Erilainen single

Ymmärrän, että alle nelikymppiset sinkut kaipaavat kumppania, perhettäkin. Itse +40v lapsettomana sinkkuna, en koskaan aviossa/avossa olleena (useita seurustelusuhteita kyllä, pitkiäkin) en enää kumppania kaipaa. Nuorempana aika ajoin kaipasin, ja kumppaneita olikin, mutta se aika ei palaa.

Nykyään olen tyytyväinen sinkkuuteeni, koen siinä olevan enemmän hyviä kuin huonoja puolia. Olen aina nauttinut omasta rauhasta ja vapaudesta, vanhemmiten vielä enemmän. Eikä ole paineita (eikä enää mahdollisuuttakaan) perheenperustamiseenkaan. En ole ollenkaan perhetyyppiä, enkä erityisen sosiaalinen, mutta pystyn kyllä olemaan sosiaalinen tarvittaessa. Ja ystäväpiiriäkin/seuraa löytyy vähäistä sosiaalisuuden tarvetta tyydyttämään.

En tyrmää parisuhdetta, jos sellainen ihme sattuisi tapahtumaan, että kohdalle osuisi sielunkumppani. Mutta en hae ketään, enkä oikeastaan usko ketään enää kohtaavani. Elämä on tyydyttävää näinkin, saa olla omissa oloissaan, harrastaa/tehdä mitä haluaa, tavata silloin tällöin ystäviä. Eikö tosiaan ole muita samalla tavalla ajattelevia sinkkuja?

Poikasinkku

Olen 25-vuotias helsinkiläissinkkupoika ja olen tyytyväinen sinkkuuteeni, vaikka olenkin ikisinkku toistaiseksi. Nautin vapaudestani tehdä haluamiani asioita jos vain riittää rahaa. En sinkkuudestani huolimatta vietä mitään luksuselämää kaukomatkoineen kuten jotkut sinkut, mutta nautin kyllä muista paikallisista mahdollisuuksista, joita on city-sinkulla. Helsinki on pullollaan sinkkuja, joiden joukossa on taatusti myös tyytyväisiä sinkkuja. Ydin-Helsinki on suorastaan ns. Suomen Manhattan, mutta vain pienemmässä mittakaavassa.
Nautin itsekin rauhasta ja vapaudesta, enkä tunne olevani perhetyyppiä. Mutta en itsekään ole sijoittanut enkä haluakaan sijoittaa parisuhdetta minnekään ö-mappiin. En etsi ketään, mutta jos joku Ihana nuori nainen sattuisi kohdalleni niin kyllä se kelpaisi mullekin.
Olisko meidän näkökulmassa jotain yhteneväisyyttä?!

täältäkin löytyy

Olen 37-vuotias sinkkunainen ja aikomukseni on myös pysyä sinkkuna. En osaa kuvitella esimerkiksi asuvani kenenkään kanssa enkä etsi parisuhdetta, en ole etsinyt pitkään aikaan. Nautin elämästäni täysin siemauksin. Olen työporukan ainoa sinkku ja heille on oikeasti aivan käsittämätön ajatus että joku sinkku EI ole haku päällä. Heille sinkkuus on vain tila suhteiden välissä eikä kukaan voi olla sinkku omasta halustaan.

sinkuttelija...

Mä olisin muuten 100% tyytyväinen sinkkuteen, mutta mulla vaan on liian kova kaipuu fyysiseen kontaktiin toisen ihmisen kanssa...Ja tällä en tietenkään tarkoita pelkkää seksiä (toki sitäkin), vaan kaikkea fyysistä läheisyyttä. Ja mitään fuckbuddya en halua, koska se ei palvele mielestäni sitä ajatusta oikealla tavalla...Eli ongelma tämäkin...

mansku8

hei...
helpottipa kun löytyi joku kaltaiseni... "sinkuttelija"... tunnistan juuri tuon saman, olen muuten tyytyväinen sinkkuuteeni, mutta tosi voimakas ja jatkuva kaipuu fyysiseen läheisyyteen (ei siis pelkkään seksiin) on hankalaa... olen noita f-buddyja kokeillut eikä se todellakaan ole sitä mitä tarkoitan ja haluan....olisi jo korkea aika keksiä joku ratkaisu tähän pulmaan...

theSinkku

Minäkin olen tällä hetkellä tyytyväinen sinkku... Tosin kaipaan paljon fyysistä läheisyyttä ja seksiä, joten päädyn usein treffailemaan miehiä, vaikken pysyvää suhdetta ainakaan lähiaikoina halua. Uutuudenviehätyksestä saan jonkinlaisia kiksejä:D Joten melkoista sirkusta tämä on välillä ollut...
Kirjoitan blogia
http://sexandthekaupunki.blogspot.com/

Toivoisinkin lukijoita ja asiallisia kommentteja, erityisesti muilta sinkuilta!;)

Cougar in training

Olen 24-vee lihanhimoinen sinkku ja sinkkuutta en vaihtaisi pois ikinä. Seurustelu on ankeaa ihmissuhdedraamoineen, en saa siitä mitään irti, ja olen muutenkin kiinnostunut aina vähintään kahdesta yhtäaikaa. Saalistan nuoria lihanpaloja muutaman tunnin tai päivän leikkikaluiksi, nautin suunnattomasti pelkästä jahdin jännityksestä ja adrenaliinista, ei väliä vaikka aina ei saalista tulisikaan :)

pollux1

Mä olen myös "ikisinkku" ja mies 54v.
Ehdokkaita on kyllä ollut aikalailla mutta edes kihloissa en ole ollut :)
Elämä on ihan kivaa sinkkuna. Ei ole mitään riitoja puolison kanssa
kun saa itse päättää asiansa niinku parhaaks kattoo.
En hae mitään suhdetta mutta naisystäviä on kyllä, jotkut naimisissakin
eikä se haittaa yhtään. Juttu luistaa kun aletaan jutella..
Kaikella on aikansa Osaan olla hiljaa ja kuunnella ja olenkin
aika hiljainen noin yleensä, mutta kun löytyy hyvä juttukumppani
niin juttua piisaa vaikka kuinka.
Olen aika uus tällä saitilla Yleensä olen Murossa Suomi24:ssä tai MBnetissä tai jossain muualla :)
Suomessa on noin miljoona sinkkua Se on aikas liuta ...

Näin täällä taas

Kyllä meitä on, ja kun kaikesta elämässä maksaa aina joka tapauksessa jotain, kyllä siihen itsekseen nukkumiseenkin aika äkkiä tottuu. En vaihtaisi kyllä tätä tilannetta pois ihan vähällä, eli toivottavasti ei tule liian mukavaa ihmistä koskaan vastaan :) Oma tupa, oma lupa, ja kun aina on tottunut paljoon yksinoloon, ei sitä ilman kestäisi. Ja kun joka tapauksessa on myös miespuoleisia ystäviä, joiden kanssa vaihtaa näkemyksiä ja käydä välillä baarissa, kahvilla, retkellä, teatterissa, tai mitä milloinkin ja joiden kanssa kylästellään ja parannetaan välissä maailmaa viinipullon ääressä, ei pääse ihan naisistumaan näkemys maailmasta. Juttukavereita pitää olla, mutta vastineeksi myös paljon yksinoloa ja lupaa itse päättää elämisestään. Ja kyllä kun noita Elli-juttuja lukee, joka kerta tuutin sulkiessaan on onnellinen, ettei vastassa matkalla kahville keittiöön ole yhtään minkään sortin parisuhdeongelmaa, ei pettäjää ei rähjääjää ei minkään sortin kränääjää :)

mimmulu

Minä taas antaisin lähes mitä vaan saadakseni hyvän, toimivan ja rakkauden täyteisen parisuhteen. Läheisyyttä, luottamusta ja seksiä sisältävän.

PIA-MARIA

Itse olen sinkkuuteeni hyvinkin tyytyväinen. Monille muille oma valintani tuottaa ongelmia. Äitini mielestä voisin viettää hänen kanssaan eemmän aikaa "yksinäinen" kun olen. Aviossa olevat taas pelkäävät minun havittelevan heidän miehiään. Muille olen onneton kummajainen, jonka sinkkuutta pohditaan siellä kuin täälläkin ja pohditaan mikäköhän tytössä on vikana. Vikaa kai minussa onkin. Ihmissuhteen puristuksessa minusta kun tuntuu etten voi vapaasti hengittää. Pidän siitä, että voin päättää itse tulemisistani ja menemisistäni. Ennen kaikkea pidän siitä, että voin olla omassa kodissani oma itseni. Jos olen huonolla tuulella, niin olen. Jos olen väsynnyt, niin olen eikä mököttämiseni pilaa kenenkään muun päivää.

Just!

Naulan kantaan!!

Tiina...

itse olen melkein 40 vuotias nainen..
sinkkuutta en vaihtaisi pois..
Vihdoinkin on jotenkin vapaa olo..
ei ahdista,yksinäisyys ei vaivaa on kavereita ja lapsi..
olen enempi kuin tyytyväinen nainen lapista

alice

Jotenkin tunnistan itseni "ikisinkuksi" on niin ihana tunne, kun tuntee itsensä vapaaksi ja saa mennä miten haluaa. Ei ole ketään mussuttamassa korvan juuressa. Olen vasta 23-vuotias, mut olen huomannut itsessäni sellaisia piirteitä, että mua alkaa ahdistaa suhde, kun se alkaa käydä liian vakavaksi. Minulla on ollut kaksi pidempää suhdetta ja molemmissa tunsin itseni onnettomaksi. Sain kuulla suhteessa henkistä väkivaltaa. Miehet yrittivät tavallaan ottaa vallan suhteesta ja halusivat, että toimisin jotenkin heidän mukaan. Ensimmäisessä pitkässä suhteessa sain kuulla vaatetuksesta, kaveripiiristä, ulkonäöstä, en saanut lähteä mihinkään .. en edes tajua kuinka kestin sellaista. Toisessa suhteessa sain koko ajan pelätä mitä uskallan sanoa ettei hän vaan suutu. Se oli yhtä helvettiä. Olin niin onnellinen, kun suhde oli ohi. En halua olla enää ikinä onnettomassa suhteessa. Haluan vielä elää jonkun oikean kanssa parisuhteessa, mutta jos sitä miestä ei tule jossa en ole onnellinen niin elän silloin mieluummin yksin.

vierailija

Minäkin 35-v. sinkku ja koko elämäni olen sinkkuna ollut..ei ole sopivaa kohdalle tullut..ja nyt jo jotenkin luopunutkin koko ajatuksesta.
Ehkä se joku päivä nappaa. Eipähän tule sydänsuruja näin, kun yksin on...Tosin taitaa olla aika kova hellyysvaje tms..aina välillä siihen havahtuu.

single and proud of it

Tunnen aivan samoin! Paitsi että nimenomaan haluan nukkua yksin, kun kukaan ei kuorsaa vieressä ja nyi peittoa ja ramppaa vessassa ja muutenkin häiritse untani.

Ja tosiaan se parisuhdeongelmien puuttuminen on niin iso plussa, että ihan heikottaa. Niitäkin kun on ollut, nääs.

Suurin huoleni on, että kohta taas haksahdan johonkin toivottomaan suhteenräpäleeseen ja teen ihan itse itseni onnettomaksi. Herra varjele minua hurmaavilta miehiltä! ;)

cvwrtina

Samma här! Paitsi että yhtä en hyväänkään mieheen vaihtaisi, ja se on...se oli...mikä se nyt olikaan...

tutkijaopiskelija

NAISET, olkaa hyviä ja osallistukaa tähän kyselyyn.

Tällä kyselyllä sinä pääset VAIKUTTAMAAN uuteen kehitteillä olevaan NAISILLE SUUNNATTUUN lonkeroon.

Täyttäminen kestää vain noin 2 minuuttia ja on helppo ja kiva täyttää! Kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille.

https://elomake3.laurea.fi/lomakkeet/2206/lomake.html

iines

nuorena kärsin yksinolosta, koska tunsin, että minua jotenkin painostettiin naimisiin. sukulaiset jopa häpesivät minua, kun joutuivat vastaamaan uteliaille, etten ollut löytänyt kumppania.

vetäydyin sitten omiin oloihini ja kävin työssä ja harrastin kaikenlaista esim. liikunnallista.
en koskaan tuntenut, että minulta puuttuisi jotakin, päinvastoin olin melko tyytyväinen olooni.

huomasin kuitenkin työssä ollessani, että minua pidettiin alenpiarvoisena kun muita. esimieheni
oli kuulemma sanonut jopa ettei yksinäiset tarvi palkankorotuksia tai ylenpiä tehtäviä, kun niillä on vain itsensä. yksineläjiä pidettiin myös itsekkäinä, mikä ei ollut totta ainakaan minun kohdallani.

nyt vanhemmiten olen tosi tyytyväinen, mm siitä että olen jotenkin säästynyt ja sitä kautta säilynyt aika alkuperäsenä ihmisenä.
mua säälittää tyytymättömät avioparit ja niitä on tosi paljon. ne saattaa puhuu aivan muuta, mitä ulospäin näkyy. kahvipöydässäkin esim. ne näykkii toisiaan vieraiden kuullen ja muutenkin äänensävy on vihamielinen, noin yleensä.
joskus mä mietin omissa oloissani, ettei mulla ole oikeastaan koskaan ollut pahenpia myrkkylasteja sisälläni, mitä mulla olisi tarve sylkee toisten ihmisten silmille.
mä pystyn myös eläytymään esimerkisi musiikin kuunteluun. mä luulen etten pystyisi, jos joku rasittava ihminen elämässä olisi tehnyt mut pahaksi.

Ihminen

Olen täsmälleen samaa mieltä! Elämä on todella antoisaa ja mielekästä, ainakin nyt. Minulla on ystäviä, laaja sosiaalinen verkosto, mielekkäitä harrastuksia ja merkityksellinen työ. En mitenkään näe tällä hetkellä ainakaan paluuta vanhaan, eli ihmissuhteisiin, jotka ovat aina mutkikkaita, joutuu tekemään kompromissejä, ottamaan toista jatuvasti huomioon jne. Onhan rakkaus tietysti ihana asia, mutta eikö se onni tule löytää ihan omasta elämästä. En usko, että toinen ihminen voi TEHDÄ kokonaan onnelliseksi, vaikka varmasti onnellisuutta lisääkin.

Ymmärrän toisaalta oman ikäisteni (n. 35-v.) paniikin perheen perustamisen kannalta. Mutta kuuluu tuttavapiiriini myös useampia, jotka eivät perhettä edes halua, ja silti on kamala epätoivo ja negatiivinen mieli asiasta. En oikein jaksa uskoa, että tuolla asenteellakaan löytyy.. Toki parisuhde ei ole täysin poissuljettu, mutta tällä hetkellä saisi kyllä olla aikamoinen tapaus, että luopuisin tästä vapaudesta..

Ihminen

Vielä sanottava sen verran, että olen onneksi löytänyt sopivan fuckbuddyn, koska läheisyyttä ja seksiä kuitenkin kaipaan. Kaikista ihmisten ennakkoluuloista huolimatta, tällainen systeemi voi toimia, sillä olemme molemmat samalla mielellä liikenteessä. Seksisuhteessakin voi olla hellyyttä ja läheisyyttä, mutta ei emotionaalisella tai henkisellä puolella. Nämä tarpeet tulevat sitten täytetyiksi muissa ihmissuhteissa.

tuomo

TreffiNetti tuolla on avattu ilmainen palvelu

28_v_sinkkumies

Ihan sama juttu mulla, kaipaa koskettelua, hyväilyä toisen lähellä olemista jne

pete

Tyytyväiset sinkut eivät pyöri sinkkufoorumeilla.

Bo

Ihan niinkuin tyytyväiset koiranomistajat ei pyöri koirafoorumeilla...
_________________

Aiemmin suhtauduin kovin negatiivisesti sinkuuteeni ja tunsin itseni riittämättömäksi. Nyt olen ollut ehkä noin vuoden tyytyväinen sinkkuuteeni. Seurustelu ajatuksena ahdistaa hiukan ja olen muutenkin aika vaikeasti lähestyttävä ja torjun kaikenmaailman iskuyritykset melko tehokkaasti. En ole ikinä kokenut suhdetta tai edes mitään rankempaa säätöä. Mielestäni kuitenkin melkein kaikki suhteet jotka olen lähipiirissäni nähnyt ovat olleet sellaisia etten olisi itse halunnut niissä olla. Kauheaa katkeruutta ja kaunaa toisiaan kohtaan tai sitten muutenvaan haukutaan ja halveerataan toista.

Olen kyllä mielummin yksin ja kärsin läheisyydenpuutteeni kuin olen toisen sylkykuppina.