EmmaK

Nämä toinen nainen -jutut ovat järkyttäviä kaavamaisuutensa takia. Olin toinen nainen monta vuotta. Luulin silloin, että olosuhteet juuri siinä tilanteessa olivat jollain tavalla ainutlaatuiset. Myöhemmin on ollut järkyttävää huomata, miten paljon samanlaisia piirteitä näissä tarinoissa on. Minun tarinani on varmaan tässä kategoriassa typerimmästä päästä. En tiedä olenko vieläkään parantunut masennuksesta kokonaan.

Rakastuin varattuun mieheen, joka kertoi minulle olleensa ihastunut minuun jo pitkään. Hän kertoi minulle, miten epäonnistuneeksi hän tunsi itsensä. Olin sekavassa elämäntilanteessa ja halusin uskoa, kun hän sanoi, että elämä muuttuu paremmaksi.

En saanut suhdetta lopetettua, vaikka vähitellen osoittautui, ettei hän koskaan "pystynyt sanomaan aikaa" jolloin hän eroaisi. En pyytänyt häntä eroamaan. Pyysin häntä jopa jäämään avioliittoon, jos hän voisi. Hän sanoi, että sitä hän ei halunnut. Mutta tilanne vain jatkui, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Aina oli huono hetki selvittää asiat. Lopetin suhteemme välillä, mutta en pystynyt päättämään hänen tapaamistaan kokonaan. Sitten jatkoimme taas suhdetta. Kun emme olleet tekemisissä, hän kirjoitti minulle pitkiä kirjeitä ja piti päiväkirjaa, jonka hän lähetti minulle. Pidin häntä parhaana ystävänäni ja luulin, että tarvitsen häntä. Mutta suhde ja elämän vääristyminen masensi minut pahasti.

Annoin hänelle rakkautta ja ystävyyttä ja kuten hän pyysi, yritin olla "lietsomatta pahaa oloa". Esitin tavatessamme iloista, vaikka makasin usein viikonloput sängyssä nousematta ylös.

Kun lopulta sain päätettyä suhteen, aloin ymmärtää, miten valheellisia asioita olin uskonut. Tunsin itseni petoksen uhriksi. En tarkoita tällä vähätellä omaa syytäni.

Pahinta on pitää toista vuosia ystävänä ja saada vähitellen tietää, etteivät asiat todellisuudessa olleet lainkaan niin kuin hän ne esitti. Vähitellen en luottanut enää mihinkään mitä hän sanoi. Se oli järkyttävää, koska olin pitänyt häntä ennen muuta hyvänä ystävänäni. Ajattelen niin, että jos hän olisi ollut minulle rehellinen, olisimme hyvin voineet sopia, ettemme tapaa. Ilman draamaa.

Jälkeenpäin syytän itseäni siitä, että rakastuin häneen ja osallistuin siihen petokseen. Tunnen itseni vieläkin typeräksi, kun uskoin niin kauan hänen selityksiään. Koko juttu paisui aivan järjettömäksi. Nyt en ymmärrä itsekään, mitä ajattelin silloin.

Mistress

Tähän on ihan pakko kommentoida sen verran, että mulle ei ole uskoteltu yhtään mitään, tiedän paikkani ja harrastamme vain uskomoatonta seksiä yhdessä, ja viihdymme toistemme seurassa muutenkin. Vaimoaan mies ei minulle hauku, on vain sanonut että seksielämää ei kotona ole ja muutenkin aika puuduttavaa on. Tiedän mitä tuo mies minusta haluaa, ja juuri sen minäkin hänestä haluan. Olemme siis molemmat tyytyväisiä. En rakasta, palvo tai ihaile häntä. Katsoisin ettei roolini ole säälittävä, olenhan tässä omasta vapaasta tahdostani ja halustani. Roolini on erittäin antoisa..... ;)

EmmaK

Toi on toinen vaihtoehto. Jos molemmat on samaa mieltä siitä missä mennään, voi varmaan olla tyytyväinen siihen tilanteeseen. Mutta sen perusteella mitä olen nähnyt, usein käy niin että joku menee pieleen, jompi kumpi alkaa haluta enemmän tai alkaa kokea muuten vain morkkista tilanteesta. Jos suhde pysyy tarpeeksi etäisenä, rakastajatar ei joudu vain odottamaan kotona prinssin saapumista eikä tunteet herää sotkemaan kuvioita, voi varmaan olla onnellinen rakastajattarena.

Kukaan toinen ei tietenkään ole vastuussa siitä, mitä joku muu valehtelee.
Silti musta tuntuu, että ihmiselle, joka ajattelee mikä on oikein ja väärin, ei tule pidemmän päälle hyvä olla siitä, että osallistuu toisena naisena (tavallaan)pettämiseen. En tarkoita tällä sanoa, mitä kenenkään toisen pitäisi ajatella. Niin vain luulen.

wqz

ja just toi, että kotona on kylmää ja vaimossa vika. Vika on just siinä miehessä, joka vieraissa juoksee. Ei ihme, ettei fiilikset riitä enää kotona vaimon tyytyväisenä pitämiseen, jos energiat on levitelty maailmalle. Ja toisaalta, vaikka vaimo ei tiedä toisesta naisesta, niin kuitenkin aavistaa sen... ja kukapa vaimo semmoseen ääliöön paljonkaan viitsisi satsata. Että säälittävää.

Mistress

Alkaiskohan tuo kuitenkin aika usein siitä, että ensin kotona pihdataan ja siitä syntyy tarve hakea seksiä muualta.... Tai vaikea kai puhua kaikkien puolesta. Mulle on aivan sama mikä on tämän miehen tilanne kotona. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Pääasia on että minä saan nauttia hänestä aina kun mahdollista. Vaihtoon menee heti kun löydän jotain parempaa=) Siihen voi tosin mennä hetki.....

wqz

ja fiksu mies hakee suhteeseensa ja sen kriiseihin jotain pikkusen älykkäämpiä ratkaisuja kuin "toinen nainen". Mutta, onnea ja menestystä, jokainenhan meistä löytää kaltaistansa seuraa...

Tiedän mistä puhun

Mun on pakko sanoa, että eihän siitä voi itseään syyttää, jos rakastuu johonkin ihmiseen. Tunteilleen ei voi mitään. Ainakaan minun mielestäni. Se on tietty totta, että tunteiden mukana tulee sitten helposti ne pettymykset ja ehkä katkeruuskin.

Itse olen rankasta avioliitostani ja erostani huolimatta aidosti onnellinen siitä, että olen oikeasti kokenut rakkauden. Sekä mahdollisuuden rakastaa, että olla sen kohteena. Tiedän valitettavasti senkin, miten tyhjä parisuhde voi olla sitten, kun rakkaus ja kunnioitus loppuu.

Minun avioliitossani oli jopa koomista se, että halusin itse hirvittävästi seksiä ja kun olimme eroamassa mieheni sanoi, että hän ei ole saanut riittävästi seksiä. Kysyinkin silloin häneltä, milloin olin kieltäynyt seksistä tai kumpi meistä yleensä teki aloitteen. Hän joutui toteamaan silloin, että en ollut koskaan kieltäytynyt ja todella pääsääntöisesti tein aloitteen. Hän itse ei vain tajunnut sitä, että on vaikea saada seksiä kun sammuu säännönmukaisesti sohvalle ennen lapsen nukahtamista. Meidän seksimme oli erittäin hyvää - silloin kun sitä oli ja jatkoimme seksin harrastamista vielä eromme jälkeenkin molempien vuorottaisesta aloitteesta, eli fyysinen puoli toimi, mutta henkinen ei.

Se on totta, että fiksut ihmiset hakevat suhteensa ongelmiin älykkäämpiä ratkaisuja kuin pettäminen, mutta joskus se pitää "hengissä" pahimman yli.

En Mistressin tavoin ole uskonut tai odottanut keneltäkään mitään lupauksia, enkä edes haluaisi kenenkään eroavan minun vuokseni. Olen vähitellen päässyt oman eroni yli, enkä missään tapauksessa haluaisi seurata toisen käyvän samaa prosessia minun vuokseni. Enhän itsekään voisi luvata hänelle mitään ikuista.

Olen vain yksinkertaisesti päättänyt ottaa ilon irti elämästä tällä tavalla. Eli jos tapaan kiinnostavan, seksikkään ja intohimoisen miehen, joka on kiinnostunut minusta, käytän tilanteen hyödyksi ja nautin hyvästä seurasta. Mitään säälipanoja en harrasta, eli vaimoaan haukkuvat ruikuttajat eivät ole millään tavalla kiinnostavia.

EmmaK

Kiitos "tiedän mistä puhun". En syytä itseäni rakastumisesta vaan tyhmyydestä. Tiedän ettei siitäkään ole mitään hyötyä. Ja älkää ystävällisesti lähettäkö kommentteja, joissa sanotaan, että tyhmyydestä sakotetaan.

Olen miettinyt tätä juttua omista kokemuksistani ja ajattelen, että jossain tilanteessa voi olla alttiimpi ajautumaan ja jäämään epätoivoiseen suhteeseen, vaikka normaalitilanteessa sama ihminen näkisi asian eri tavalla. Ja tietenkin paljon riippuu myös siitä, millaisen henkilön kanssa on suhteessa. Jotkut osaavat esittää asiat hyvin uskottavasti ja saavat toisen vakuuttuneeksi siitä, että ovat aivan vilpittömiä. Minun tapauksessani syytän itseäni siitä, että uskoin miehen vilpittömyyteen. Miksi?! Pakkohan minun oli tajuta, ettei hän ollut rehellinen vaimolleenkaan. Miksi hän olisi ollut rehellinen minulle?

Näyttää siltä, että joskus sietokynnys kasvaa huomaamatta, kunnes lopulta huomaa olevansa tilanteessa, joka on aivan älytön. Samalla tuollaisen tilanteen jatkuminen voi viedä voimat niin, että lähteminen on myöhemmin vielä vaikeampaa. Sama voi koskea myös pettäjän puolisoa. Ulkopuolisen on aina helpompi sanoa "mitäs jäit", kun ei itse ole siinä tilanteessa.

"Se toinen" jonka mies ostaa taloa toisen kanssa: oletko varma, että uskot sinulle annettua selitystä? Toivon että jaksat tehdä mitä haluat, oli se sitten mitä tahansa.

Ja "tiedän mistä puhun": Ymmärrän todella hyvin ajatusta, että tarttuu onnelliseen hetkeen, kun elämä on ollut niin raskasta. Siitä minullakin varmaan alussa oli kysymys.

Nämä jutut joista olen kirjoittanut eivät onneksi päde useimpiin tapauksiin, mutta epäilen, että samanlaisia kokemuksia on muillakin. Olisi tosi kiva, jos jatkaisitte kirjoittelua. Minä lopetan tähän. Hyvää kevään jatkoa!

Mistress

Olenpa iloinen, että aloitteeni on saanut aikaan keskustelua ja vieläpä eri kanteilta. Ja ihmiset ovat kertoneet ja jakaneet omia tarinoitaan ja kokemuksiaan. Minulla on hiljainen viikonloppu, en tapaa "varattuani" tänä viikonloppuna. Olemme puhelimen ja tietokoneen varassa.... Toimii se niinkin ;) En voi moittia arvostelijoita, tai sitä yhtä vain, sillä jokaisella on oikeus mielipiteeseen. Ja sitä vartenhan nämä palstat ovat. Jatketaan toki kirjoittelua, ja kritiikkiäkin saa esittää.
Tiedän mistä puhun taitaa olla sielunsiskoni tai jotain, niin samankaltaisia ajatuksemme ovat:)
Go sisters :)

Tiedän mistä puhun

Nyt on ratkiriemukas ja todella onnistunut risteily takana. Jälleen tuli ikävuosia runsaasti lisää piristävän ja runsasnauruisen vuorokauden vuoksi. Meillä oli ystävättäreni kanssa todella hauskaa, ja juttelimme taas kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Ja tietysti tanssimme ja biletimme täysillä.

Ystävättäreni totesi tänään minulle, että hän ei lakkaa hämmästelemästä minua. Näytin hänelle illalla tanssilattialla erästä miestä ja sanoin hänelle, että haluaisin kaapata kyseisen miehen mukaani. No, niinhän se toteutui. Ja kyllä kannatti. Tietty se on noilla porauslautoilla erittäin helppoa.

Nyt istun jälleen kotona iloisena ja rentoutuneena ja muistelen viime yötä.

Mistress, mietin samaa sinusta jo aikaisemmin. Tunnumme olevan hyvinkin samantyyppisiä ajatuksiltamme ja teoiltammekin. Jos joskus kaipaat iloista juttelu- tai biletysseuraa, niin voisi hyvin jatkaa keskustelua oikeassakin elämässä. Samanhenkisiä ihmisiä ja ehkä jopa ystäviä ei koskaan ole liikaa.

avioliittoon

Kyllä minä olen asiassa aika tiukkaa, vaan en ehdoton. Jos uskoo avioliittoon sopimuksena ei ulkopuolinenkaan saa sitä yrittää murtaa. Hänkin on vastuussa, ei vain liitossa olevat- Se on ollut yksi yhteiskuntamme systeemi, että emme "himoitse" toisen omaa. Menetin oman mieheni hänen työpaikkaromanssiinsa. Silti olen itse pyrkinyt nämä eron jälkeiset vuodet pysymään linjassa kunnioittaakseni toisten naisten ja lasten oikeutta ehjään perheeseen. No, olen vielä pariton, joskin noita vapaitakin miehiä on ollut seurana ei kuitenkaan sitä oikeasti sopivaa pysyvää ole löytynyt. Surulliselta tuntuu, että ongelmattomat miehet taitavat siirtyvät usein suhteesta päällekkäin toiseen. Ja tämä "tiukka" periaatteeni tuntuu väliltä siltä, että pitäisikö "oman etuni" takia luopua siitä. Kauhea vastuu jos huojuttaa toisen perhettä.

Mistress

Kateellisena luin sun risteilystä.... :) Tekis hyvää itsellekin päästä vähän liehumaan laivalle. Voit lähestyä halutessasi mua sähköpostilla mistress76@luukku.com. Kiva näitä ajatuksia olis jakaa ihan oikeassakin elämässä:)

Avioliittoon nicille.... Jos miehellä on tarve käydä vieraissa, niin avioliitto tai suhde on jo aika huonoissa kantimissa.... Toisen tapaaminen voi olla vain sysäys tehdä se mikä mielessä jo pyörii.... Ketäänhän ei toisen luota voi noin vain viedä, siihen tarvitaan aina ihmisen oma päätös: lähteäkö vai jäädä. Ei kukaan ole niin tahdoton yksilö että paha toinen nainen hänet veisi tuosta vaan.

En huojuta "varattuni" liittoa, hän ei siitä ole lähdössä, enkä sitä todellakaan edes halua. Minusta on vain ihana ajatus että pystyn hänen elämäänsä piristämään :)

Hauskaa Vappua ihan jokaiselle ja palataan taas myöhemmin:)

Broken Mistress

Etsinpä minäkin jonkinlaista vahvistusta siihen oloon, että en ole ainoa tässä tilanteessa... Nyt vaan olen itse niin hajalla kun menin ihastumaan, ehkä jopa rakastumaan siihen mieheen joka on naimisissa, vaikkakin ei ehkä niin onnellisesti. On kauheaa ajatella että minä olen se Toinen Nainen. Olemme olleet ystäviä myös ennen kuin muutimme suhteemme syvemmäksi...
Raastavinta on ajatella että hän menee vaimonsa luo kotiin ja minä olen se joka tuo hänelle sitä läheisyyttä ja syvää yhteyttä jota hän ei saa vaimoltaan.. Näin jo kilometrien päästä kuinka tässä tulee käymään, mutta elin hetkessä, ja nyt jäin nuolemaan haavojani. Mutta eipä tässä ketään muita voi syyttää kuin itseäni ja häntä. Olemme siis päättäneet suhteemme, mutta erosimme molemmat niin surullisina ja murtuneina tilanteesta että en voi ajattelematta että minä olisin ollut se oikea hänelle ja hän minulle. Kaiken järjen mukaan hänellä on kuitenkin jo Se Oikea kotona, vaikkakin lapsia ei vielä ole. Elämäni on siis jatkuttava ilman häntä, ja ehkä läydän sen toisen Oikean joka on minulle tarkoitettu. Hyvää tulevaa kesää kaikille!! Kesällä asiat voivat olla paremmin... :)

Mistress

Joskus minuakin hirvittää, että mitä jos minullekin käy niin, että menen ja retkahdan oikein kunnolla.... Sitä ei kai voi estääkään, jos niin on käydäkseen.
Minä uskon vakaasti siihen, että kaikella on tarkoituksensa. Olipa asia sitten mikä hyvänsä. Uskon myös, että sinä ja "varattusi" saatte toisenne jos niin on tarkoitettu. Jos ei, niin sinua varten on sitten jotain parempaa, vaikkei nyt ehkä siltä tunnu.....
Liitosta on kuitenkin helpompi lähteä, kun ei ole lapsia....
Kerro joskus jos tilanteesi muuttuu..... =)

Ps. se että on naimisissa ei todellakaan tänä päivänä tarkoita sitä että on naimisissa se oikean kanssa.....

E:L

Jälkiviisaus on syvältä! Itselläni 10kk vanha suhde naimisissa olevaan mieheen.. Hänellä kaksi lasta. Lapset pieniä, suhteemme aikana oli tulossa kolmaskin yhteinen... Itse olen sinkku jolla todellisuudessa ei ole elämää, koska suhde varattuun mieheen vaatii sen ettei kertakaikkiaan ole "Meitä". Olenko rakastunut? Olen en tottavie suostuisi tapaamaan vain silloin, kun vain hänelle sopii. Lupaukset mitkä peruuntuvat tulevat hänen puoleltaan. Kuuntelen mukisematta hänen kertomukset elämästä johon en kuulu ja mitä pidemmälle olen kuunnellut tiedän etten tule koskaan kuulumaankaan. Miehet ovat hulluja hyvä perhe, paljon rahaa, on asuntoa yms. Ja silti pitää toista naista. Hulluutta laittaa elämänsä uusiksi jos jää kiinni... ja mitä minulla olisi tarjota? Läheisyyttä ja sitä tyhjää elämää missä ei olisi mitään muuta kuin me... ja loppupeleissä en ole kuitenkaan kukaan. Kun lopetan suhteen hän ei voi kertoa sitä kenellekkään, jos hänellä oli tunteita kärsiköön haavat yksin. Koska kenelle hän niin täydellisessä elämässään sen kertoisi. Pitäköön vankilansa jonka itse on luonut, minä lähden ja aloitan elämäni ties sadannen kerran uudestaan.

hTj

Pääset varmasti vähemmillä sydänsuruilla jos lopetat mahdollisimman pian suhteesi naimisissa olevaan mieheen. Et tulisi koskaan saamaan häntä omaksesi ja vaikka saisitkin niin syyllisyyden tunteet todennäköisesti pilaisivat tunteenne.
Eteenpäin vain elämässä, joku varmasti odottaa sinua jo elämäänsä...

E:L

hTj Kiitos, ehkäpä sitä vain odotti vahvistusta siihen... Että haluaa päästää irti, muuta täytyy myöntää tekee ihan tajuttoman kipeetä. Minä olen jo rakastunut, en ehkäpä ole ollutkaan aijemmin. Ne realiteetit vain tunnistan ja tiedän, minä olen se johon koviten koskee, kenen vika? Heh oma tietysti.

E:L

Hei jäin henkiin:) tosin koskee mutta tietääpähän olevansa elossa.. ja NIIN helpottunut ja vapaa olo, sitä on vaikea kuvailla.. Kun tavallaan on päästänyt itsensä omasta rakentamastaan vakilasta.

hTj

Sinä teit sen!
Vaatii kyllä sisua ja rohkeuttakin tehdä tuollainen päätös ja tuskallista tietysti myös. Mutta se on vapauden hinta ja aika parantaa haavat kyllä.Nyt vaan silmät auki ja kohti uusia seikkailuja! Jätä menneet taakse ja ala uusi OMA elämä sillä kesä on rakkauden aikaa... :) Tsemppiä sulle, olen hengessä mukana ;)

Tähtien takaa

Minä olen vielä pahemmassa jamassa kuin useimmat teistä, jotka viettävät silloin tällöin antoisia hetkiä jonkun rakkaan ihmisen kanssa. Olen ollut jo vuosia henkisesti koukussa avoliitossa olevaan mieheen, jolla on lapsi. Tapaamme varsin harvoin, joskus vain kerran pari vuodessa...tekstiviestitse ja sähköpostitse olemme yhteydessä melko tiiviisti. Välillä ihan asiasta, välillä karkaa mopo käsistä ja viestit ovat melkoisen villejä.
Alusta lähtien olen tiennyt välillämme olevan jotain, mutta koska olemme molemmat käyttäytyneet korrektisti emmekä paljastaneet sisintämme, niin meni pitkään ennenkuin mitään tapahtui. Muutama vuosi sitten olimme taas kahdestaan yhdessä, ja välillämme tapahtui jotain merkittävää. Ja varsin vaatimatonta. Välillämme ei ole ollut seksiä emmekä ole edes suudelleet, mutta tapaamisemme ovat aina varsin täynnä sitä jotain. Kunnioitukseni tuota miestä kohtaan on säilynyt ja itseasiassa kasvanut vuosi vuodelta, vaikka tiedän että elämäni valuu hukkaan, koska olen koukussa varattuun mieheen. Toisaalta, tiedän, että hän on elämäni mies, koska silloin kun olin hänen sylissään, tiesin tulleeni ensimmäistä kertaa elämässäni kotiin. Ollessani hänen seurassaan tunnen itseni kauniiksi, ihan luonnon lapsena ilman meikkiäkin. Naisen vaistolla tajuan, että itsekin merkitsen hänelle paljon. Olen yrittänyt pyristellä irti tapaamalla muita miehiä, mutta mikään ei tunnu miltään. Välillä tämä mieskin yrittää unohtaa minut, jolloin hän totaalisesti lopettaa yhteydenpidon, välillä aika julmallakin tavalla. Mutta sitten taas pyytää anteeksi ja jatkaa yhteydenpitoaan. Tiedän, että hän haluaa tavata minut, mutta tiedän myös, että hän ei uskalla. Mitä tahansa voisi tapahtua, koska vaikka tapaamme muiden seurassakin, niin silloinkin välillämme on niin voimakas tunnelataus, jota on välillä vaikeaa verhota ihan normaalin tuttavuuden piikkiin. Eroottinen latauskin välillämme on voimakas, mutta sen olemme jättäneet huomioimatta läheisissä hetkissämme. Henkinen yhteys on tärkeämpi.
Mitä kummassa minun täytyisi tehdä, jotta voisin jatkaa elämääni enkä jumittaisi tässä pattitilanteessa jossa mitään ei tapahdu? Haluaisin jutella miehen kanssa asiasta, mutta kun hän selvästikin pelkää tapaamistamme, enkä ihmettele ollenkaan, koska painekattilan kannen alla kiehuu, on kiehunut jo monta vuotta...

Eemeli50v

Sinun pitää tehdä itsellesi selväksi, mitä tahdot. Ja jutella asia selväksi kaverin kanssa. Oletko valmis odottamaan, jos hän jättää sen toisen joskus? Haluatko tuhlata elämäsi, jos hän ei koskaan teekään niin? Entä, jos hän tekeekin ratkaisun, että haluaa jatkaa Sinun kanssa jättäen sen toisen, mistä voit tietää, ettei tulevaisuudessa sama toistu: Silloin Sinä olisit 'Se eka' ja joku uusi ihminen 'Se toka'.

Sydämen ratkaisut tekevät aina kipeää. Mutta ihminen on sopeutuvainen. Aika parantaa haavat. Kannustan siis ratkaisuun, mutta se Sinun on tehtävä itse. Ylös ja ulos elämään tätä upeaa saatua sattumaa -mahdollisuutta elää. Älä tuhlaa sitä. Hyvää ja turvallista Jussia Sinulle.

idealisti ehkä, naivikin varmaan, mutta ei ainakaan itsearvoaan menettänyt

Vastenmielistä lukea tämän ketjun viestejä. Kyllä voi ihmiset olla itserakkaita (tai itsetuhoisia) ja moraalittomia. Sama pätee sekä kolmansiin osapuoliin että pettäjiin. Eikö ihmiset tosiaan osaa asettua toisen ihmisen asemaan, tutun tai tuntemattoman? Tekosyitähän aina riittää, jotta ei tarvitse toimia vastuullisesti ja katsoa itseään peiliin. Näettekö tosiaan sieltä ihmisen jota arvostatte? Viisas ihminen ei hoida ongelmia pettämällä ja itseään kunnioittava ihminen ei alennu sellaisen ihmisen syliin, eikä halua olla osasyynä perheen hajoamiseen. Helppo on puolustautua sillä, että pettäähän se jonkun kanssa kuitenkin. Kysymys on kuitenkin viime kädessä siitä, että haluaako itse olla osallisena sellaisessa, voiko arvostaa itseään tietäen, että on ollut osaltaan aiheuttamassa monille ihmisille surua. Kai se on vaan sitten niin, että osa ihmisistä on niin kylmiä, että tuntemattoman ihmisen asemaan asettautuminen on aivan mahdotonta, kun ainoa päämäärä on omien halujen tyydyttäminen. Minä, minä, minä -kulttuuri kukoistaa.

Mutta tosiaan, kaikille uskollisille ja periaatteet omaaville ihmisille olisi varmaan parempi, että pettäjät ja kolmannet osapuolet löytäisivät toisensa ja pettäisivät sitten toisiaan, kun kerran heille ihmisten tunteilla ei ole mitään merkitystä... Vai lieneekö asia niin, että vain omilla tunteilla on merkitystä, ei muiden... Joku äitikin tällä palstalla kirjoitti, kuinka ei tunne yhtään syyllisyyttä ollessaan toinen nainen. Mitäs jos oman lapsesi puoliso pettäisi häntä? Ajattelisitko tosiaan, että oma vika, mitäs ei pitänyt miestään/naistaan tyytyväisenä?

Surullista...

hTj

Mutta eipä toimi välttämättä todellisessa elämässä, missä järki ja tunteet eivät aina kohtaa.
Se toisen ihmisen, varatunkin, syli voi olla niin vastustamaton houkutus, että vahvakin ihminen sortuu.Tunteet vain vie mukanaan.

Toinen nainen

Mun oli aivan pakko kirjoittaa tänne. Toivottavasti joku vielä lukee näitä, vaikka viimeinen kirjoitus on heinäkuulta.

Olen ollut noin puoli vuotta toinen nainen ja olen yrittänyt jo pitkään eroon tästä suhteesta, koska se vain satuttaa minua. Aluksi kuvittelin, että pystyn pitämään tunteeni erossa ja keskittymään ihanaan yhdessäoloon...mutta se ei ollutkaan niin helppoa. Mies löytää aina oikeat sanat ja vetää oikeista naruista saadakseen minut aina uudelleen lankeamaan häneen. Mä en enää tiedä mitä tekisin, ajattelen miestä koko ajan ja luulen, että olen rakastumassa häneen.

Tämä mies on aikaisemmin ollut pitkässä avioliitossa ja nyt hän on mennyt hieman yli vuosi sitten uudelleen naimisiin. Hän ei ole aikaisemmin pettänyt nykyistä vaimoaan, tai niin hän minulle sanoo. Toivoisin, että olisin hänelle jotain "ainutlaatuista", mutta taitaa olla nuoren tytön toiveunta. Meillä on ikäeroa jopa 23 vuotta...Mutta minua se ei haittaa.

Haluaisin tietää miten tämän tuskan saa katoamaan ennen kuin masennun tästä tilanteesta täysin. Se ei auta, että unohtaisin hänet, siihen en pysty. Onko turhaa rakastua varattuun mieheen?

sinkkunainen 36v.

Mä en ymmärrä miten ylipäänsä aloittaa olemaan varatun miehen kans, kun tietää miten siinä käy! Pitää vain katsoa omaa napaa ja pitää mielessä, että harvoin mies vaimonsa vaihtaa rakastajattareen! Mies ei itsekkään ole kovin terve, jos vuoden vanhaa liittoa rupeaa hajottamaan! Huonosti käy kaikille kolmelle, valheella kun on lyhyet jäljet. Itsehillintää naisilla pitää olla, kun sitä miehistä ei löydy!
Unohda nyt se ukko ja katsele eteenpäin, eiköhän sieltä löydy jostain vapaa ja nuorempi kaveri, vaikka ikärasisti en olekkaan.