dreamgirl

Miten tiedät onko suhteesi rakkuaden pohjalta lähtenyt eteenpäin vai onko vain ihalua?
Miten erotat nämä toisistaan?
Kumpi tekee yleensä aloiteen?
voiko se olla nainen vai onko se miehen rooli?

Kertokaa omia kokemuksianne ja tarinoitanne...

0gug80y

kugiugäfyu90jo+0hj


jh
jh
hj
jh

jh
jh

jk
ju

hy
hgogtu9rtuyittr
yr'
ty
g
gh
¨hgd0ipvfxgfb
gfhg

pieru

sisisitari kusisiko pihatiti ririkikkeli mokkeli passassas. aaaaaaaaaaaaaa eeeeeeeeeeeeeee ooooooooooooooo ööööööööööööööö. Ei rakkautta oo, kaikki miehet lopulta haluaa vaan pillua ja persettä!

Humani

Rakkaus minulle merkitsee toisen kunnioittamista, toiselle tilan antamista ja sitä, että haluaa toiselle pelkkää hyvää. Se on myös anteeksiantamista. Toisen hyväksymistä sellaisena kuin tämä on. Ja avun tarjoamista silloin, kun toinen apua tarvitsee.

Mistä itse tiedän, että minua rakastetaan? Kun tuntuu, että yltää parhaimpaansa, tuntuu kauniilta ja siltä, että itsellä on jotain merkitystä. Että voi olla oma itsensä, eikä tarvitse yrittää mitään ja tulee hyväksytyksi. Oman ainutkertaisuuden tiedostamista ja sen tunteen toteen elämistä, että tuo toinen ihminen rakastaa romanttisesti vain minua.

Rakkaus ei ole pelkkää kuvitelmaa, pilvilinnoja, vaan rakastamiseen kuuluu arjessa koko tunteiden kirjo. Aina elo ei ole pelkkää iloa ja onnellisuutta, vaan joskus surua, pettymyksiä. Että voi avoimesti olla se, mikä on vailla hylätyksi tulemisen pelkoa. Että voi ja saa riidelläkin kun erimielisyydet ovat sen sorttisia ja kuitenkin sopuun päästään eli kompromissien tekokyky on varmaan suuri juttu. Sen ymmärtämistä, että toinen ei ole täydellinen, vaan se toinen on täydellinen itselle - epätäydellisenä.

Sellaisia ajatuksia rakkaudesta.

Järkevää olisi aloittaa ensiksi ihastumisesta. Ihastumisen voisi tunnistaa esimerkiksi siitä, että jos ajattelee mitä tunteita itselle tulisi, jos suhde loppuisi. Kaataisiko se koko maailman, tulisiko sellainen suru rintaan ja aukko sydämeen. Jos on pelkästään ihastunut, niin ero ei aiheuta mielestäni niin suurta tuskaa ja surua. Ihastunut voi olla pettynyt ja surullinenkin eron jälkeen, mutta rakastunut voi olla jopa vihainen, raivoissaan eli sanoisin, että rakkaus on syvempi tunne. Jos rakastamasi ihminen tekee rakkaudettoman teon, niin kyllähän siitä haava jää. Syvempi kuin ihastuneen pintanaarmu. Rakkaudessa on suojaton, koska rakastaessaan on kuvainnollisesti alaston toisen elessä. Ihastunut voi pitää jonkinasteisia itsensä suojelemisen suojakuoria, vetää jopa roolia, mutta rakastunut on haavoittuvainen. Ei voi olla rakastettu, jollei ole oma itsensä, eikä kukaan meistä synny suojakuoret päällään. Siksia rakastunut loukkaantuu, koska on suojaton.

Toivon, että ihmiset rakastaisivat enemmän toisiaan, eivätkä loukkaisi tai satuttaisi toisiaan. Toivon, että ajatukseni rakkaudesta ja ihastumisesta auttavat jota kuta ymmärtämään eroa. Ihastumisesta voi seurata rakastuminen, joka on syvempää ja ajan mittaan muuttua rakastamiseksi. Ihminen voi rakastua myös ensisilmäyksellä ilman ihastumistakin, mutta siinäpä vasta onkin suuri riski satuttaa itsensä. Siksi suosittelisin ihastumisen kautta suhteen syventämistä ja rakastumista vasta sitten, kun tuntee toista ihmistä. Näin ei tule ehkä niin herkästi loukatuksi ja satutetuksi.

jussi2u@gmail.com

No, minkä _ihmeen_ takia sinä näitä hyviä tekoja teet? Oletan että "merkitsee" tarkoittaa että toimit sen mukaisesti. Mikä sinut panee kunnioittamaan? Mikä panee anteeksiantamaan? Ja mikä panee apua antamaan?

Mikä nämä _tunteet_ sinussa herättää? ...joiden perusteella sitten _tiedät_ että sinua rakastetaan?

Viittaako "romantinen rakastaminen" seksiin vai onko se sitä samaa rakkautta jollaiseksi sinä rakkauden alustuksessasi määrittelit?

Miksi sitten vain niistä kirjoitit?

Aha, rakkaus ei olekaan sitä jollaiseksi sinä rakkauden alustuksessasi määrittelit?

Miksi tämä ei ole alustuksessasi? Onko tuolla "avoimesti" sanalla sinulle jokin salattu merkitys?

En ymmärrä miten riiteleminen on alkuunkaan mahdollista tuon sinun rakkaus-määritelmän puitteissa. Jos sinä ja kumppanisi hyväksytte toisenne sellaisena kuin olette, kunnioitatte toisianne, annatte tilaa toisillenne, haluatte pelkkä hyvää (vain) toisillenne, ja annatte toisillenne anteeksi, niin, kuinka ja mistä siinä sitten on mahdollista riidellä?

Jussi

alkuperäinen

jussi2u@gmail.com

Rakkaus tunne joka vaatii työtä tullakseen todeksi. Työtä tauotta sen eteen että kumppanin tarpeet, halut ja toiveet täyttyvät, tulevat tyydytetyiksi. Kun kummatkin tuon oivaltavat, pitäen voiman ja rakkauden tasapainon hallinnassa, niin kaikki muutkin työt kuin rakkaudentyöt tehdään pyyntöä odottamatta, ilolla ja innolla, riemumielin ja onnellisena, syvän rakkauden tunteen siivittämänä.

Jussi

joku jostakin

rakkaus on minun mielestä kuin kukka ,sitä pitää hoitaa ja vaalia ja pitää nätisti.rakkaus on "tiimityötä"luottamusta,kunnioitus toista kohtaan,ystävyyttä,kumpanuutta,turvaa ja rakastajatar/rakastaja.

joskus ennen

rakkaus ei ole varsinaista työtä. se on valtava kiinnostus toiseen ihmiseen ja sisäinen tarve pitää huolta toisesta. rakastunut kysyy itseltään: Mitä tää on? Jotain tän täytyy olla nimeltään.
ja vastaa itse: Jos tää ei ole rakkautta, mikä sitten ?
mä luulen muuten, ettei häijyt ihmiset ole koskaan rakastuneet, eikä edes tiedä mitä se on.
rakkautta ei ole koskaan liikaa maailmassa, vihaa kylläkin valitettavasti. onnekkaita ne, jotka osaa rakastaa ja rakkautta saa.
rakkaus voi myös muuttaa ihmisen toiseksi. onneksi en ole toipunut siitä koskaan.

151053

Etsi eheyttä itsellesi,rajoja ja sisäistä kauneutta,niin et vedä puoleesi "onnenonkijoita",vaan uskollista,oikein rakastavaa kumppania.Tee itsesi kanssa töitä.Välitä ja huolehdi itsestäsi.Etsi hyvää seuraa joka on omanarvontuntoista eikä anna pikkusormea pirulle.

kukkakuihtuu

Rakastuin aikoinani ihan korvia myöten. En voinut muusta puhuakkaan kun siitä, jota rakastin. Hän oli kaikkeni. Ystäväni sitten ihmetteli kuunneltuaan juttujani ja sanoi ettei hän koskaan ollut kokenut vastaavanlaista.
Ajan myötä kuitenkin ilmeni, että olin sisältäni hyvin hauras. Minua ei ollut aikaisemmin kukaan rakastanut. En ollut ennen kokenut rakkautta. Siksi kai hurahdin niin pahasti.
Ystäväni meni sitten 'toverin' kanssa naimisiin. Ei ollut aluksi edes ihastunut. Hän on ajan saatossa oppinut rakastamaan 'toveriaan', elämänkumppania. Hän oli myös kokenut omassa lapsuudenkodissaan rakkautta, äidiltä, isältä mummoilta, vaareilta, sisaruksilta jne. Siksi kai hän ei niin hirveesti 'hurahtanut'.

famu

On se mukava rakastuakin, kuhan ei järki lähe päästä samontein. Ennen sanottiin, että rakkautta kestää 2 kuukautta. Yksi ennen häitä ja toinen jälkeen. Ja köyhyys kun tulee ovesta sisään lähtee rakkaus klasista ulos.

mm

oisko se sitä että joku tahtoo viettää päiviään sun kans, SE On Paljon!! TV: Mika Pokelasta

Charlotta

rakkaus on kummalinen asia. Ihmiseta kertovat rakkaudesta niin monta eri tarinaa. Kun katson elokuvia rakkaudesta ja ihailen sen kauneutta ja intohimoa ihmettelen usein että miksi minun rakkaus elämä ei näytä samalta. Olenko edes rakastunut? onko hän edes se oikea? osaanko edes tuntea rakkautta? Nämä asiat saavat minut ymmälleen. Olen kysynyt ja lukenut rakkaudesta paljon mutta en vieläkään ymmärrä. Minulla on vaikeaa kertoa tunteista ja osoittaa niitä. Vihaan puhua tunteista se tuntuu niin vaivanloiselta, epämukavalta ja ahdistavalta. Ihmettelen usein että sainko tarpeeksi rakkautta lapsena? Äitini sanoi että olen saanut ja isä.. hänen kanssa en kertakaikkia vaan puhu kun emme tule puheväliin. Joskus haluisin olla sinkku mutta kun olen sikku haluan jonkun joka antaa minulle hellyyttä. Henkilö jonka kanssa seurustelen nytten kuuntelee minua, tukee minua ja on aina siinä kun tarvitsen. En itse näe mitä hän tekee minun vuokseni ja syylistän häntä koko ajan, miksi? näen nämä asiat vasta kun seurustelu on ohi. Tiedän että minulla on vaikeeta luottaa ihmisiin ja hyväksyä heitä koska en luota ihimisiin. Ihmiset ovat kummalisia ja pysyvät vaihtamaan mielepiteensä nopeasti ja tehdä ennaltanarvaamattomia asioita ja se pelottaa eninten. Onko rakkaus jotain mitä ihimiset ovat keksineet ja kaikki yrittävät täydelliseen rakkausteen koska se tuo täydellisyyden elämään , vai ei?

Läheisyys

Rakkaus, asia jonka moni kuvailee eri tavoin. Rakkauden eri kuvailujen ei pitäisi muuttaa itse rakkautta, kuvailun tarkkuus voi kyllä vaihdella. Rakkauden täytyy olla rakkautta, ei eri asioita, eikä sen pitäisi muuttua kuvailujen myötä. Rakkaus on. Eri kuvailut rakkaudesta osoittaa ehkäpä sitä, ettei monikaan tiedä mitä oikea rakkaus on. Ehkä myös sitä, että moni uskoo kokevansa rakkautta, vaikka ei sitä oikeasti teekkään. Ehkä tämän asian kohtaaminen, siis oman kyvyttömyytensä rakastaa, on liian vaikeaa ja siksi kyseisen henkilön kuvailu rakkaudesta on vain kuva omasta rakkauden toiveesta. Se kuva ei siis ole totta oikeaan rakkauteen verrattuna, toisin sanoen se on valhe. Charlotta, ehkä ongelma on juuri se, mitä hieman aavistat viestissäsi, eli "olenko edes rakastunut?". Ehkä ihminen on unohtanut mitä on rakkaus, koska hän on oppinut erilaisia vääristyneitä käsityksiä rakkaudesta. Jos ne käsitykset ovat vain valheita, niin niiden toteuttaminenkin on vain valheen toteuttamista. Olisiko rakkaus siis valheen vastakohta, eli totuus? Ehkä rakkaus on sitä, että on aidosti rehellinen itselleen, ja sen myötä myös toisille. Rehellisyys itseään kohtaan ehkä tarkoittaa sitä, että on aidosti oma itsensä, ja uskaltaa olla myös aidosti oma itsensä toisia kohtaan. Käytännössä se tarkoittasi sitä, ettei näytä toisille epäaitoa naamaria, vaan läheisyys olisi aito, ainakin omalta osalta. Ehkä jos lähestyy aitoa itseänsä tarpeeksi, niin voi myös kokea aitoa rakkautta. Opettelen itsekin vielä, löysin apuvälineeksi kirjan Alkuajatus - Elämän pieni käsikirja (Tilasin täältä: Alkuajatus - Elmn pieni ksikirja) kirjan toimii ikäänkuin karttana, jonka avulla löytää saidon oman itsensä. Ehkäpä samalla myös rakkauden. Kannattaa lukea.

MasaMunlainen

#5 sanoi "Rakkaus-käsityksesi on kuin kumilenkki, venyy, ei katkea milään, ei päätä eikä häntää"

Juurikin noin se on, oikea rakkaus.. ei tosin varmaankaan niin, kuin mitä lausellasi hait.. *wirn*

Kumilekkihän sen pitäisi olla;

-Venyä välillä lähes mahdottomiin ja vetää taan osapuolet takaisin yhteen

-Ei katketa millään, vaikka miltei mikä voima tahansa sitä yrittäisi katkaista

- Ei päätä, ei häntää, vaan yhtämittainen kokemusten ja tunteiden ketju, joka palaa aina takaisin siihen perusasiaan, Rakkauteen. Tapahtui sitten mitä tahansa.

-Järjen kanssahan rakkaudella on harvoin mitään tekemistä, mutta eipä tarvitsekaan; Tunne paikkaa pienen ja vähän isommankin (positiivisen, tässä kontekstissa) järjettömyyden.


Ja Arvoisa #5, Kyllä sinäkin sen vielä joskus ymmärrät. Viimeistään kun täytät 15v

rakkaus on tätä

Mielestäni rakkaus tulee ihastumisen jälkeen eli n. 1-2-vuoden jälkeen ihastumisesta. Rakkaus on syvä kiintymys kuin äidin ja isän kiintymys lapseen, jotain sellaista mistä ei voisi koskaan luopua. Ihmiset sotkevat usein käsitteen rakkaus ihastumiseen, joka on paljon pinnallisempaa ja usein myös näkyvämpää käytöksessä kuin itse rakkaus. En usko, että eronneet ihmiset ovat rakastaneet koskaan toisiaan, he ovat vain olleet ihastuneita.

iida

joo teän molempienjuttut on vähän outtoi

rakkaus

rakkaus on turhaaa.... Ihminen on vaikeee etti sen ihmisen joka on sen arvoinen.... ihmiset muuttu helposti, ja nuoret huijaa liikkaaa, jotkut ei edes tiiä mikä on rakkaus. Nuoret pitää varooo, ja katto onko se ihminen joka rakastuu niin sen arvoinen...ELÄMÄ ON TOSII VAIKEE,, Mut pitää kestääää......................

K Westerlund

Tässä ollaan jo lähellä asian ydintä. Koska "ihastumisesta" kansan suussa käytetään myös termiä "rakastuminen", ilmiö sotketaan helposti "rakkauteen". Niillä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Selitän.

"Rakkaus" on tahto tehdä hyvää. Tehdä hyvää toiselle, mutta myös itselle. Rakasta muita kuten itseäsi tarkoittaa myös, että voidaksesi rakastaa muita sinun on osattava rakastaa itseäsi. Palaan tähän vielä.

"Ihastuminen" sen sijaan on pohjimmiltaan hyvin itsekäs ilmiö: "tuon minä haluan itselleni". Näemme jonkun, josta heijastuu kaikki ne toiveet, mitä parisuhteelle asetamme. Näemme yleensä vain oman haavekuvamme, ellemme tätä tiedosta, ja siksi petymme niin pahasti, kun se todellinen veijari alkaa paljastua sieltä haavekuvamme takaa. Silloin petymme, ja alamme vihata tuota petturia, joka ei ollutkaan sellainen kuin mitä luulimme hänen olevan.

Rakastaessamme siirrämme positiivista energiaa itsestämme johonkin kohteeseen. Rakastaminen tarkoittaakin itse asiassa positiivisuutta, ja siinä mielessä "rakkaus" on "vihan" vastakohta. Mutta psykologisesti "rakkauden" vastakohta on "pelko" (josta viha sittemmin kumpuaa), eli "rakkaus" on voima, joka syntyy luottamuksesta ja turvallisuuden tunteesta.

Itseluottamus on sen merkki, että meitä on rakastettu. Nim. "rakkaus on tätä" puhui äidin ja isän rakkaudesta. Tämä onkin se perusta, jolle oikea, aito "rakkaus" rakentuu meissä. Aidon, oikean rakkauden kokeminen. Meidän on koettava "rakkaus", ennenkuin voimme edes ymmärtää, mitä se on, saati jakaa sitä ympärillemme tai itsellemme.

Itsensä rakastaminen ei ole sama kuin itsekkyys, vaan tasan päinvastoin: itsekkyys syntyy siitä ilman jäämisen ahdistuksesta, jota rakkaudettomuudessa kasvaminen synnyttää. Sinulla täytyy olla jotakin, ennenkuin voit sitä muillekin antaa. Rakkaudettomuudessa kasvanut ei voi antaa, hän voi vain vaatia itselleen, tai sitten luovuttaa.

Mutta kaikki voivat kumminkin ihastua (ehkä katkerimpia pettyneitä lukuunottamatta). Siksi ei koskaan automaatisesti voi vetää yhtäläisyysmerkkiä rakkauden ja ihastumisen väliin. Ne ovat aivan eri asia.