JepulisJ

Olen tässä miettinyt tuota seksikaverijuttua...Minulla on ollut sellainen, minua nuorempi mies, jonka kanssa seksi todella sujuu ja viihdymme muutenkin yhdessä, juhlimassa, juttelemme jne. Mutta...hän on tehnyt selväksi etten voi häneltä sen enempää odottaa, enkä itsekään parisuhdetta hänen kanssaan haluaisi. Kuitenkin minua itseäni loukkaa ettei hän halua minusta seurustelukumppania?! En siis haluaisi häntä, mutta naisellinen itsetuntoni ei kai kestä sitä, että mies ei halua minua. Jotenkin tunnen itseni hyväksikäytetyksi vaikka nautinkin seksistä erittäin paljon hänen kanssaan. En jaksa yhdenillanjuttuja, en löydä vakikumppania, mutta en myöskään näköjään pysty tällaiseen ystävien väliseen juttuun...Olen alkanut tuntea vihamielisyyttä häntä kohtaan vaikka ei periaatteessa olisi mitään syytä. Pitääkö minun tyytyä seksittömään elämään, vai onko tähän jotain muuta ratkaisua jos en enää koskaan ole parisuhteessa? Miten olette ratkaisseet tämän klassisen ongelman?

jee jee

Olet vaan tyhmä.

Pleasance

Olen mies ja samassa tilanteessa kuin sinä. Ikäeroa sen verran, että se tavallaan jo karssii "liiat odotukset" tulevaisuudesta. Seksikaveruus sopii tämänhetkiseen elämäntilanteeseeni mainiosti, koska en myöskään jaksa enää laimeita yhdenillan juttuja, ja kaikenlainen ihmissuhdesäätäminen ei juuri nyt maistu. Minulla ei ole mitään huonoja fiiliksiä, vaikka tiedostankin tilanteen väliaikaisuuden. Ehkä miesten ja naisten pohjimmaiset psyyke-erot tulevat esim. tällä tavalla esiin? Koska kemiamme toimii hyvin ja seksi on loistavaa, pelkäänkin lähinnä tilanteen kariutumista ja etten enää löydä vastaavan asenteen omaavaa kumppania. Joka tapauksessa seksitön elämä nyt on ainakin täysin hukkaan heitettyä aikaa.