Tonttuilija

Olen nelikymppinen, reilut puolitoista vuotta sitten eronnut nainen. Erosin omasta halustani ja siinä mielessä selviytynyt erosta tosi hyvin. Tuntuu, että olen taas vuosien jälkeen nauttinut elämästä, itsestäni ja monista muista asioista. Ja mikä tärkeintä, kasvoillani on taas se iloinen hymy ja pilke silmässä, joka on minulle ominaista.

Joku sanoi minulle eroni alkuvaiheessa, että vasta sitten on selviytynyt erosta kunnolla, kun on käynyt yksin läpi kaikki juhlapyhät. Tuo asia konkretisoituu minulle nyt Jouluna ja pakko sanoa, että pelottaa tosi paljon. Joudun ensimmäisen kerran viettämään Joulun ilman ihanaa tytärtäni, joka on nyt 13-vuotias.

Olen jo useita viikkoja pohtinut asiaa ja yrittänyt psyykata itseäni suhtautumaan asiaan järkevästi. Yritän miettiä asiaa niin, että se on vain yksi ilta - ei koko elämä. Mutta ei se niin helppoa ole. Oikeasti ärsyttää koko jouluhössötys tosi paljon.

Olisi kiva kuulla teiltä muilta sinkkuelämään siirtyneiltä, miten selviydyitte ensimmäisen "ilman lapsia" Joulun yli. Toivottavasti täältä löytyy joku "tervejärkinen", joka käskee mut rauhoittumaan ja aikuistumaan :)

sinkkunainen 36v.

Moi!
Tässä kanssa vietän vuorotellen yksinäisiä jouluja, tänä vuonna lapset taas isällään. Eka joulu meni itkiessä, mutta sitten sisuunnuin ja ajattelin ottaa joulustakin kaikki irti.Hyvää ruokaa, juomaa ja lahjoja (osta itsellesi jotain ihanaa lahjaksi). Hyvä kirja, uusi leffa pyörimään, tv: ohjelmat, iltakävely hautausmaalla ym ym... sauna, kylpy, ota rennosti ja nauti ilman suurta hössötystä. Tai kutsu joku kylään, mene itse kylään kyllä tekemistä riittää ja kun saat lapsen kotiisi vietätte sen normaalin joulun, voit säästää lapsen paketteja kotiisi, ja annat ne vasta sitten. Näet sitä lahjojen avaamisriemua sitten. Mutta on tässä helppo neuvoa toista, mutta aattona voi silti tuntua olo kurjalta tiedän... mutta se on yksi päivä ja ilta!:)
Toivotan sinulle hyvää joulua ja tyttärellesi kanssa!!
PS: Tyttärellesi voi olla kova paikka viettää myös joulu ilman äitiään. Jutelkaa tästä yhdessä ennen joulua...
PPS:Viime jouluna kun olin lasteni kanssa, käskimme yhteiseen joulupöytään iskän myös.Kaikki oli tyytyväisiä. Minä vaan en sovitusti mene ex-mieheni luo aattona, kun he viettävät aaton miehen vanhempien luona ja minä en aattona kaipaa ex-anoppia/appia!

Tonttuilija

Hei Sinkkunainen -36,

Kiitos rohkaisevasta viestistäsi. Arvasinkin, että samanlaisia fiiliksiä on varmasti muutkin kokeneet ja vielä kaikenlisäksi selvinneet hengissä.

Olen jutellut Joulusta tyttäreni kanssa ja yrittänyt tehdä sen ilman omaan fiilikseeni liittyvää dramatiikkaa. Välillä on vain sellainen olo, että lapsi yrittää myös olla liian urhea ja piilottaa omat tunteensa. Tai sitten se on vain tätä äidin oman arvon turhaa nostamista, jota tekee itse saadakseen itsensä tuntumaan korvaamattomalta. Niin tai näin, Joulun yli on selvittävä tavalla tai toisella, enkä halua pilata muiden - etenkään tyttäreni Jouluiloa omalla surullisella olollani. Vielä kun tämän ajan saa elettyä yli, niin olen taas yhtä kokemusta rikkaampi ja henkisesti vahvempi.

Oikein mukavaa Joulun odotusta Sinulle ja muillekin Joulua innokkaasti tai kyynelsilmässä odottaville !

Joulumuori 37v

Hei,

Minä vietin viime joulun ilman omia lapsiani ja myönnän, että samankaltainen ahdistus painoi mieltäni silloin kuin nyt painaa uudenvuodenvietosta (2 vuotta sitten lapset olivat kanssani sekä joulun että uudenvuoden, viime vuonna joulun isänsä kanssa ja uudenvuoden kotona).

Laitoimme lasten kanssa joulua hyvissä ajoin, koristelimme kuusen poikkeuksellisesti jo ennen aattoa (meillä on aina ollut perinteenä että kuusi kannetaan sisälle aattoaamuna ja koristellaan silloin). Päätin, että meillä aloitetaan nyt uusia jouluperinteitä. Jo 2 vuotta sitten annoin lapsille aamulahjat. Niin tein viime joulunakin, kun vein lapset isänsä luokse vasta aattoaamuna (isän pyynnöstä). Näin he saivat myös tätä joulunriemua kotonansa. Tänä vuonna teemme päinvastoin eli lapset ovat isänsä luona aattoaamuna ja saavat siellä aamulahjat :-)

Jouluaatoksi hommasin itseni siskoni luokse ja sitten joulupäiväksi pyysin serkkuni (hänkin oli silloin juuri eronnut) luokseni ja teimme ruokaa, joimme viiniä ja haukuimme exiä ;-)) Hän oli yötä ja lähti tapaninpäivänä kotiinsa. Ihan mukava ja rauhallinen joulu siis.

Mielestäni tärkeintä on, että keksit joitain uusia juttuja joita alat toistaa. Se on tärkeää sekä sinulle että lapsellesi, että on jotain hyvää mitä muistaa kun kasvaa aikuiseksi.

Mukavaa joulua ja uutta vuotta, kyllä se elämä helpottaa kun on pilkettä silmäkulmassa ja rauha sydämessä!

minde65

Heipä hei!! Joulusinkkuus on meikäläisen kohdalle kanssa osunut joka toinen joulu 13v ajan ja olihan se ensin haikeata, kun lapset olivat muualla. Tänä jouluna loistavan ihanat tyttäreni ovat kotona ja meillä on ihan omat jouluperinteet. Kivaa!! Niinä jouluina kun he eivät ole olleet paikalla, olen viettänyt "toimintajoulua". mm. erään joulun vietin ulkomailla, toisen joulureissussa raumalla sukulaisia terppaamassa ja viime joulun kyläily serkun luona johti siihen, että pääsiäisenä meille tuli hauvavauva!! Ja melkein enemmän tulee vietettyä aikaa vanhempien kanssa, kun lapset eivät ole kotona. Mutta ok, täytyy sanoa vielä, että kaikki juhannukset lapset ovat viettäneet isänsä kanssa serkkulauman keskellä, eikä se kirpase yhtään...mutta tänä jouluna katsotaan "rakkautta vain" leffa ja syödään karkkia. Ehkä käydään kirkossa, Iloa kaikille!!! joulusta selviää hengissä!!! nauttikaa lapsilla tai ilman. (O;§

Sinkku Joulupukki

Itse päädyin sinkuksi viisi vuotta sitten.
Ensimmäisenä jouluna kaverini pyysi olemaan joulupukkina lapsilleen ja naapurin perheelle kun ei muita saanut.
Oli kai minun kohtaloni pelastua yksin kotona olemiselta.
Sen jälkeen olen ollut joulupukkina ja katsonut niin monen perheen joulua parran takaa. Helppoa se ei ole aina ollut, mutta kun on nähnyt miten monen lapsen mielen on tehnyt iloiseksi on se palkinnut tekijänsä.
Keikat alkavat noin yhden aikaan päivällä ja loppuvat siinä illalla kymmenen maissa, ei siinä ole ehtinyt yksinäisyyteen vaipua.
Sen jälkeen lämmin sauna ja maukasta ruokaa. Jo vain rupeaa raamaseen ja huomaakin olevan jo joulupäivän käsillä. Sitten ruokaillaan ja vieraillan läheisten kanssa miten milloinkin.

Joulupukilla olisi muorin paikka aattona auki, kun ovat nuo lapset kyselleet pukin muorista monena jouluna. Millainen se jouolumuori oikeasti on?

Rauhallista Joulua ja parempaa Uutta vuotta kaikille sinkuille!
:-) JOULUPUKKI

minde65

Upeeta ja mahtavaa että joku iloitsee lasten ilosta. Se on kyllä nimittäin todella ihanaa. Katsoa, kun lasten silmät loistavat.
Ylempänä kirjoitin toimintajoulusta...eräänä jouluna lähdimme Turkuun katsomaan joulurauhan julistusta livenä, mutta myöhästyimme, kun oli niin kamala myräkkä, että motarilla pystyi ajamaan n. 60km/h...hiki pukkasi pintaan. Ja sitten kuulimme porilaisten marssin ja eikun jatkokyytiä Raumalle. Jostain matkan varrelta kyytiin otettiin kaveri, jonka pyyhkijät olivat rikki, joten autolla ei voinut ajaa. ja me kaverin kanssa takapenkille, kun turusta kyytiin tuli kuski...ja punkku auki..ja kohta soi maa on niin kaunis kaksiäänisesti (O;§ hieman siinä liftaria nauratti!! Mutta lopulta pääsimme turvallisesti perille ja yksi elämäni hauskimmista jouluista oli totta. että tämmöinen tapaus.
muori on asia erikseen!!

Tonttuilija

On ollut tosi ihanaa lukea teidän rohkaisevia kommentejanne. Kiitos !

Itseasiassa sanoin juuri muutama viikko sitten yhdelle kaverille, kenelle murehdin joulunviettoani, että taidanpa ilmoittautua Joulupukeille kuskiksi. Olispahan koko päiväksi tekemistä ja illalla taatusti ei enää Joulua kaipaisikaan. Mutta muorinaolohan voisi olla vielä hauskempaa !

Mä odotan niitä muita joulupäiviä innolla, sillä olen opiskellut töiden ohella ja viimeistelen lopputyötäni, jonka yritän saada valmiiksi Jouluun mennessä. Jos pysyn aikataulussa, niin käyn kirjastossa ennen Joulua ja haen metrin pinon ihania romaaneita ja dekkareita ja luen niitä kaikki muut vapaapäivät. En ole kesäloman jälkeen ehtinyt lukea mitään, kun kaikki tytöltä ja työltä jäänyt aika on mennyt opiskelun parissa.

Missäspäin sinä Joulupukki liikuskelet ? Ai niin - tietty kaikkialla ;O>

Sinkku Joulupukki

Tämä Joulupukki liikuskelee keski-suomessa

Shaplin

Onhan tuossa kasa hyviä ehdotuksia. Mua vaan ahdistaa niin paljon. En tiedä, johtuuko se joulusta, vai yksinäisyydestä (9 vuotta sinkkuna). Jo nyt ahdistaa, kun ajattelen, että pitäs kolme päivää näyttää iloiselta siskon luona ja vanhempien luona. Siskon luokse tulee käymään varmaan myös vanhemmat, ja siskon anoppi miehensä kanssa. +meidän mummi. Siskon 2 lasta ovat kyllä ihania, ja niiden kanssa on kiva touhuta. Niiltä saa luultavasti olla rauhassakin, jos haluaa. Mutta miten sanoa aikuisille, että haluais olla rauhassa ilman, että alkaa hirveä tenttaus. "Mikä sulla on?" Yms. Kun koko joulun tekoiloisuus ahdistaa ainakin nyt, ja haluais olla yksin. Ja ympärillä on noin kymmenen iloista ihmistä, jossa 3 avioparia. Itse ainoana sinkkuna.

Shaplin

Oho, olinpa kirjoittanu katkeraa tekstiä. Tarkoitus oli kysyä neuvoa, miten selviytyä joulusta siskon luona sukulaisten kanssa, kun itsellä on ns. yksinäisyydestä johtuva joulumasennus.

Alizia

Miksi mennä, jos se jo valmiiksi ahdistaa?? mutta onko vaihtoehdot parempia.. yksin kotona.. laivalla "juopottelemassa".. ulkomaille.. maalaisjoulu perheiden keskellä.. kylpylään.. Oikeastaanhan on hienoa, että sinulla Shaplin on sukua joiden luokse olet tervetullut, vai mitä:) Lasten jouluilo on aitoa ja yllättävän tarttuvaa, ja ainahan voi välillä vetäytyä lueskelemaan tai ulos kävelylle jos ihmiset alkavat ahdistaa. Minä teen sitä kotonani, lasten ja veljeni kanssa kun joulua vietän, välillä vaan tarvitsee hetken rauhaa ja hiljaisuutta. Eipä tästä neuvoiksi ole, kunhan vaan kirjoitin.. on niin paljon ihmisiä, joita työni puolesta hoidan, joilla ei ole todellakaan ketään muuta kuin meidät hoitajat.. Se yksinäisyys on raastavaa katsoa, sydän särkyy kun joutuu jatkamaan matkaa seuraavan yksinäisen luokse ja jättää ihmisen kotiinsa syömään jouluateriaansa täysin yksin. Kunpa muistaisimme arvostaa ja pitää huolta läheisistämme, ettei kenenkään tarvitsisi olla täysin yksin ainakaan jouluna!

Tonttuilija

Hei Shaplin - ja te muutkin,

Itseasiassa aloitin tämän kirjoittelun ehkä juuri tuollaisten samojen fiilisten vuoksi kuin Shaplinkin. Vannoin jo kuukausia sitten itselleni ja ystävilleni, että ainakaan vanhempieni luokse en Jouluksi mene ! Jotenkin tuntui, että se on ihan painajainen. Pelkään oikeasti, että se menee vain itkuksi. No, ehkäpä kerrankin tulee syötyä kohtuudella, kun ei varmaan saa palaakaan alas sen ison möhkäleen ohi, joka kurkussa "kuristaa".

No, aina välillä olen vain yrittänyt ajatella, että kyllähän mä nyt siitäkin selviän. On tässä selvitty niin monesta muustakin asiasta. Ja onhan sitä itkua tullut pidäteltyä monina muinakin Jouluina, kun olin "onnellinen" Espoolaisvaimo uudessa kivitalossa.

Mä alan oikeasti kohta laskea tunteja siihen, kun mun on viimein päätettävä se tapa, miten ne noin 6 tuntia (suurinpiirtein Jouluaaton kello 15.00 - 21.00) vietän. Yritän taas istua peilin eteen ja sanoa itselleni, että koita nyt oikeasti rauhoittua. Kyse on vain muutamasta tunnista !

Tällaisella hetkellä olen surullinen siitä, että en ole läheisempi siskoni kanssa. Olen aikuisiällä viettänyt hänen ja perheensä kanssa vain yhden Joulun, jonka vietimme vanhempiemme mökillä. Siskoni perheen Jouluperinteiden seuranta ottaisi kyllä ihan liian koville. Etenkin kun emme ole läheisiä, enkä ole ihan varma hänenkään avioliittonsa onnellisuudesta. Jotenkin tuntuu, että sitä tekoilevaa onnea en ainakaan halua katsella.

Ja kun taas kelaan mielessäni tätä kokonaisuutta, niin ehkä ihan eniten pelkään sitä hetkeä, jolloin tyttäreni lähtee kasseineen isänsä mukaan ja odottaa Joulua innolla. Tai kaikesta omasta tuskasta huolimatta uskon ja toivon niin - ja teen kaikkeni, etten näytä omaa pahaa mieltäni hänelle.

Alizia, sinun kommenttisi oli aidosti herättävä. Ainakin itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että minulla on vielä vanhemmat, jotka aidosti haluaisivat minut kylään ja voisin mennä myös siskoni luo. Itsehän minä tästä asiasta teen ongelman. Mutta eihän tällaisissa tunneasioissa jäkipuhe auta. Edelleenkään.

Olipas kyllä harmillista, että Joulupukki liikuskelee Keski-Suomessa. Toivottavasti sieltäpäin löytyy joku Joulumuori :O)

Shaplin

Kiitos Alizia. Tekstisi herätti mut ajattelemaan. Ja ehkä se "joulumasennus" menee ohi, kun viettää joulun siskon lasten, ja muiden aikuisten kanssa.

Alizia

Tarkoitus ei ollut vähätellä tuntemuksia, jokaiselle ne ovat todellisia. Joskus vaan pieni asia saa ajatuksia uusille urille, hoksaamaan niitä oman elämän hyviä puolia. Ja täytyy myöntää, itse olen siitä onnellisessa asemassa, että lasten isä ei joulusta juurikaan välitä ja viettää sen mielellään kahden avopuolisonsa kanssa. Kiertää kyllä todellisuuden sanomalla ettei usko minun kestävän yksinäistä joulua.. No olisin töissä koko joulun lohduttamassa muita yksinäisiä, jos lapset olisivat isällään, joten tarkoitus olisi silläkin. Ensimmäinen joulu eron jälkeen tuntui silloin niin vaikealta että menimme lasten kanssa risteilemään jouluksi, oli erittäin onnistunut ratkaisu, tosin lapset ruinaavat laivalle nyt joka vuosi:) Ei käy, tämä äiti haluaa levätä ilman myrskykeinuntaa ja syödä jonottamatta jouluateriansa:) Nautitaan joulusta ja rauhasta niillä eväillä mitä on annettu ja annetaan vaikka naapurin yksinäiselle ihmiselle joulukukka ilahduttamaan pimeyden keskellä.

Shaplin

Mulla on heränny yksi kysymys sulle Alizia. Sä tunnut olevan todella ihmisläheinen. Kirjoitit myös jotain ammatistasi. Oletko kenties lähihoitaja?
Vai tuli lapsille halu päästä laivalle uudestaan. Voi sua onnetonta minkä menit tekemään, ku lähitte ekalle risteilylle. Heh. Tuo toi mun kasvoille hymyn ekan kerran moneen päivään. No pääasia, että sait vähäksi aikaa pääsi lomalle arjesta.
Sun kirjotukset ovat saaneet mut jo nyt vähän iloisemmalle tuulelle, ku tuun lukemaan niitä. Fiilis vaan tuntuu aina painuvan miinukselle, ku lähen koneelta olohuoneeseen.

Alizia

Siis kyllä, lähihoitaja olen, ja hyvin ihmisläheinen muutenkin:) Mutta kyllä nautin sillointällöin ihan vaan yksin rauhassa olosta. Lasten kanssa on ikäänkuin "hälytysvalmiudessa" koko ajan, ja kun työkin on sellaista, niin ihanaa on joskus vaan olla.. Sen takiakaan ei jaksa jouluristeilyitä ainakaan kovin usein, kotona voi rauhoittua eritavalla nauttimaan kynttilöistä, musiikista, kirjoista ja lasten ilosta (= kinastelusta). Joulupukkiakaan ei enää "tarvitse" tavata, kun nuorempi poika ei pidä valkopartaisista vieraista:) pukki jättää lahjat vaan ovelle, ja jatkaa kiireistä matkaansa.. Koitahan Shaplin ajatella positiivisia ajatuksia, nauttia ihmisvilinästä kun käyt ostamassa lahjavuoren siskosi lapsille, juo vaikka jouluglögiä kahvilassa ja katsele kuinka hassuksi ihmiset joulun alla muuttuu:))) Minäkin lähden tästä kohta ihmisvilinään etsimään joulusalaisuuksia:)

Shaplin

Siskon luona kävi viimejouluna pukki. Siskon poika (mun kummilapsi) oli aika vauhdissa. Niin vauhdissa, että ei edes huomannu, ku sisko pari kertaa lipsautta meidän isän olevan pukki.
Siivosin tossa tietokoneen arkistoja vanhoista valokuvista. Meni monta tuntia. Huh mikä homma. Se sai ajatuksetki pois omista murheista.
Sä oot kyllä valinnu sulle ihan oikean ammatin. Sä tunnut tosi kivalta ihmiseltä.
Ja sulle on tosi helppo kirjottaa omista asioista.
Sä kirjotit, että on kiva joskus vaan olla... Mulla ei ookaan muuta kuin aikaa. Mutta päivät kyllä kuluu tehden millon mitäki. Käyn kaupungilla kävelemässä, ja kuluttamassa aikaa... Mulla voi mennä kotoa kaupunkiin jopa kaksi tuntia, vaikka matkaa on vaan noin 1,5 km, jos tuttuja tulee vastaan. Kahvilassa pari isoa kuppia kahvia, kanapatonki ja päivän lehti. Siinä meneeki äkkiä kaksi tuntia. Sitte kaupan kautta kotiin. Se reissu kestää noin 4-5 tuntia. Ilta sitten meneeki TV:tä katsellessa. TV-ilta alkaa yleensä noin klo 18:00, ja kestää yöhön asti. Joskus illan pimeinä tunteina olo on tosi yksinäinen. Sä oot varmaan saanu musta aika synkän kuvan. Mun perusluonne on aivan päinvastainen, eli iloinen. Nyt on vaan ollu aika ankea olo, ja syy siihen on yksinäisyys.

Alizia

Käytiin nuoremman pojan kanssa kaupungilla.. kyllä niitä ihmisiä oli..kiukkuisina ja kuumissaan.. ja hävettää tunnustaa että tuhlasin enemmän itseeni kuin joululahjoihin:) Harvoin kun itselleen mitään ostaa, niin kerralla menee sitten enemmän rahaa ja omatunto kolkuttaa. No siinä oli sitten minun joululahjani, tai Remeksen kirja täytyy itselle vielä ostaa, jotta on jännittävää luettavaa joulunpyhiksi. Joulupukeista tuli mieleen tarina.. Kun teinipoikani oli pieni, ryhtyi tätini joulupukiksi, kaikki meni muuten hyvin, mutta ei ollut muistanut ottaa korvakoruja pois.. ei poika siinä jännityksessä mitään huomannut.. katsottiin sitten joulun jälkeen valokuvia, niin poika tuijotti tiiviisti kuvaa joulupukista ja totesi että on kyllä kummallinen pukki kun käyttää samanlaisia korvakoruja kuin M...-täti ja äänikin oli ihan samanlainen. Sitä on naurettu hänelle myöhemmin, kun ei enää pukkiin uskonut:) Saanko kysyä, mikä on nyt saanut sinut erityisen synkäksi yksinäisyyden ja joulun lisäksi.. liikaa aikaa.. liikaa muistoja.. läheisyyden puute.. Tv on hyvä seuralainen sillointällöin, mutta onhan se totta, että kyllä suurin osa ihmisista kaipaa muutakin, telkkaria on kylmä halata, eikä sen kanssa oikein saa älyllistä vuoropuhelua aikaiseksi.. toki voi kokeilla:)) Tuon oli tarkoitus olla mustaa huumoria... kyllä minäkin olen joskus vaipunut synkkyyteen talven pimeinä hetkinä, mutta olen nykyään ottanut sellaisen asenteen että jokainen päivä, jokainen hetki on arvokas, jokainen ihminen jonka kohtaamme on merkityksellinen, kaikesta voi oppia ja onnen tunne löytyy meistä itsestä. Kukaan muu ei sitä voi tuottaa, mutta yhdessä se onni voi toki tuntua täydellisemmältä. No tiedän, ettei näistä mitään apua sinulle ole, kirjoittelen vaan mielelläni:)

Shaplin

Hei Alizia, mulla on sauna lämmin. Mä meen käymään nyt saunassa. Mutta tuun takas noin KL 21:30-21:40. Vastaan sitte, mikä on saanu mut näin synkäksi.

Shaplin

Kyllä itseäki saa jouluna vähän muistaa, mä oon sitä mieltä. Mä oon kans joskus ostanu itselle jotaki ns. joululahjaksi.
Jaa, säkin pidät Remeksen kirjoista. Mulla on kans muutama, en vaan oo saanu yhtään vielä luettua loppuun. Vois ottaa yhden jouluksi siskon luo mukaan, jos vaikka sais edes alotettua.
Kysyit, että mikä on saanu mut näin synkäksi. Sä arvasit jo: Se on läheisyyden puute. Se vaan iskee nykyään niin usein. Ja mä en oo keksiny siihen mitään lääkettä. Yritin saunassakin tosissani höyrystää sen ulos, mutta en onnistunu. (Vitsi).
Kyllä sun ajatukset antaa mulle jonkin verran voimia jaksaa. Täällä mä välistä nauran, ja toisena hetkenä taas kyynel valuu, ku luen sun tekstiä.
Mä taidan mennä nyt kattoon tv:tä, ja syömään iltapalaa. Tuun huomenna taas kattoon, ootko sä kirjottanu jotaki. Huomiseen.
Ps. Mitäs ajattelisit, jos vaihdettais sähköpostiosotteita. Nämä meidän jutut on menny aika henkilökohtasiksi.

Sinkku Joulupukki

Todella mielenkintoista tekstiä, Shaplin osuit naulankantaan ekassa kirjoituksessasi.
Se on todella sydäntä raastavaa henkisesti, kun se yksinäisyys iskee.
Aina illalla kun alkaa pimetä, kesän käännyttyä syksyyn, nyt varsinkin kun ei ole lunta.
Todellakaan ei tee mieli lähtee johonkin perhe illalliselle, siksi olenkin lähtenyt joulupukiksi.
Saa ihan luvan kanssa piiloutua parran taakse ja olla vain paikassaan noin 15min ja sitten uuteen paikkaan, ei pääse pakokauhu yllättää ja tehdä mahdollisuutta muiden kysyä "mikä sulla on". Toi kysymys yksinäiselle maailman kiusallisin.
Illan päätyttyä olo niin kuitti et ei jaksa enää ajatella mitään.

Itse olen muutaman kerran puhunut yksinäisyydestä omalle lääkärille, ekalla kerralla sivuutti asian "no se voi olla hetkellistä". Itse kyllä tiesin et ei ollut hetkellistä ja lähdin lääkärin lausuntoa kunnioittaen kotiin. Sit puolen vuodenpäästä olin uudelleen lääkäris ja kerroin et en halua elää, niin sit rupes ottaa tosissaan. Antoi lääkkeitä ja autoihan ne mutta, eihän ne sitä syytä poistanu, no missäs sitä sit ollaan?
Voin hyvin ymmärtää niitä jotka piiloutuvat yhä vain kovemmaksi käyvän ulkokuorensa alle.
Meinaan et jos muutaman kerran saa nenilleen etsiessään sitä ihmistä toiseksi siihen elämänsä. Ei tosiaankaan kiinnosta tieten tahtoen saada taas henkisesti turpaansa.

Mut mistä tää johtuu et ihmiset haluaa olla itsenäisiä mut sitten kärsivät siitä yksinäisyydestä?

Ps. On hieno kun maailmaas on sellaisia ihmisiä kuin Alizia!

Ronja76

Vietin viime vuonna ensimmäistä kertaa joulun yksikseni. Olinhan saanut kutsuja joulunviettoon eri sukulaisten luo, mutta.. Aikaisemmista kokemuksista voin sanoa että ne oli aika ahdistavia kokemuksia: istua nyt siinä sinkkuna perheellisten luona – ei todellakaan maistu. Keksin itselleni kaikenlaista ohjelmaa: elokuvamaratoneja, pitkiä kävelylenkkejä kaupungilla, jouluruokaa läpi koko pyhän, kynttilöitä, hyvää musiikkia.. Vaikkakin olin yksin, joulu oli mitä rentouttavin pyhä pitkään aikaan! Sama toistuu tänä vuonna, ja myönnettäköön että odotan joulua enemmän kuin viime vuonna samaan aikaan!

Alizia

Voisikohan olla niin, että ne joulun tuntemukset ovat osa läpivuoden jatkuvia tuntemuksia.. voimistuvat vaan perhejuhlan maineessa olevan joulun koittaessa. Jos ihminen on tyytyväinen elämäänsä niin kai siitä joulustakin osaa nauttia, vaikka yksin, kuten Ronja kirjoitti. Tosin toisille joulu on merkityksetön, ja sekin täysin normaalia. Jos yksinäisyyteen ja läheisyyden kaipuuseen olisi keksitty "pilleri", niin ihmiskunta taitaisi kuolla sukupuuttoon.. tai no, heh heh jotkut perusvietit ei taida kuolla koskaan:) Kyllä nämä talven pimeät kuukaudet ovat omiaan synkistämään ihmisen... aina väsyttää, aamulla olisi ihana vain vetää peitto korville ja jatkaa unimaailmassa elämistä:) Mutta ei auta, ylös on kömmittävä ja tämänkin päivän myrskytuuleen oli asteltava. Onneksi on netti olemassa, kun ei talvella jaksa edes lähteä kyläilemään raskaan työpäivän jälkeen ja puhelinlaskukin alkaa olla huikea, niin on todella mukavaa kirjoitella.. joten jos sähköposti osoitteen laitat Shaplin niin varmasti kirjoittelen:) Täällä ei todella viitsi kauhean henkilökohtaisia kirjoitella, varsinkin kun tiedän joidenkin lukijoiden/kirjoittelijoiden tietävän kuka oikeasti olen. Joulupukille voimia aattoillan urakkaan, toivottavasti lasten riemu saa hymyn huulillesi edes hetkeksi! Ties vaikka joskus löytyisi aattoiltana sinkkuäiti muoriksi elämän pituiselle matkalle!

ulkomaille

Aivan mahtavia jouluahdistukseen liittyviä kirjoituksia! Pystyn itsekin samaistumaan useisiin niistä, mutta etenkin tuo Shaplinin ensimmäinen kirjoitus oli kuin suoraan omasta elämästäni tosin sillä poikkeuksella, että olen elänyt parisuhteessa. No joulunahdistuksen ja yksinäisyyden kannalta parisuhteella ei ole ollut paljon merkitystä, kun ne on vietetty eri paikoissa/ parisuhdekriiseissä jne.

Edelleen tuntuu aivan hirveältä ajatella niitä ahdistavia jouluja, joita olen yksin viettänyt vanhempieni, siskoni + hänen miehensä perheen, siskon miehen veljen tyttöystävän sekä koko muun siskon miehen vanhempien jne. isovanhempien kanssa. Ahdistavaa siinä on tietysti ollut se, että on kokenut itsensä niin yksinäiseksi ja ulkopuoliseksi, vaikka seura on muodostunut omasta perheestä!

Mutta kukapa kissan hännän nostaisi jos ei kissa itse, joten tänä jouluna matkaan uuden miesystäväni kanssa ulkomaille ja aion vihdoinkin nauttia aivan toisenlaisesta joulusta, johon ei liity siskon lapsia varten tilattua joulupukkia, joka viime vuosina on vielä kehdannut kysellä, että "onko tuo nuori nainen vielä vapailla markkinoilla vai missä se kumppani oikein on?" Ai, että kun meni moni vituiks sellaisten kommentien takia... muut tietty vain nauroivat, että onpa hauska ja tarkkanäköinen pukki.

Toivotaan, että tänä jouluna kenenkään pukin ei tarvitse kysellä, että missäs se seuralainen on ja, että lomasta tulee onnistunut...Hyvää joulua teille!