas muistin miten ihanaa suutelu onkin..ja haluan lisää,mutta en vain yhdenillan lainaksi...

sinkku nainen 36v.

Yes!
Ens viikol pääsen taas treffeille!!Tosin nyt täytyy pitää pää kylmänä. Tasan kerran jutellut herran kanssa puhelimessa, mutta vaikutti erittäin ihanalta herrasmieheltä. Mut silti, täytyy olla varovainen kun vieraan kanssa lähtee matkaan. Tosin ei sentään kahdenkesken olla.. tai mistä sitä tietää sitten myöhemmin. Kyllä se ensitapaaminen taas heti koht näyttää onko seura hyvää. Vähän olen raakile tällaisiin sokkotreffeille, mutta elämässä pitää olla uskallusta ( ei liian ). Kun ei täältä kotoa todellakaan tulla hakemaan. Ja kumpikin kaipaa hyvää seuraa ja harmitonta hauskaa illanviettoa. Ja jos ei synkkaa, kavereita ei ole koskaan liikaa!

modelli

Olen ollut sinkkuna pitkään, yli 10 vuotta, mutta minulla on koko ajan ollut ihania ja mukavia rakastajia - ukkomiehiä. Niistä saa miehen parhaat puolet :)
Viihdyn hyvin yksin ja harrastan kaikenlaista, tapaan ystäviä jne. Ainoa tylsä asia ovat juhlapyhät, jolloin välillä tuntuu, että kaikki ovat maalla tai mökillä perheidensä kanssa. Muuten sinkkuus ei vaivaa pätkän vertaa. Sitäpaitsi eläkeiässä todennäköisesti joka tapauksessa on syytä tottua olemaan yksin, jos se rakas ukkeli kuolla kupsahtaa ennenkuin sinä.

kissa71

Sinkun elämä yhperheessä on jopa stressaavaa. Tahtoisin kumppanin itselleni, en isää lapsilleni. Katson kateellisena kun toiset löytävät heti ja minä vaan tallaan yksin ( lasten kanssa) polkuja eteenpäin. En ole ruma mutten aivan upeakaan ja kaverit ihmettelee miksei ole miesystävää. Ainoa vastaus on, ettei ole löytynyt (mutta totuus on se että ne en ole vissiin kelvannut niille joita itse haluaisin, koska onhan niitä, joita minä en itse huolisi). Onko etsimisestä itsestään tullut se este löytymiselle? Sanotaanhan, että kun lakkaa etsimästä löytää. Mut kun ei ole vielä luopunut toivosta löytää..... Argh!!!!!!!!

minä vaan

olen ajatellut myös itsemurhaa. ei ilman rakkautta voi elää.

sinä vaan

minä vaan,
alä mieti murhaa,
maailmaan mahtuu paljon turhaa,
ei ole ratkaisu paeta pahaa maailmaa,
rakkautta maailma kaipaa,
rakkautta voi myös antaa,
ei vain saada,
elää rakkaudesta,
elää murheesta,
elää synkkyydestä,
elää vain elämisestä ;)

maril

Olen ollut vuoden sinkkuna ja tämä on ollut parasta aikaa koskaan. 15vuotiaasta 17 vuotiaaseen saakka olin hyvässä suhteessa mutta kyllästyin siihen niin pahasti että erosimme. Sen jälkeen ajauduin todella hankalan miehen kanssa suhteeseen joka kesti vuoden, välillä oli todella ihanaa mutta mies oli niin temperamenttinen ja tulinen luonteeltaan ettei siitä voinut tulla mitään, oli sairasta mustasukkaisuutta ja väkivaltaisuutta. Heti eromme jälkeen tunsin itseni vapaaksi. Onhan välillä tullut vähän ikävä mutta en ole missään vaiheessa halunnut parisuhteeseen. Sinkkuna oleminen on aivan mahtavaa, saa tehdä juuri niinkuin itse haluaa eikä kukaan ole rajoittamassa tekemiäsi. Eron jälkeen olen tavannut pari miestä, mutta ennen kun juttu on kerennyt edetä yhtään vakavemmaksi niin sille on tehty loppu,jotenkin vaan ajatuskin jostain vakavemmasta ahdistaa. Ja se on varma että sinkkuna tulee oltua vielä pitkään!
Muutin juuri kimppakämppään uuden ystävän kanssa joka erosi poikaystävästään juuri, tulee helpommin keksittyä tekemistä ja lähdettyä jonnekkin, eikä tarvitse ihan yksinkään olla, mutta silti kukaan ei sano tekemisiisi yhtään mitään. Välillä tuntuu vähän liianki villiltä elämä mutta en koskan ole ollut näin onnellinen ja tyytyväinen elämään
Ja vinkkinä kaikille sinkuille: vaikka se tuntuisikin hankalalta niin älä jää kotiin, tutustu uusiin ihmisiin ja nauti elämästä täysillä! Ja vaikka välillä masentaisi niin parhaiten sen saa pois kun viettää aikaa muiden kanssa ja pitää hauskaa ;)

Asphyxia

En ole itse koskaan seurustellut ns. vakavasti. Pisin suhteeni ikinä on ollut 4 kk ja siitäkään minulla ei ole monia mukavia muistoja, koska kumppanini oli komenteleva ja väkivaltainen minua kohtaan.

Toki aina joskus on niitä kausia, jolloin kaipaisin toista vierelleni, mutta näin yleisesti ottaen pärjään sinkkuna varsin hyvin.
Näin sinkkuna en kaipaa niinkään seksiä (mikä on mielestäni yliarvostettua), vaan ihan sitä toista ihmistä, joka ymmärtää, välittää ja tarjoaa hellyyttä.

CrazyCyborg

Hyvin sen kanssa pärjää. Saa tulla, olla ja mennä niin kuin itse haluaa. Toki sitä välillä kaipaa jotain rinnalle, mutta sitoutumiskammon iskiessä paluu maantasalle on luvattu.

kirottu sinkku

Sinkkuelämä oli mukavaa ennen kuin meni oikeasti rakastumaan - ja tietenkin sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa sattuneesta syystä ei yhteistä elämää voinutkaan rakentaa.

Sen jälkeen elämä ei ole tuntunut millään tavalla tyydyttävältä. Aikaisemmin pystyi elämään onnellisen tietämättömänä, vapaana ja villinä.

Nyt on vain suru ja tyhjyys.

Poikamies 38-v.

Olenkohan ymmärtänyt jotakin väärin ?! Olen elänyt sinkkuna koko ikäni, mutta koskaan ei ole ollut millääntapaa mainitsemaasi hälläväliä-fiilistä. Vaikka elän sinkkuna, siitä huolimatta tavat on ihan normaalit ja sama pätee myös rahankäyttöön. En oikein ymmärrä sitä, miksi pitäisi elää jotain ihmeellistä "kaksoiselämää", joka on kiinni ihan siitä elääkö sinkkuna vai ei...

typy

olen vain 15 vuotta mutta haluaisin seksiä jonkun kaa.Mulle on ihan sama vaikka olis vähäsen vanhempi kumppani mutta haluan seksiä nopeesti asun kuopiossa täältä ei oo helppo löytää minkään ikästä seksi kumppania, joten ole kiltti ja vastaa mun viestiin


TOIVOO:SEKSIÄ ÄKKIÄ TAI RUPEEN MYYMÄÄN ITTEÄNI

typy

[QUOTE=minä vaan;7767337]olen ajatellut myös itsemurhaa. ei ilman rakkautta voi elää.



Miten vanha olet?