hTj

Sinkkunainen 36v. puhuu täyttä asiaa, ota opiksesi tai kärsi. Turha toivoa, että asiat voisi mennä parempaan suuntaan.

nohnoh

Niin, asiaa sinkkunaiselta ja hTj:ltä. Mutta ei asiat ja elämä ole kuitenkaan ihan noin yksinkertaista. On tilanteita ja tilanteita. Itsekin olen vahva. Ja olin tietävinäni, etten minä ainakaan ikinä. Kunnes toisin kävi toteen. Sehän oli ihanaa ja hirveää. Mutta onneksi löysin elämääni muuta ja tilanne jäi... ennenkuin se ihana ei olisi ollut enää vain hirveää vaan helvetillistä. Että kyllä sitä voi sattua, mutta kannattaa yrittää selviytyä siitä ennenkuin oma ja joidenkin toisten elämä hajoaa. Voimia niille, joilla on selviytymistä!

hTj

Todella ihanaa ja upeaa se kyllä on aikansa mutta pitemmän päälle vaan hirveää, todennäköisesti kaikille osapuolille. Joten kannattaa harkita tarkkaan jos tälläisiin suhteisiin ajautuu, lopettaminen vaatii vahvaa tahtoa!

yksi niistä toisista

viimeinen kirjoitus on syyskuulta, joo, mutta koska niin monista näistä teksteistä löytyy omia viime aikojen ajatuksia, pakko koettaa minunkin kirjoittaa, sain siitä sitten ymmärrystä tai kritiikkiä.

itsellä ollut sekava suhde varattuun mieheen noin puolen vuoden ajan. nähdään harvoin, vain silloin kun hän käy työreissulla minun kotikaupungissani. ajattelin alkuun, että eihän tämä mitään vakavaa ole, pieni seikkailu vain, ihanaa flirttailua ja upeaa seksiä. en kai voi puolustella itseäni, tiesin hänen olevan varattu ja silti lähdin mukaan leikkiin. en missään vaiheessa ole vaatinut mitään, mies itse on se, joka alkoi puhua onnettomasta avioliitostaan ja yhteisestä tulevaisuudesta minun kanssani. hän ei tehnyt sitä saadakseen minut sänkyyn, hänen ei todellakaan tarvinnut. siinä vaiheessa kuitenkin unohdin olla varovainen ja kai sitten rakastuin. mies ei kuitenkaan ole kyennyt päättämään, mitä tehdä elämässään. jokin aika sitten sovimme, että fyysisesti välillämme ei voi olla mitään, ennen kuin hän tekee ratkaisunsa, ja sopimus on toistaiseksi pitänyt. muuten olemme olleet kuitenkin jatkuvasti yhteydessä, puhelimitse ja sähköpostitse. välitän hänestä myös ystävänä ja olen todella koukussa. henkisesti tämä epävarmuus on käsittämättömän kuluttavaa, ajattelen ja kaipaan ja haluan häntä koko ajan. hänen ajatuksistaan en tiedä, vaikka olen yrittänyt kysyä. hän pyytää etten hoputtaisi, kun isoista asioista on kuitenkin kyse. ymmärränhän minä sen, mutta toisaalta tuntuu, että päätöstä ei välttämättä koskaan synny, ja on myös epäreilua pitää toista koko ajan varalla odottamassa. tällä hetkellä tuntuu, että en saa suhteesta mitään muuta kuin surua, mutta silti olen aivan jumissa tässä jutussa, rakastunut hölmö. haluaisin löytää oman selkärankani ja omanarvontuntoni ja lähteä kävelemään tilanteesta. se vain on vaikeaa, kun tuntuu, että toinen olisi kuitenkin se oikea. mutta en tiedä. ehkä minulla on vain pelattu jotain peliä, jota en itsekään ymmärrä.

harkitkaa tarkkaan ennen kuin tällaisiin suhteisiin lähdette. taitaa olla totta että niin makaa kuin petaa. ehkä tällainen toisen omaa haluava paskiainen on ansainnut sen, että on nyt enemmän hajalla kuin koskaan.

stupidityshouldhurt

Minä olen yleensä se jonka kanssa miehet pettävät. Takana 3 salasuhdetta, nuoresta iästäni riippumatta. En tiedä pitäisikö näistä tuntea tunnontuskia tai katumusta, mutta ainoa joka tässä loukkaa ketään on itse mies. Hänhän se varattu osapuoli on.

Yhdestä suhteesta sain välillä miettiä että missä vaiheessa miehen nainen saa tietää. Suhde oli liian julkinen ja miehen kaverit tiesivät kyllä mitä tekemistä minulla oli miehen kanssa. Muutaman kerran istuin jopa hänen kotonaan, hänen kavereidensa ollessa mukana samaan aikaan kun nainen on viimeisillään raskaana ja makaa sairaalassa. En kuitenkaan osannut miettiä sen enempää hänen naistaan saatikka syntymässä olevaa lastaan. Sama peli jatkui sitten lapsen syntymän jälkeen.
Loppujen lopuksi suhde kuihtui olemattomalle tasolle, koska tajusin ettei tämä ole sitä mitä etsin. Mies tuli mustasukkaiseksi jos satuin istumaan baarissa jonkun toisen miehen seurassa ja yleensä aiheutti kohtauksen.

Kuitenkin aina kun näemme alkaa "vanha suola janottaa" molempia. Mutta parempi on molempien elää vain omaa elämäänsä ja etsiköön hän uuden jonka kanssa voi pettää naistaan.

fazeriina

Asioilla todellakin on montapuolta.en ole toisen naisen roolissa tietoisesti ollut.Mutta naimisissa kylläkin.Ja yhtyisin ystävättären mielipiteisiin,itselläni ei ystävätärtä ollut,enkä ole edes varma pettikö mieheni,mutta usein sitä toivoin,että hän löytäisi edes jonkun muun kehen rakastua ja piinata.No pinnani ei kestänyt,Läksin vaikeasta liitosta.Miksi ihmettelette kun kukaan ei "tuomitse"?Eikö ole mahtavaa kun naiset voimme"sisarina"mielipiteitä vaihtaa.Hetihän tuomitsijat haukutaan tiukkapipoisiksi moraalinvartijoiksi,nauttikaa kun heitä ei ole.Ja loppujen lopuksihan jokaisenhan on se oma elämä elettävä ja yleensä niin makaa kun petaa oli sitten ensimmäinen tai toinen.

liisukkavaan

mutta sanoin sitä ystävyydeksi ettei tuntuisi niin pahalta, likaiseltakin. Koska en osannut lopettaa. Nyt olen onnellisempi, etsin toisen seksisuhteeksi tosin vaan, mutta sain vihdoinkin toisen naisen osani loppumaan. Olen varma että "ystäväni" ei halua minua enää. Jokohan nyt oikea ystävyys onnistuisi??

melkein toinen nainen

Minä en varsinaisesti ole ollut "toinen nainen". Se tosin oli lähellä. Eräs minulle ennestään tuttu mies, jonka tiesin olevan naimissa, tuli baarissa juttelemaan ja vei tanssimaankin. Lopulta mies suuteli minua ja sanoi haluavansa minut. Ja minä halusin hänet. En kuitenkaan koskaan voinut päästää juttua suutelua pidemmälle. En tiedä miksi. Joskus, muutamia viikkoja tapahtuman jälkeen huomasin miettiväni, että voisin oikeasti ryhtyä miehen rakastajattereksi, mutta en kuitenkaan koskaan toteuttanut ajatuksia. Tähän saattoi vaikutaa se, että miehellä oli kaksi pientä lasta (vaikkakin hänen avioliittonsa ei ollutkaan onnellinen)...

Nyt, olen lukenut näitä tekstejä täältä ja todennut tehneeni täysin oikean ratkaisun. Tiedän nimittäin sen, etten olisi saanut pidettyä tunteitani kurissa. En millään. Olisin ihastunut ja rakastunut mieheen ja siten olisin kärsinyt. Tiedän nimittäin senkin, että mies ei ikipäivänä olisi jättänyt perhettään minun takiani vaikka olisin miten vaatinut. Tosin edelleen aina, kun tapaan miehen, muistan kaikki sanat ja suudelmat ja kosketukset siltä illalta, kun hän halusi minut... Minut... Ja joka kerta muistan kuinka hänen kosketuksensa ja suudelmansa saivat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitäni pitkin (sillai hyvällä tavalla...).

Ehkä kaduttaa. Vähän. Ehkä ei kaduta. Joka toinen päivä kaduttaa ja joka toinen ei. Vieläkin...

ota koko mies

Kyllähän se on tosi ihanaa rakastaa, kun joku toinen huoltaa, pyykkää ja elättää. Toinen nainen, ota paikkasi ja ala elää oikeaa elämää miehesi kanssa ja katso,onkohan se vieläkin ybtä ihanaa ....

toinen nainen

sinä teet niinkuin oikeaksi tunnet olet sinkku et tee mitään väärää.me eletään yksi elämä nauti siitä mutta älä kiusaa itseäsi ja älä kenenkään anna käyttää sinua "roskakorina". :)

anna 1234

Tässä joku aiempi kirjoittaja sanoi että jos miehellä on kotona asiat kunnossa, ei ole tarvetta vilkuilla ympärilleen. Minä olen ollut suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa 4 vuotta, hän taas sanoo että rakastaa vaimoaan ja kaikki kotona ok, mutta mietin että miten ihmeessä rakastaa jos pettää.. Puheista olen saanut sen käsityksen että vaikka muuten asiat kotona kunnossa, seksielämä taitaa olla aika "väljähtynyttä"..

äx

eiköhän pettäminen ole ihmisen mielestä kiinni. Olen sitä mieltä, että vaikka kaikki olisi kotona ok, niin joku vain tarvitsee elämäänsä... jännitystä tai useita pönkittäjiä heikolle itsetunnolle tai kotona olevan vaimon alistamista tai vastapainoa tylsälle omalle itselle tai miehuutensa todistamista ... Mutta että syy ei ole kotona vaan itsessä... Ja mitä sitten on itsekunkin mielestä rakkaus... ehkä jonkun mielestä siihen voi kuulua pettäminen... toisen mielestä taas ei. Enkä yhtään ihmettele, että seksielämä väljähtyy kotona, jos toinen juoksee vieraissa. Ei sellaista voi salaa tehdä, vaimot vaistoaa.

hmmmmm

jossain tutkimuksessa joskus luki, että nainen pettää henkisen yhteyden takia ja mies jännityksen takia... ehkä se on niinkin. en tiedä...

kokemusta on

Oli hyvä saada lukea se, että joku perheenäiti on onnellinen, että oma mies pysyy poissa kotoa, ettei tarvitse olla hellan ja nyrkin välissä.
Minulla on kokemusta siitä, että olen saanut olla vuosia toinen nainen ja saanut suunnatonta hellyyttä ja rakkautta sekä lahjoja tältä "varatulta" mieheltä. Ihmettelin aina miten hän pýstyy olemaan minun kanssa niin paljon, myös viikonloppuja ja viikko öitä, ja seksi oli hyvää koko ajan ja kaikki muukin. Mutta kävi niin, että hän jäi kiinni pettämisestä vielä nuoremman naisen kanssa...meitä olikin nyt kolmen kopla. Kun sain tietää hänen suhteesta, niin alkoi tulla esille tuo nyrkki-hella systeemi myös minua kohti. Hän ei olisi halunnut missään nimessä luopua minusta, koska sai niin hyvää seksiä...Hänelle ei riittänyt mikään.
Eli ennen pitkää tälläisen pettäjän sisin tulee näkyviin myös näille sinkuille, jotka kokevat hetken huumaa. Riippuen suhteenne pituudesta.
Toivon tietenkin, ettei kaikilla viiraa yhtä pahasti kuin näillä parilla miehellä.

peretty vaimo

oletko koskaan ajatellut toinen nainen mitä oikein teet? Huoraat varatun miehen kanssa. Miehen, joka haluaa sinut pimeässä ja salaa. Koskaan et voi tula ulos etkä sitoutua. Ei se miskän sitä halua. Olet pelkkä huora.

Osittain samaa mieltä

Olet oikeassa. Toinen nainen on loppupeleissä naimisissa olevan miehen huora.Jos tämä naimisissa oleva mies eroaa uuden naissuhteen vuoksi jo muutaman kk sisällä on todennäköisesti kyseessä rakkautta tätä uutta naista kohtaan.
Moni pettäjä mies on luonteeltaan kieroutunut..esim. psykopaattinen persoonallisuushäiriö, johon kuuluu narsismia. Tälläinen mies pystyy käyttämään oppimaansa käyttäytymismallia kertoakseen kuinka paljon rakastaa uutta naistansa. Kyseessä ei kuitenkaan ole aito rakkaus.
Toinen mietintäni on se, että miksi naiset, joita petetään eivät eroa?
Pettäjämiestensä mielestä oma vaimo on kylmä seksuaalisesti ja elämä pyörii kulisseissa usein lasten takia. Tiedän, että pettäjämies (psykopaatti) pystyy alistamaan oman vaimonsa täysin jopa niin, että itsetunto on mennyt ja nainen joutuu käyttämään psyyken lääkkeitä ja saattaapi joutua myös pahoinpitelyn uhriksi.
Auttavia tahoja on monia, jos vain petetty nainen uskaltaa lähteä sairaasta suhteesta pois.
Naiset ovat vahvoja ja pärjäävät kyllä ilman miestä tarpeen tullen. Älkää petetyt naiset antako alistaa itseänne ja älkää itkekö, jos annatte miehenne pettää ja jäätte siihen. Oma valinta.

Yksinäinen-

Hei!
Löysin teksteistänne paljon yhtäläisyyksiä omaan tilanteeseeni.
Tapasin mieheni n. puoli vuotta sitten ja hän oli jo silloin eroamassa puolisostaan. Itse erosin kaksi kuukautta tapaamisemme jälkeen omasta puolisostani (meillä ei ollut lapsia). Uudella miehelläni on kaksi lasta, toinen ala-asteikäinen ja toinen vielä leikki-iässä.
Muutamaan kuukauteen miehelläni ei ole ollut sormusta sormessa ja entinen tietää tilanteen. Tietää myös sen että minä olen se toinen nainen. Olemme liikkuneet avoimesti yhdessä ja olen tavannut miehen sukulaisia.
Entinen ei kuitenkaan halua päästää irti. Hän vetoaa lapsiin ja uhkailee itsemurhalla. On viime kuukausien aikana laihtunut vaarallisen paljon, enkä tiedä onko kysymys enää itsemurhauhkailusta.
Entinen puoliso vain itkee eikä suostu keskustelemaan. Mieheni on laittanut yhteisen talon myyntiin ja suunnitellut omaisuuden jakoa.
Mitään ei vaan kuitenkaan tunnu tapahtuvan. Tai edistys on hyvin hidasta.
Olemme viikot yhdessä, viikonloput miehen on lähes poikkeuksetta oltava lastensa kanssa. Lapsille mies ei ole kertonut erosta, koska ei ole saanut entistään vielä hyväksymään tilannetta.

Itse olen aivan rikki. Joulunkin jouduin viettämään ilman rakastani. Ymmärrän kyllä, että joulujen ja hiihtolomien aikaan lapset tahtovat olla isänsä kanssa. Mutta onko asian pitkittämisestä mitään hyötyä? Vai eikö mies vaan saa itseään repäistyä irti tilanteesta?

Hetki sitten laitoin miehelleni viestin että tämä tilanne on liian raastava meille kaikille. Haluan olla hänen kanssaan, mutta puolikasta en huoli. Enkä voi odottaa ikuisuutta, vaikka tiedänkin hänen haluavan erota.

Viikot elämme normaalia arkea, mutta jo torstaina alkaa ahdistus yksinäisestä viikonlopusta.

Tuntuu pahalta, että joudun pakottamaan miehen valitsemaan joka viikonloppu minun ja lastensa välillä. Tiedän senkin, etteivät lapset ole vielä valmiita tapaamaan minua, koska eivät edes tiedä vanhempiensa eroamisesta.

Miten kauan minun täytyy vielä odottaa? Tiedän, ettei oma pääni kestä tätä tilannetta enää kauan. En haluaisi painostaa, mutta tuntuu että tässä tilanteessa on pakko.

Haluaisin kertoa kaikille miten rakastunut ja onnellinen olen, mutten voi koska samaan lauseeseen pitäisi kertoa mikä miehen tilanne vielä on.

Mies vakuuttaa kyllä lähtevänsä ja on hän tehnytkin paljon sen eteen ja meidän suhteemme eteen.

En osaa kuvitella elämääni ilman häntä, mutta toisena naisena en kovin kauan jaksa olla. Vaikka tilanne tällä hetkellä taitaakin olla niin että minä olen se "ykkönen" mutta kyllä se exä pitäisi saada pois jaloista pyörimästä.

Tunnen myös huonoa omaa tuntoa siitä, että pitäisikö minun vaan väistyä ja antaa perheelle mahdollisuus. Mies on sanonut, että ero on edessä joka tapauksessa, vaikkei minua oli koskaan tavannutkaan. Ja onhan se niinkin, ettei onnellista liittoa voi rikkoa.

Löytyisikö täällä samassa tilanteessa olevia sielunsiskoja?

entinen toinen

Hei !

Tuo sinun kirjoituksesi kuulostaa samalta kuin minulla silloin, kun tapasin kaikista ihanimman miehen, joka oli naimisissa. Hän oli juuri eroamassa kahden tyttölapsen isä. Vaimo ei päästänyt irti, vaikka hän kuinka yritti erota. Mies ei pitänyt sormusta ainakaan minun nähden. Menimme jopa kihloihin....tätä kesti useita vuosia...kunnes tajusin, ettei mitään eroa ollutkaan tulossa. Tämä mies jopa kertoi kirjoittaneensa erosopimuksen vaimonsa kanssa. Menin tapaamaan tätä vaimoa ja tajusin heti siinä hetkessä, että tämän vaimo oli täysin tietämätön miehensä eroaikeista.
Joten neuvoni...älä odota pitkään...jos mitään ei ala oikeasti tapahtumaan. Miehet ovat taitavia puhujia.. Mekin liikuimme julkisesti ja tapasimme hänen sukulaisiaan.. että...
Hänen lapsensa kaipasivat eniten isää viikonloppuisin ja varsinkin juhlapyhinä.
Siis pieni varoituksen sana. Tutkaile tarkasti tilannetta. Pyydä tavata vaimo ja keskustelkaa aikuisten lailla asiat selväksi.
Ai niin...minunkin niin sanottu rakas kertoi, että eroaa joka tapauksessa vaikka meillä ei jatkuisikaan. No erosin hänestä aikoja sitten ja hän seurustelee uuden naisen kanssa, mutta on edelleen naimisissa.

vaimo

täytyy vain ihhmetellä kun olen tätä palstaa lukenut, mikä saa naisen olemaan pelkkä huora, joka jakaa sängyn narsistisen ukkomiehen kanssa, salaa ja pimeässä. Onko se elämä niin ihanaa? Mitä siitä saa paitsi seksiä? Onko se mies kenties halukas jakamaan muutakin kanssanne, vai oletteko tyytyväiset siihen, mitä saatte? Jos ja kun joskus käry tulee - tuleehan se aina kuitenkin - mitä sitten? Loppupeleissä se ihana miehenne ei kuitenkaan tietä huoli tai jos huolii niin hetken päästä pettää teitä jonkun muun toisen naisen kanssa. Teitähän riittää.

Yksinäinen-

Näitä juttuja kun on lukenut niin kyllä se lisää koko ajan epäilyä.

Tiedän kuitenkin, että nykyinen puoliso tietää niin nimeni kuin puhelinnumeronikin.

Voi olla, että mies kusettaa minua ihan totaalisesti, mutta toivon ettei niin ole. Ja jos olen, niin ainakin olen sen jälkeen paljon viisaampi.

Seuraavan kuukauden aikana se selviää, olen tehnyt miehelle selväksi että ero on tultava tai sitten minun on mentävä.

vaimo vaan

Sinäkö se oletkin, "yksinäinen", se mieheni työtoveri? Se joka kehottaa miestäni eroamaan ("jos oisit vapaa, tilanne olis toinen"), manipuloi - antaa ymmärtää olevansa "pyhä neitsyt", vaikka samaan aikaan pelaa rumaa peliä joka suuntaan? Olet pilannut kaikkien elämän; perheemme ja omasi. Sinulla on elämässäsi vielä paljon oppimista. Mieti sitä, millainen nainen olet.

entinen vaimo

En puolusta toisia naisia, mutta kyllä miehet ovat aikuisia ihmisiä ja vastuullisia omista tekemisistään - itse valitsevat ja mokaavat, pettävät ja pilaavat elämiä. On ihan turha alkaa luusereita puolustaan.

tuoreat arvat

Itselläni oli periaate, että ei koskaan varatun miehen kanssa ja 50 vuotta pidin siitä kiinni, kunnes puoli vuotta sitten.... Myöskin tälle miehelle ilmoitin kun huomasin hänen kiinnostuksensa, että sori, mutta ei varattuja. Sitten astuivat tunteet peliin ja tässä sitä nyt ollaan.
Itsekkin aina kuitenkin ajattelin, että jos on kotona kaikki hyvin, niin ei tarvitse vieraissa hypätä, vaikkakin on miehiä joille se vain on tapa, ilmeisesti pönkittää itsetuntoa. Tottakai seksi väljähtää vuosien varrella, ja vaikeitakin aikoja on, mutta hyvät suhteet kestävät sen. Ja ajattelin, että se on nainen yleensä joka "pihtaa"....
Mutta tässä tapauksessa mies ei vain kyennyt vaimon kanssa, vaimo epäili, että mies on kaappihomo, mies hätääntyi ja lähti todistamaan miehisyytensä, mikä kuulemma kävi helposti. (Tarjosi myös vaimolle mahdollisuutta hakea seksiseuraa muualta)Petti vaimoansa ensimmäisen kerran 28 vuoden yhdessä olon jälkeen. Se suhde ei kestänyt kuin lyhyen ajan, ja kuulemma helppo lopettaa, koska kyse oli vain seksistä. Sitten me tapasimme... Ja niinkuin häntä varoitin, että nainen tietää aina ja että kiinni jäät ja niinhän siinä kävi. Lähdin mukaan käyttäen tekosyynä, että heillä ei ole lapsia (?).
Eniten mies nautti siitä että käytiin yhdessä kaupassa, kävelyllä, laitettiin ruokaa, halailtiin jne. Normaalia yhdessäoloa. Seksi oli aivan mahtavaa.
Ja nyt istun tässä yksin ja tuntuu pahalle. Kaippa mies vaan on pelkuri, vätys, kun ei uskalla irtautua vanhasta, tuntee syyllisyyttä ja hautaa tunteensa ja jatkaa elämäänsä niinkuin tähänkin asti. Eivät puhu, seksiä ei ole, molemmat hautaavat päänsä hiekkaan.
Olen melko varma, että ennemmin tai myöhemmin he eroavat, mutta minä en sitä ole todistamassa.
Nämä asiat eivät todellakaan ole mitään musta valkoisia, ei voi yleistää, ei pidä tuomita liian helposti ja tunteilleen ei voi mitään, paitsi peitellä ne. Ei tämä minunkaan tarinani näin yksioikoinen ole, mutta mitäpä tässä romaania kirjoittamaan, aineistoa kyllä riittäisi.
Vaimot niin helposti tuomitsevat kolmannen osapuolen. Kun lapseni isä juoksi vieraissa en ikinä syyttänyt toista naista. Ja nainen voisi kyllä useassa tapauksessa katsoa peiliin, myöskin ihan konkreettisesti. Hmmmm... ja mies myös. Usein näkee kuinka ihmiset eivät pidä itsestään enää huolta ja siitä on sitten erotiikka kaukana. Etenkin mies on erittäin visuaalinen olio.

tuoreat arvet

Vaimon kommentista kuultaa läpi katkeruus ja/tai kateus. Kuka meistä on mikään huorittelemaan toista, haukkumaan idiootiksi. Ja kyllä on paljon tarinoita toisista naisista, eroista, jotka ovat päättyneet onnellisesti. Kyllä se ihana mies saattaa huoliakkin, eikä ole enää tarvetta pettää, kun on hyvä nainen rinnalla.

vaimo

kaikille teille salarakkaille tiedoksi: tulkaa ulos ja ilmoittakaa sille kylmälle ja tyhmälle vaimolle, että on löytynyt tosi ihana nainen/ kulta. Päästäkää hänet ulos tästä leikistä, josta hän ei todennäköisesti tiedä mitään. Kun pn tämä lehmä/idiootti/vaimo/laskettu ulos tästä leikistä rakastakaa niin perkeleesti! Pääasia, että se kolmas viaton tietää sen!