NeitiJees

Oletteko huomanneet, että kun netissä tutustuu ihmisiin, ulkonäkö tietenkin jää vähän avoimeksi, vaikka joku kuva siellä olisikin. Kun kirjoitellaan, tulee tutustuttua aika hyvin henkisellä tasolla, toisin kuin esim baarissa tavattaessa. MUTTA käykö mielestänne usein niin, että sitten kun tavataan toinen tai molemmat ei kuitenkaan oikein syty toisen ulkonäöstä? Voihan sitä yrittää seurustella kun tullaan hyvin juttuun muuten, mutta jos sellaista selkeää innostusta toisen ulkoisesta olemuksesta ei heti ole, vaan ajatellaan että kyllä siihen tottuu jne, niin onko suhteella tulevaisuutta? Aiheuttaa tietenkin siinä "rumassa" osapuolessa ahdistusta koska huomaahan sen, jos toinen ei ole ihan lääpällään. Onko se sitten oikein, koska tämä "rumakin" olisi jonkun toisen ihmisen mielestä aivan ihana ulkonäöltään...Pointtini on siis, että ehkä baareissa ja muualla livenä tavattaessa tulee vaistomaisestikin hakeuduttua vain niiden potentiaalisten partnereiden seuraan joiden ulkonäkö saa heti aikaan WOW-reaktion. Netissä nämä luontaisen vetovoiman lait häiriintyvät kun ei näe toista kokonaisuudessaan, kuule ääntä, haista ihoa jne. Kannattaisiko sittenkin pettymyksiä välttääkseen pysytellä reaalimaailmassa?

primitiivinen

Kyllähän se noin pitkälti on. Ilman katsekontaktin ja fyysisen yhteensopivuuden luomaa säkenöivää ensitunnelmaa on jotenkin jopa luonnotonta tutustua vastakkaiseen sukupuoleen pariutumismielessä. En minä välitä onko se "pinnallisuutta" vai ei, mutta jos itsensä ja toisen välillä ei ole minkäänlaista sanatonta kemiaa ja eroottisuutta, niin ei sellaiseen ihmiseen kiinnosta tutustua vakavammassakaan mielessä. Pelkät kaverijutut on tietysti erikseen.

Puhe ja pälpätys on minusta muutenkin yliarvostettua parisuhdemielessä. Eleet, ilmeet ja fysiikka ovat vähintään yhtä tärkeitä. Ja nettideiteissä se tutustuminen onkin sitten lähes pelkästään sitä puhetta, joskin usein teksitmuodossa. Ilmankos jätkindin nettideitit. Hyvä, jos muilla se systeemi toimii. Ei ole vaan mun juttu.