| Sinkkujen syyllistäminen
Oletteko törmänneet siihen että ystäväpiirissänne ja työpaikoilla saatte erilaista kohtelua kun olette sinkkuja kuin perheelliset? Itsestä on nyt 35 vuotiaana naisena,erosin 2 v sitten 8 vuoden avoliitosta, että olen ns. kakkosluokkaa monien silmissä kun en ole perheellinen. Se satuttaa... varsinkin tälläisinä perheellisten, kuten "isän"päivänä. Olen jo vuosia halunnut hyvän parisuhteen ja perheen mutta elämä ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Vieläkin haaveilen, mutta juna on jo mennyt mun ohi siinä asiassa. Silti korpeaa se, että kohdellaan huonosti ja vähätellen, tyyliin "olet itsekäs etkä tiedä tärkeistä asioista" ja töissä saan huonoimmat vuorot esim, jouluna jotta preheelliset saavat olla lastensa kanssa. No, enpä ikinä miestä ja perhettä saisikaan kun olen melkein aina töissä muiden ollessa vapaalla, silti loukkaa se että joudun uhraamaan oman vapaa-aikani ja esim. äitini kanssa suunnittelemani jouluaaton vieton pienten lasten vanhempien takia.
Kuullostan katkeralta ja surulliselta, tiedän, mutta siltä nyt tuntuukin. Kaveripiirissäkin monet kaverit ovat etääntyneet ja solmineet uusia ystävyyssuhteita muiden perheellisten kanssa, ja esim. pariskuntaillanviettoihin en saa edes aina kutsua etten tuntisi oloani ulkopuoliseksi. Miten te muut sinkut vastoin tahtoanne jaksatte juhlapyhinä ja muina päivinä kun "kuuluisi" olla onnellisena ydinperheen jäsenenä?
|