se toinen

pakko päästä myös selvittää päätään tai se hajoaa...olen naimisissa, nuoruuden ihastukseni kanssa ja nyt vuoden pitänyt suhdetta varattuun mieheen (naapuriini) suhde alkoi kun molemmat purki omaa liitoaan toisilleen ja yhteisiä ajatuksia oli...olen kokenut hänen kanssaa ihania hetkiä, tunne että olen Nainen..miten mies voi huomioida...en sin se piristi omaa suhdetta, kosak tunsin eläväni !!! nyt huomaan että tunteet tulleet enemmän mukaan, ikävöin häntä, vaihdan ajatuksiani enemmän hänen kun mieheni kanssa, haaveilen jostain enemmän kun tuen saamaan, en ole täysillä mukana omassa arjessani...siltikään en vaihtaisi pois niitä ihania hetkiä joita ollut, niitä hetkiä kun hän vie minut syömään, puhutaan läpi yön, nauretaan eikä maailmassa tunnu olevan ketään muuta kuin me kaksi. ...

minäkin toinen

Ihmettele pois vaan. Niin kauan kun et tiedä kummankaan edellisestä suhteesta mitään, sinulla ei ole vara arvostella. Tiedän kokemuksesta, omastani ja nykyisen mieheni (jolle olin se toinen), että avioliitto voi olla vankila, josta et niin vaan narsistisen puolison kahleista lähde. Kärsit ja koitat edetä hissukseen erossa ja yrität näin välttää ihan lopullisen helvetin. Hetkeäkään en kadu, enkä pois vaihtaisi, onnellisempi kuin koskaan elämässäni olen nyt kun vierelläni on se oikea. Kumpikin on kokenut sen helvetin väärän ihmisen kanssa ja kumpikin osaa nyt arvostaa yhteistä onnea. Kenenkään ei tarvitse kantaa huolta toisten ihmisten asioista eikä suhteista, virallisista tai epävirallisista. Jokainen tekee ITSE omat päätöksensä ja jos jotain kannattaa kuunnella niin sydäntään! Että semmosta, onnellinen loppu :)

tiina

Meillä nyt oo ollut tilanne päällä reilu puolivuotta siitä kun mieheni jäi kiinni salasuhteestaan toiseen naiseen. Kiinni jäätyään lupasi lopettaa heti suhteen ja miten kävikään.. Minä uskoin ja annoin anteeksi. Nyt sain selville, kun siivosin että miehellä onkin ollut salakännykkä ja liittymä.( löysin kännykän ostokuitin ja 2 eri liittymä kortin kuorta ilman sim korttia. Nämä hankittu heti toisen naisen ilmi tulemisen jälkeen)
No, olen ollut aivan liian sinisilmäinen ja mies kehtaa vielä valehdella, että ei ole toista naista jne.. Mies ei halua erota mistään hinnasta, mutta näin siinä vaan kävi ja tiedoksi RIITTA jos näillä sivuilla käyt lukemassa tekstejä niin saat pitää koko miehen. Minä otan eron ja teen elämässäni täys käännöksen. Lapset jäävät minulle ja ovat erittäin tyytyväisiä päätökseeni. Ovat hokeneet jo siitä lähtien, kun saivat tietää isin suhteesta, että äiti miks sä oot vielä isin kanssa se on pettänyt sua. Kyllä me pärjätään ja tulet löytämään vielä paremman miehen kuin isi on ollut konsanaan. ( tiedoksi lapsemme ovat jo 19 ja 16 vuotiaat eli mistään pienistä lapsista ei ole kyse ja yhdessäkin on oltu yli 20 vuotta) Näin te toiset naiset rikotte toisten liitot. Sinäkin RIITTA olet tahoillasi naimisissa, mutta miehesi tulee tietämään kaiken sinusta ja miehestäni. siihen hänellä on oikeus...

toinen ihmettelevä

Tuo edellinen ihmettelevä kyllä vastasi viestiin, jossa sen miehen suhde ei suinkaan ollut edellinen, vaan ihan yhtä nykyinen, kuin se pettämissuhdekin. Kyllä siinä annettiin ymmärtää, että mieheltä tulee uudestaa ja uudestaan tyhjiä lupauksia, ja silti nainen siinä roikkuu. Tällaisia suhteita, joissa miehellä ei ole aikomustakaan erota, on maailma väärällänsä, vaikka kuinka katsoisit oman pettämisesi oikeutetuksi. Minua säälittää ne naiset, jotka uskovat tyhjiin lupauksiin, siihen, kuinka paha se vaimo on, ja kuinka ihan kohta ero on edessä. Mies puhuu kauniita sanoja, että saisi pitää molemmat naiset, joskus jopaa hankkii vaimon kanssa lapsen tai pari lisää samaan aikaan, kun toinen nainen vain tyhmänä odottaa.

Mutta ihan totta, jokainen tekee itse päätöksensä ja kantaa seuraukset. Saa sitä silti ihmetellä, kuinka joku on niin sinisilmäinen, että vuodesta toiseen uskoo, että mies kohta eroaa.

barbamamas

KAMALAA, hävetkää kaikki huorat ja perheenhajottajat tai sellaista edes yrittävät (koska sellaiseksihan se useimmiten jää). Onko se teidän "onni" tärkeämpää kuin jonkun nuoren tai lapsen oikeus perheenseensä? Teidän "onni" aiheuttaa paljon pahaa monelle viattomalle, vielä sukupolvien yli, todella raukkamaista, mutta lohdutuksena kuitenkin kaikille huoraamisen osapuolten tekosista kärsiville se tosiasia, että huora kärsii itse oman rangaistuksensa. Huoran tie ei tuo onnea.

Kuitenkin huora voi saavuttaa onnen jos tekee täyskäännöksen, kokee ehkä jotain traagista silmiä avaavaa myöhemmin ellei jo suhteen kurjuus ja sen loppuminen saa silmiä auki... Katumus ja silmien avautuminen voi johtaa parempaan elämään kuin koskaan, niin mieshuoralla kuin naishuoralla.

Varmasti näiden toisten naisten suurin syy tilanteeseensa on tyhmyys ja naiivius, mutta en kyllä tunne aikuisia ihmisiä kohtaan silti sääliä. Oman elämän saa pilata mutta varsinkin lasten elämän pilaaminen on jo lähes rikollista. Turhia eroja, eihän mies yleensä jatka sen toisen kanssa pitkään vaikka ero tulisikin...

Lukiko kukaan muuten uusimman Glorian pääkirjoitusta? Mitä pinnallista ja typerää potaskaa, toimittaja oli ehkä hakenut vähän toisenlaista lähestymistapaa mutta ei oikein osannut ilmaista itseään tai sitten on ihan täys dille.

barbamamas

lisään vielä sen että yhteiskunnallisestikin po tapaukset aiheuttavat sen luokan vahinkoja, että on valitettavaa, etteivät muka fiksut ihmiset kanna vastuutansa

Riangeli

Tapasin tossa joku 4 v sitte miehen, tapailtiin satunnaisesti, tietosena siitä että hän on naimisissa. Hän tais tehdä alotteen. Pistin pari vuotta sitte koko jutun poikki, mutta sattuman kautta tuli törmättyä pari kuukautta sitte uudelleen ja vanha villitys alko uudelleen ja oli ihan molemminpuoleista, jännityksen tunne oli ennallaan ja seikkailumieli huipussaan. Aloin kyllä jokaviikkoisten salatreffien myötä tuntemaan itteni ihan horoksi ja kusipääksi ja pistin koko homman jäihin taas. Silti on joku ihme pakkomielle, odottelee että tulisi yhteydenotto. Että myönnän olevani täysin v-mäinen ja tyhmä muija, kun vielä tiedän, ettei kyseinen henkilö muijastaan eroa. Aloin taas kasvattaa liikaa tunteita tyyppiä kohtaan ja alkoi ahdistaa. Tuntui että asuntoni on jokin hotellihelpotus. Puuttui vain se että olisin perinyt maksua. Niin alhaiselta se alkoi tuntua, kun olisi halunnut enemmän. Ei kyllä sovi tuo toinen nainen -kuvio mulle. Yritän pysyä kaukana kyseisestä miehestä kun tiedän mihin ajautuu, kun seuraan joutuu. Ei tiedä kuinka fyysistä kaikki hänelle oli enkä kysy. Tarkoitus oli vain pitää hauskaa (pari vuotta!?) Itse en pysty olemaan tunteeton, jos pystyisin, varmasti juttu jatkuisi vielä. Kyllä on sekasortoset fiilikset. Hajottaa naista. Ja vielä ikävä tuota tyyppiä!

koukutettu

Pyytäisin teiltä vaimoilta, jotka tiedätte miehellänne olevan toinen nainen, kommentteja sekä tietysti teiltä, jotka itse olette toisena naisena samoja kokeneita. Ihmettelen tätä toisen naisen elämää ja toisesta naisesta tietävän vaimon suhtautumista.
Pari vuotta sitten aloitin suhteen naimisissa olevan miehen kanssa, koska itse juuri eronneena halusin vain seksisuhteen. Rakastuimme. Koin sen olevan väärin ja aloin hankkiutua eroon miehestä. Sen jälkeen olen hankkiutunut hänestä eroon jo ties kuinka monta kertaa, mutta aina mies mönkii uudestaan ja uudestaan elämääni. Ja minä sorrun. Koska edelleen pidän hänestä ja seksi on aivan upeaa.
Eniten ihmettelen vaimon käytöstä. Mies on kärynnyt jo usein ja siitä huolimatta hän on saanut vaimon uskomaan, että olemme tavanneet vain muutaman kerran ja minä olen jäänyt hänen peräänsä roikkumaan. Vaimo ummistaa silmänsä täysin tosiasioilta ja uskoo vakaasti, että miesraukka on häntä vainoavan naisen uhri.
Ihmettelen myös itseäni, kuinka kauan taas jaksan tätä katsoa, ennen kuin turhaudun. Yleensä jaksan muutaman kuukauden ja sitten pistän taas suhteen poikki. Mies roikkuu ja pitää yhteyttä, kerjää tapaamista ja sitten taas aloitetaan täydellä intohimolla.

pöö

Onpas kiva että ukolla on tuommoinen panopuu. Jospa vaimoparka on vähän kovilla eikä seksi juuri maistu, vaan apuhan on aina lähellä. Hankkisitte oman elämän, ettekä sotkisi muiden. Vastuu on myös sinun.

Lost

Olin parisuhteessa, joka oli kestänyt jo muutaman vuoden. Ihastuin ja rakastuin puoli vuotta sitten toiseen, varattuun naiseen. En kestänyt ristipainetta omassa suhteessani ja tunnustin kaiken. Lopputuloksena päätimme erota, muuttaa erillemme. En tahtonut satuttaa avopuolisoani. Tiesin että en voi olla seuraamatta sydämeni ääntä. Rakastan yhä (ex-)puolisoani, jouduin itseni kanssa vain niin umpikujaan etten nähnyt vaihtoehtoa. En tiedä vieläkään mitä tulevaisuus meille tuo. Eikä tiedä hänkään.

Toinen osa tarinaa:

Ihastukseni syveni nopeasti rakastumiseksi, ja tiedän nyt että rakastan kyseistä ihmistä. Älkää sanoko tähän mitään. Tiedän ettei joidenkin mielestä voi rakastaa näin pian. Mutta ne jotka ovat kokeneet sen tietävät, että kyllä se on mahdollista. Olen rakastanut tätä ihmistä varmaan koko elämäni, muttemme vain ole tavanneet aikaisemmin. Jotkut asiat sitä vaan näkee selkeämmin kuin muut. Rakkauteni tätä naista kohtaa on erilaista, kun (ex-)puolisoania. Kumpikaan ei ole vähemmän kuin toinen. En tiedä miten yhteen ihmiseen mahtuu näin paljon tunteita.

Olemme nähneet vain muutamasti. Puhuneet sitäkin enemmän. Tiedän että hänkin tuntee samoin. Uskon sen mitä hän minulle sanoo. Mutta hän rakastaa miestään. Ei ole osannut päättää. Mieskin tietää sen kaiken. Siellä on oltu vielä rehellisempiä kuin täällä. Sieltäpäin on jo yritetty vähentää yhteydenpitoa, koska valittu tie täytyy kulkea loppuun ennen kuin voi muita polkuja katsella. Yritin minäkin omalta osaltani. Mutta ei se toiminut. Yhteinen aikamme ei ollut vielä siinä vaiheessa että sen olisi voinut sulkea. Kuitenkin näimme vielä tuon jälkeen. Minä menin tapaamaan häntä, koska tiesin että hän sitä tahtoo. Koska hän ei sanonut ei, vaan päinvastoin. Enkä voisi mitenkään sanoa ei hänelle. Mutta tiedän että oma valintani on silti minun. Itse valitsin mennä ja tehdä sen minkä tein. Asiat menivät pidemmälle kuin aiemmin. Säryimme molemmat tilanteeseen. Tiesin pois lähtiessäni jo että seuraava puhelu sanoo että emme voi olla enää missään kanssa käymisissä. En ole koskaan viettänyt niin kamalia hetkiä kuin odotellessani tuota puhelua. Että hänen täytyy yrittää vielä. Ja että se on kaikki tai ei mitään. Ja niin hän on tehnyt, katkaissut elämästään kaiken sen mihin liityn mitenkään. Minä yritän tehdä parhaani tukeakseni häntä tässä ratkaisussa, vaikka paikoitellen epäonnistun jatkuvasti. Rakkauteni on liian itsekäs. Hän ei voi muuta kuin olla tosi itselleen, ja tehdä niin kuin on hänelle oikein. Yhtä vähän minulla on vaihtoehtoja.

Ja nyt yritän jäädä eloon. Tiedän että tämä asia vaan menee näin. Näin asiat menevät niin oikein kun ne voivat mennä. On kamalaa tietää että elämäni rakkaudella on suurempi rakkaus jossain muualla. Ja vain siksi kun ajankohta on täydellisen väärä. Aiemmin tai myöhemmin asiat olisivat voineet olla toisin. Tiedämme sen molemmat. Minulle olisi riittänyt pelkkä ystävyys. Samoin hänelle. Ja jos olisimme osanneet lopettaa ajoissa kaiken muun-- tiedämme että sellainen olisi ollut mahdollista. Asiat ovat niin monimutkaisia, ja ihminen niin heikko. Miksi sydän on aina tahtoa voimakkaampi. Miksi tahdon olla sellainen ihminen, jonka sydän saa olla voimakkaampi.

En tiedä kuinka voisin antaa olla. En voikaan. Vaikka tiedän että täytyy. Jotta jään henkiin. Jokainen päivä on toivottavasti edellistä parempi. Mutta silti salaa sisimmässäni toivon ja unelmoin. Ja annan itselleni luvan tehdä niin. Ihminen ei voi muuta tehdä kuin seurata sydäntään.

Helpotus

Nimimerkkini täysin siksi, että oli helpottavaa monellakin tapaa lukea tätä ketjua. Niin minäkin, kuten niin tuhannet miehet ja naiset vannoin aikoinaan "ei IKINÄ varattua miestä"

Toisin kävi..en tiedä mitä tästä kirjoituksestani lopulta tulee, miten sekavaa tai ymmärrettävää se on, tarve on kuitenkin jakaa asia tänne. Niin kävi sitten minullekkin, että ystäväni esitteli minut miehelle, sellainen tyttöjen reissu, hauskaa pikkukivaa, bileet ja hetken huumaa. Harrastin miehen kanssa sexiä heti ensitapaamisellamme siis. Kuitenkin jotain tapahtui jo siinä porukassa istuessamme, nyt tajuan että olisi pitänyt vain juosta karkuun bileistä..toisaalta miksi olisin, enhän tiennyt miestä varatuksi. Täälläkin varmasti niitä miehiä ja naisia jotka ovat oikeasti kokeneet sen kliseeltä kuulostavan "rakkautta ensisilmäyksellä" tunteen. Minä nyt en sanoisi että kyseessä oli mikään rakastuminen siinä heti, mutta se tunne kun katseemme ensimmäisen kerran kohtasivat oli pelottavan käsittämätön tunne. Olin itse ollut tuolloin eronneena liki 14v avioliitostani jo 3 vuotta, käsitellyt sen asian ja iloisesti sinkku aikuinen nainen..tarkoitus tosiaankin oli siis pitää vain hauskaa.

Jotain kuitenkin tapahtui jo ensihetkestä, yksityiskohtiin menemättä, sexi oli käsittämätön kokemus, siinä oli sellainen intiimi lataus jota TIEDÄN ettei ihminen (kaikista tutkimuksista yms huolimatta) koe kuin kerran-kaksi elämässään. Se ei ollut vain sexiä, se oli jotain mikä säikäytti meidät molemmat ja samalla niittasi leimansa tulevalle "helvetille". Viestittelymme alkoi heti seuraavana päivänä, pian tapasimme uudestaan, sitten taas ja taas ja taas. Jossain kohtaa huomasin että tunteeni alkoivat käydä pisteessä jossa koin menettäväni itsekontrollini, samalla jokin (naisen vaistoko?) kolkutti takaraivossa ja kysyin useaan kertaan mieheltä onko hän varattu!?. Mies vastasi aina ettei ole esteitä..jotenkin vedin laput silmilleni ja muka uskoin..ei ole estettä..niin, mutta koskaan hän ei vastannut suoraan ettei ole varattu.

Nyt on tuosta kulunut jo VUOSI..olen koittanut hänet jättää varmaan 10 kertaa, olen sanonut suoraan, ilkeästi, rumasti, haukkunut, raivonnut ja taas jättänyt ja TAAS me tapaamme. Tiedän että hänellä on gigolo menneisyys, kovasti väittää ettei ole haaremia enää, ei voi kun asema/työ ja tilanne ei kestäisi sellaista, siis että jäisi kiinni, minuun luottaa ja voikin luottaa, en ole puhunut, kertonut kelleen, en ole soitellut hänen avopuolisolleen..olen siis se idiootti toinen nainen joka antaa miehen pitää kulissinsa pystyssä voidakseen elää ulkokultaisen mulkun elämäänsä. Kuten jo alussa sanoin, textini voi olla sekavaa ja rönsyilevää, asiat tulevat ei-niin-aika järjestyksessä..koittakaa kuitenkin saada jokin selko :).

Kun ensimmäisen kerran hänelle ilmoitin että "tämä loppuu nyt, en jaksa!"..hän halusi tulla kanssani juttelemaan. Kohtaamisemme ei jutustelua sisältänyt, se keskustelu käytiin fyysisellä tasolla, tuolloin huomasin ensimmäisen kerran, että vaikka mies KUINKA yritti olla cool, oli hänelläkin tunteet tulleet peliin, sexi ei ollutkaan sexiä..se olikin rakastelua..ja se ei taas ainakaan parantanut tilannettamme mitenkään.

Kyllähän minä tiedän että tunteet on pelissä hänelläkin, näenhän minä sen!. Miksi muuten palata uudestaan ja uudestaan, ja vieläpä naisen luokse joka on hänet naulinnut "ristille" sanoin satuttaen niiiiiin monta kertaa, niin suoraan ja pahastikkin ettei kukaan koskaan ole hänelle asioita niin sanonut, häntä arvostellut. Sexi on loistavaa, se on sitä YHÄ..minun kysymykseni kuuluukin..MIKSI?..anteeksi jos en omassa tapauksessani voi uskoa, että yksikään mies pelkän sexin takia jopa vuosia kävisi toisen naisen luona, kuuntelisi haukkuja ja suoranaista vittuilua..eli MIKSI? mies siis yhä tulee aina takaisin, sen tiedän kyllä miksi minä hänet luokseni lasken/pyydän..siksi koska olen syvästi ihastunut vaikka tiedän miten toivoton tilanne on.

Tapaamisemme sisältää niin voimakkaita tunteita, ne katseet, ne hymyt, kosketukset..kyllä he jotka yhtään samassa tilanteessa ovat olleet, tietävät mitä tarkoitan..jossain kohtaa sexisuhde muuttuu muuksi, se syvenee ja sitten ollaankin kusessa. Minä toivon todella että löydän jonkun, että rakastuisin ja voisin unohtaa hänet, eihän tästä kuitenkaan mitään tule!. On vaan niin helkkarin tuskallista tajuta, että hän oikeasti olisi se oikea minulle ja minä hänelle. Minä taas en henk.koht usko siihen ettikö pettäjä voisi joskus kyetä suhteeseen jossa ei enää pettäisi..tiedän tämän, koska olen ITSE ollut pettäjä joskus vuosia vuosia sitten, enää en niin tekisi toiselle ihmiselle jos parisuhteeseen ikinä enää edes lähtisin kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen.

Kaikenlisäksi mies on tyypillinen sulkeutunut ja itse kovia kokenut/satutettu ihminen joka EI PUHU!. Häneltä on turha yrittää saada ulos MITÄÄN tähän tilanteeseen liittyvää. Julkisesti emme voi tavata, mitään halipusi viestejä hän ei lähettele, mutta luokseni tullessaan hän on kuin pikkupoika, herkkä, haavoittuvainen ja kaikkineen kuin murrosikäinen ensi-ihastuksensa edessä.

Onko muilla samoja kokemuksia, en ehtinyt lukea kuin sivulle 7 tätä ketjua, luen loputkin kyllä..ja juu..tiedän että monen mielestä olen kusipää ja jokainen heistä joka näin ajattelee, kuuluu siihen porukkaan joka EI koskaan kykene käsittämään tämän ketjun aihealueen sisältämiä tunnetiloja tai syitä :)

naispuolinen gigolo

Onkohan kukaan yrittänyt loihtia jonkinlaista vaimo/kakkonen profiilia. Millaisia nämä täällä jauhavat ovat? Kun olen "sun ukkosi" kanssa ykkönen tai kakkonen ja olemme toisillemme sadaskymmenes ja yhdeksäskymmenesviides, millään taustoilla ei ole kummallekaan mitään väliä. Mies vain tulee luokseni vaikka pihtaan enemmin kuin sen ykköset ja kakkoset. Tutkimattomia on meidän kurjien tiet..

VP

Vastaat ihan itse tähän kysymykseesi: Koko suhde, kaikki ne "tunteet" toista kohtaan perustuvat siihen, että se on kiellettyä ja jännittävää. Vaimo on hänen elämänsä, sinä olet hänelle harrastus. Hän taas on sinulle väline, jonka avulla elät mielikuvitusmaailmassa odottaen turhaan yhteistä tulevaisuutta, mutta koska kyse on mielikuvituksesta, voit ajatuksissa muovata sen juuri sellaiseksi kuin itse haluat, täydelliseksi.

Siksi.

mistress

Olen eronnut yli 15v kestäneestä avioliitosta. Mieheni haukkui läskiksi, rumaksi, arvottomaksi jne. Seksistä ei tietokaan viimeiset 5v.
Ns elämäni mies astui kuvioon kun löysi minut yhdestä sos. mediasta ja otti yhteyttä. Seurustelimme aikakin vakavasti 30v. sitten ja erosimme koska molemmat lähdimme ulkomaille opiskelemaan. Nyt minä sinkkuna ja hän naimisissa oleva mies ja parin teinin isä.
Totta hemmetissä halusin tavata hänet ja tietää onko meillä vielä sitä yhteistä "sähköistä" linkkiä jota oli aikoinaan kun olimme nuoria.
Mies tuli stadiin, varasi hotellin ja hommasi samppanjan minibaariin. Tavattiin eräässä stadin kahvilassa ja vau... fiilis molemmilla kuin silloin joskus. Mies kutsui hotelliin ja minä menin. Miksi: koska tiesin että meneminen johtaisi rakasteluun ja varmaan intohimoiseen sellaiseen. Vietimme intohimoisen kahden aikuisen yön jota jompikumpi ei ole katunut. Päätimme yhdessä että meillä on jatkossakin seksisuhde koska se on toimiva ja kahden aikuisen välinen asia ja molemmat vastaamme omalla tahollamme tekemisiämme. Välillämme on aina ollut intohimo ja kaunista seksiä...silloin kun seurustelimme ja nyt. En tunne itseäni ns huoraksi koska olen naimisissa olevan miehen kanssa enkä myöskään toiseksi naiseksi. Olen miehen rakastajatar ja hän on rakastajani. Tapaamme aina kun voimme seksin merkeissä mutta aloitamme iltamme aina illallisella ja drinkillä jossain stadin ravintolassa. Tämän jälkeen menemme hotelliin. En ole kutsunut häntä kotiini vaikka asunkin stadissa enkä tule kutsumaankin koska suhteemme toimii juuri näin paremmin. Hänelle minä toivon ainaostaan onnellista elämää enkä ole kertaakaan pyytänyt että eroaisi vaimostaan tai muuta vastaavaa. Meillä on tämä oma juttumme joka toimii loistavasti ja kumminkin olemme muuten onnellisia omalla tahollamme. Tämä voi kestää vielä kuukausia, vuosia... Elän päivä kerrallaan, tunnen olevani haluttu (oma mies ku ei halunnut) ja nyt nautin seksistä täysin tuutin. Tulen tekemään sitä jatkossakin. Elän vain kerran ja olen onnellinen että olen saanut elää näinkin upeata seksiä entisen poikaystäväni kanssa. Hänen vaimoa en sääli... valitan, tämän miehen saisi kyllä pidettyä kotona jos hänelle antaisi intohimoista kahden aikuisen välistä seksiä ja kysyisi mistä mies tykkää ja haluaa sekä itse uskaltaisi sanoa miehelleen että kosketa siihen, sinne, tällä tavoin jne. Seksi toimii kun uskaltaa kertoa mistä tykkää ja mitä haluaa ja samalla haluaa tietää mistä toinen osapuoli pitää ja uskaltaa antaa.

Ystäväni eivät tiedä suhteestani enkä tule heille kertomaan. Tämä ei kuulu kenellekkään kuin meille kahdelle silloin kun tavataan ja nautimme toisistamme.
Olemme ystäviä ja petikavereita, emmekä vaadi toisiltamme enemmän.

Nyt varmaan moni ajattelee että olen kauhea akka (olen 48v) joka varastaa jonkun vaimon miehen ja että minun pitäisi hävetä ja bla bla bla. So what, sanon minä. Oma liittoni oli huono n. 8v ennenkuin ryhdistyin ja pyysin eroa, elin ilman seksiä useita vuosia. Olen vihdoinkin löytänyt itseni. Olen kasvoiltani ihan ok näköinen, en mikään tyhmä blondi, minulla on ylimääräistä läskiä vaikkapa muille jakaa, tissitkin ovat riippuja...
Niin miksi tämä mies sitten on mun kanssa kun en edes ole täydellinen ? Varmaankin koska olen kaikkine vikoineni aikuinen nainen joka tietää mitä haluaa eikä halua elämästään, rakastelen esteettömästi, osan olla hellä, rakastavainen, ymmärtäväinen ja ystävä vaatimatta mitään. En ole itsekäs, vaativa, narsisti jne. ....

En kadu tippaakaan suhdettani tähän mieheen ja odotankin innolla mitä huominen tuo tullessaan kun tapaamme jälleen kerran... illallinen yhdessä ja sen jälkeen intohimoista rakastelua yhdessä stadin hienossa hotellissa.

Näinkin voi käydä.... kaikki ei ole niin mustaa valkoisella. Jos suhde toimii kotosalla niin tuskin mies pettää.... Hyvä suhde on 50/50 vaimo/mies.

jaana-aliisa

Miksi pilata hyvää elämää?
Ensimmäiseksi haluaisin, että vastaat itsellesi.
Haluatko olla kakkonen, ilmeisesti et?
Haluaisitko että tulevaisuudessa miehesi pettää sinua, ilmeisesti et.
Ei pettäminen tällä miehelloä tähän lopu.
Sinkkuuteen ei kuole, petturi miehen jäljiltä on mennyt vuosi, mikäs tässä. Ero oli pitkä, upea mies, mutta viihtyi useissa lakanoissa. Se ei luo suhteeseen turvallisuutta.

Nyt on aikaa katsella, antaa miesten olla miehiä, hurmata jne. Miehet ei etsi helppoa tapausta kuin hetken hurmaksi.
Saan rauhassa miettiä vastapuolen todellisuutta, ei ole kiirettä hyppiä seksisuhteesta toiseen. Saan ja voin olla nainen. Miehen arvomaailma, todelliset tavat, en ole kovinkaan halukas siivoojaksi, paidan silittäjäksi, huushollin pitäjäksi.

Haluan kumppanin, en hetken mielihyvää ja pitkää mielipahaa.
Harvassa todelliset miehet on, mutta siitäkin huolimatta, vain hyvä kelpaa, ei mitkään tavan norkoilijat ja auervaarat, narsistit itseriittoiset ukot.
Rima on korkealal, sitä toivon sinullekin