JJH

Torinon käärinliina vs. italialaistesti/ lehdistötiedote: lokakuu 2009

Viite: kansainvälinen lehdistötiedote, Oct. 6, 2009: Italian scientist reproduces Shroud of Turin

Italialaisen Pavian yliopiston kemian professori Luigi Garlaschellin ja hänen opiskelijatyöryhmänsä koe Torinon käärinliinan kuvahahmon tuottamisesta keinotekoisesti nousi kansainväliseksi uutiseksi lokakuun alussa 2009 Garlaschellin julkistettua testituloksensa lehdistötiedotteena.
Välittömästi Torinon käärinliinaa käsittelevien internetsivujen määrä kasvoi tuhatkertaisesti noin puolesta miljoonasta viiteen miljoonaan. Sensaatiomaisin uutinen sitten vuoden 1988 radiohiiliajoitustuloksen julkistamisen näytti olevan kyseessä. Sitten tapahtui merkillistä. Parin viikon kuluessa käärinliinaa käsittelevien sivustojen määrä oli jälleen laskenut noin puoleen miljoonaan. Kiinnostus olikin romahtanut, lähes yhtä nopeasti kuin se oli noussutkin. Mitä oli tapahtunut?
Useat käärinliinatutkimuksen asiantuntijat olivat julkistaneet kommenttinsa italialaisen tutkimusryhmän kokeesta, jonka huomattavin ansio oli siinä, että sen aikaansaama käärinliinahahmon reproduktio oli etevin mikä vastaavissa testeissä tähän päivään mennessä on onnistuttu tekemään. Kuitenkin kyseessä osoittautui olevan vastaavuus joka korreloi alkuperäisen kuvan kanssa vain näennäisesti ja vain tietyiltä piirteiltään. Torinon käärinliinan lukuisat dimensiot, jotka yhä ovat tieteellinen mysteeri, jäivät tässäkin kokeessa saavuttamatta. Niin kuin lukuisissa muissakin, joita aiemmin on yritetty tehdä.
Barrie M. Schwortz, alan laajimman foorumin, The Shroud of Turin Website ‘in ylläpitäjä, kommentoi mm. näin:
Toden sanoakseni, en ole kovinkaan hämmästynyt nähdessäni tämän tapaisen jutun nousevan nyt pintaan, kun Käärinliina on tulossa julkisesti taas näytettäväksi puolen vuoden sisällä kaikkine siihen liittyvine mediahuomioineen. Näin näyttää tapahtuvan joka kerta kun sitä julkisesti esitellään. Toisaalta milloin vaan joku tieteellinen artikkeli, joka julkaistaan vertaisarvioituna jossakin aikakausjulkaisussa Käärinliinasta, asia saa tuskin ripaustakaan huomiota julkisessa mediassa. Ja nyt, taas kerran, joku väittää voivansa ”uudelleentuottaa” Käärinliinan ja ”todistaa” sen keskiaikaiseksi väärennökseksi…Tämän tekijä väittää voivansa tuoda tiettäväksi kaikki asiaan liittyvät detaljit ”viikon sisällä”. Oikeasti tiedemaailmassa tutkija joutuu huolellisesti tekemään erilaisia kokeita, kokoamaan dataa, tekemään johtopäätöksiä, kirjoittamaan asiallisen artikkelin ja alistamaan sen tieteellisen vertaisarvioinnin kohteeksi. Mitään näistä ei tehdä ”viikon sisällä”. Eikä varsinkaan julkaista lehdistötiedotteena, niin kuin tässä tapauksessa on tehty…Kaiken lisäksi tutkija ilmoittaa häpeilemättömästi, että on saanut tutkimustyölleen rahoituksen Italian ateistien ja agnostikkojen yhdistykseltä ja lisää, ettei tämä ole mitenkään vaikuttanut tutkimuksen lopputuloksiin.
Barrie Schwortz huomauttaakin em. pisteliäästi, että tämä on perin erikoinen väite skeptiseltä intressipiiriltä, joka tavanomaisesti kohdistaa sindonologialle eli käärinliinatutkimukselle syytöksen tarkoitushakuisuudesta uskonnollisten tavoitteiden nimissä.

Toiset tutkijat ovat samoilla linjoilla, huokaavat syvään ja levittävät turhautuneina käsiään sen disinformaation edessä, jota media suoltaa niin usein tänä päivänä – vain siksi, että päivän ja viikon lehdet saisivat maksimaalisen myyntinsä. Asiallinen tieto syrjääntyy tässä huomiokilpailussa liian helposti. Ja suuri yleisö nielee mieluummin informaatioteknologisen roskaruuan, paskoo sen jäänteet ja odottaa hera kielellä jotain uutta taas tilalle.
Lyhyesti ensinnäkin minkälaisesta testistä on ollut kyse:
Italialaisprofessori väittää voineensa tuottaa Torinon käärinliinan kuvahahmon käyttämällä menetelmiä ja materiaaleja, jotka olisivat voineet olla keskiaikaisen väärentäjän hallussa. Testissä rautaoksidilla päätä lukuun ottamatta valeltu koehenkilö pantiin makaamaan 1:1 pellavakankaiselle liinalle, joka taputeltiin hänen ylleen. Pääkuva tehtiin kipsivaloksen avulla, joka maalattiin juoksevalla temperavärillä simuloiden verta ja lisäksi sisältäen 1.2% rikkihappoa veteen sekoitettuna ja alumiinia sekä kobolttia. Keinotekoinen ikääntymisefekti aikaansaatiin kuumentamalla värjääntynyttä liinaa uunissa 215° C kolmen tunnin ajan ja sen jälkeen se vesipestiin koneellisesti. Lopuksi lisättiin veritahroja, palojälkiä ja kosteuslaikkuja alkuperäismallia mukaellen. Oliko tulos identtinen? Italialaisprofessorin mukaan kyllä, muiden asiantuntijoiden mukaan ei. Ja miksi niin. Koska:

Epäsopivia faktoja verrantoon on kasamäärin, joita ei ole mahdollista käsitellä tässä kuin lyhyesti ja vain muutamaan olennaiseen seikkaan viitaten.
1. Vaikka keskiaikainen väärentäjä teoriassa olisi voinut toteuttaa Torinon käärinliinaa vastaavan kuvahahmon siten miten Garlaschellin testi on tehty, on huomioitava ennen kaikkea se, että nykyaikaisella em. metodologiaa simuloivalla tiedehenkilöllä on moninkertainen informaatioarsenaali hallussaan ja lisäksi täsmällinen a priorinen oletustulos siitä mikä on tavoitteena. Hypoteettinen väärentäjä keskiajalla oli auttamattomasti heikommilla jäillä ja tosiasiassa hänen kykynsä tuottaa absoluuttisen virheettömästi jotakin Torinon käärinliinan kaltaista voitaisiin pitää jopa suurempana ihmeenä kuin mitä sen sanotaan esittävän.
2. Garlaschellin testitulos on simulaatio, ei korrelaatio. Ero alkuperäiseen on tosiasiassa valtava kun yksityiskohtia lähdetään tarkastelemaan. Tieteellistä, vertaisarvioitua tutkimustietoa Torinon käärinliinasta on nykyään aivan valtava määrä. Niissä on käytetty aivan uusimpia monitieteellisiä menetelmiä ja hyödynnetty parhainta huipputeknologiaa. Tulokset ovat lahjomatonta kovien tieteiden faktaa. Kuka hyvänsä voi ne todentaa ja tarkentaa, jos halua ja rohkeutta tutustua näihin faktoihin on olemassa. Parin viime vuoden kuluessa edistys on ollut huikea. Ja mikä tärkeintä, nämä testit tukevat yksiselitteisesti Käärinliinan aitoutta!
3. Garlsaschellin hypoteesi olettaa Torinon käärinliinan olevan maalattu keinotekoinen artefakti. Kaikki uusimmat testit vahvistavat yksioikoisesti sen, ettei sitä ole voitu toteuttaa millään menetelmällä keinotekoisesti. Sen oikea syntymekanismi on yksi tieteen suurimpia mysteerejä.
4. Torinon käärinliinan veri on oikeaa verta (todennettu lukuisissa kokeissa: se sisältää DNA:ta ja kuuluu yleisesti harvinaiseen, mutta juutalaisilla yleiseen veriryhmään AB) ja on läpäissyt kankaan, toisin kuin ohuina pikseleinä aivan kuitujen piripintaan piirtynyt kuva. Mikä tärkeintä, se oli kankaalla ensin ja kuvajainen muodostunut sen päälle vasta myöhemmin. Verijälkien synty on täten vahva indikaattori luonnollisesta muodostumismekanismista, koska taiteilijoilla ei käytännössä ole muuta mahdollisuutta kuin piirtää ensin hahmo ja lisätä verijäljet siihen myöhemmin. Torinon käärinliinassa tilanne on päinvastoin.
5. Torinon käärinliinan kuva ei ole syntynyt kankaaseen pintakontaktina, vaan on projektio, jossa on topografiset dimensiot. Toisin sanoen, sen oikeaa ruumista korreloivat yksityiskohdat ilmenevät syvyydellisesti täydellisinä niin, että ne tietokoneellisesti kuvattuna aikaansaavat 3D holografisen efektin, mitä ei voi syntyä esim. pintakontaktissa muodostuneelle kuvalle, mikä lisäksi vääristää ruumiin mittasuhteita näin kuvattuna suorastaan koomisesti.

Torinon käärinliinan uusista tieteellisistä tutkimuksista on nyt suomalaisillekin saatavilla seikkaperäistä tietoa runsain määrin, vastikään ilmestyneessä kirjassani:
Valokuva Jeesuksesta? Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa.
Kirjapaja 2009. 435 s.
Antoisia ja valaisevia lukuelämyksiä toivottaen,
Dos. Juha Hiltunen

tutkija

Torinon käärinliinalta on löydetty ikivanhaa kirjoitusta…

Mediakeskustelu Torinon käärinliinan aitous/-väärennöskysymyksen ympärillä kiihtyy entisestään. Kansainväliset internetsivut ovat marraskuussa 2009 monistuneet runsaanlaisesti uuden italialaisen tutkimustiedon myötä, missä todistellaan sitä, että Jeesus Nasaretilaisen kuolemantuomio on ollut kirjoitettuna käärinliinalle.

Asian kansainvälinen pressitiedote julkistettiin 20. marraskuuta 2009. Kyse on uudesta kirjasta ja sen sisältämistä sensaatiomaisista tiedoista. Kirjoittaja on tunnettu italialainen historioitsija ja paleografi, Barbara Frale, joka työskentelee Vatikaanin salaisessa arkistossa. Italiankielinen teos on nimeltään La Sindone di Gesu Nazareno (Jeesus Nasaretilaisen käärinliina). Sen julkaisija on Il Multino ja siinä 380 sivua.
Tri Frale on ansioitunut viime vuosina löytämällä Vatikaanin salaisesta arkistosta tärkeitä vanhoja ja ennen tuntemattomia dokumentteja. Pari vuotta sitten hänen tekemänsä löydöt toivat merkittäviä uusia näköaloja esim. temppeliherroja koskeviin tietoihin, kumoten heitä koskevia myyttejä ja puhdistaen heidän mainettaan.

Mistä nyt onkaan kyse? Siitä, että Torinon käärinliinan vainajakuvan pään ympäriltä on erotettu heikkoja jälkiä kankaalle painuneesta kirjoituksesta. Niitä havainnoi ensimmäistä kertaa tri Piero Uglotti vuonna 1979 käyttämällä digitaalista kuvankäsittelyä. Uglottin havainnot ottivat uudelleen suurennuslasin alle ranskalaiset tutkijat Andre Marion ja Anne Laure Courage vuonna 1997 Institut d’Optique Theorique et Appliquee d’Orsaysta. Nyt, tri Frale on tarkastellut samoja havaintoja uusimpien menetelmien ja instrumenttien avulla. Hän itse toteaa lähestymistavastaan seuraavaa:
”Minun tutkimukseni alkavat siitä mihin ranskalaistutkijoiden päättyi. Marion ja Courage eivät olleet paleografeja [vanhojen kirjoitusten eksperttejä], eivätkä siten voineet nähdä kovinkaan paljon mielekkyyttä noissa sanoissa.” Fralen havainnot vahvistivat aiempia päätelmiä mm. siitä, että tekstit koostuvat kolmesta kielestä: kreikasta, arameasta/hebreasta ja latinasta. Hän kykeni erottamaan ainakin seuraavat sanat:
(I)esou(s) Nnazarennos (”Jeesus Nasaretilainen”), (o)pse kia(tho) (”otettu alas alkuillasta”), in nece(m) (”kuolemaan”) ja pez(o) (”minun määräyksestäni”).

Paleografiaan ja historiaan perehtynyt tri Frale ei työskentele Vatikaanin tai katolisen kirkon laskuun, vaan korostaa tarkastelevansa käärinliinaa yksinomaan arkeologisena objektina ilman mitään uskonnollisia ennakkokäsityksiä. Hän huomauttaakin, että mikäli nämä tekstit olisi laadittu käärinliinalle keskiajalla ja niillä pyrittäisiin todistamaan se itsensä Jeesuksen hautaliinaksi, niihin sisältyisi varmuudella joko ilmaus ”Kristus” tai ”Jumalan poika”. Kun tuomittu vainaja nimetään yksinomaan ”Jeesus Nasaretilaiseksi” ilman näitä attribuutteja, on tekstin todennäköinen autenttisuus aivan toista luokkaa. Frale on näyttänyt tekstejä usealle Lähi-Idän vanhoihin teksteihin perehtyneille asiantuntijoille ja nämä ovat olleet yhtä mieltä siitä, että niiden kirjoitusasu vastaa ensimmäisen vuosisadan muotoa. Tällainen on esimerkiksi sana ”Nnazarennos”.
Merkittävä seikka on myös se, että nämä tekstit ovat luettavissa ainoastaan negatiivivalokuvassa aivan samoin kuin itse käärinliinan vainajakuvakin, joka vasta negatiivina nähdään positiivina. Keskiaikainen väärentäjä ei missään tapauksessa olisi tehnyt kankaalle peilikirjoitusta vain siksi, että se voitaisiin lukea vasta satoja vuosia myöhemmin kehitetyillä laitteilla.
Frale on saanut vanhoista lähteistä ja arkeologiasta myös vahvistusta sille, että vanhassa Palestiinassa saatettiin kirjoittaa vainajien nimet ja rikollisten kyseessä ollessa myös näiden tuomiot käärinliinakankaalle ja juuri pään tuntumaan.

Useat skeptikot ja myös sindonologit ovat esittäneet vahvaa kritiikkiä Fralen tutkimuslöytöjä kohtaan. Tämä onkin varteenotettavaa ja onkin selvää, että lisätutkimusta tässä asiassa tarvitaan. Torinon käärinliinan aitous on kuitenkin osoittautumassa aivan viime vuosien tutkimusten myötä väistämättömäksi, niin mullistavaa ja käsittämätöntä kuin sen hyväksyminen monille onkin. Moderni tiede voi palvella näin myös uskontoa, siten miten ateistinen materialismi ei ikinä olisi osannut odottaa.

Dos. Juha Hiltunen
Vrt. uusin kirjani: Valokuva Jeesuksesta? Torinon käärinliina tieteen, historian ja Uuden testamentin valossa. Kirjapaja Oy 2009. 435 s.

JJH

Käärinliinaan voidaan suhtautua myös tällaisestakin näkökulmasta:

Jeesus – kuoleman voittaja ”huumausteorian” näkökulmasta
(lyhennetty, vapaa käännös websivustosta A Lawyer Examines The Swoon Theory)

1. Jeesus ei kuollut ristillä. Hän oli vankkarakenteinen nuori puuseppä, joka kykeni kestämään niin roomalaisen ankaran ruoskinnan, ristin kantamisen, piikkikruunun, mukiloinnin sekä käsien ja jalkojen lävistykset nauloin. Lisäksi hän oli syömättä ja juomatta yli puoli vuorokautta ja lopulta keihäskin tuikattiin hänen oikeaan kylkeensä. Kaikesta tästä hän lopulta pyörtyi, joutui shokkiin ja vaipui jonkinlaiseen koomaan.
2. Roomalainen teloitusvartiosto harhautui kuvittelemaan hänet kuolleeksi ja antoi sukulaisten vapaasti nostaa hänet alas ristiltä ja viedä haudattavaksi. Lähellä oli uusi kalliohauta, jonka tunnettu ja varakas jerusalemilainen neuvosmies, Joosef Arimatialainen, omisti. Oli perjantai-ilta ja pääsiäissapatti. Jeesus asetettiin hautalavitsalle tässä puolikuolleessa tilassa käärinliinoihin kiedottuna. Sitten hautakammio suljettiin ja sinetöitiin. Sen edustalle määrättiin sotilasvartiosto, koska epäiltiin, että opetuslapset saattaisivat varastaa rabbinsa ruumiin.
3. Tähän aikaan vuodesta yöllä oli vielä kylmää. Ja vielä kalseampaa oli hautakammiossa. Ja tästä kylmyydestä johtuen Jeesus meni yhä syvemmälle koomaan. Merkillistä kylläkin, hän oli yhä jotenkuten hengissä. Kului koko seuraavakin päivä, lauantai, ja yhä kehossa oli kipinäinen elämää. Siitäkin huolimatta, että pienen hautakammion happi oli käytännöllisesti katsoen kulutettu loppuun ja ilma oli täynnä hiilidioksidia.
4. Varhain kolmantena päivänä aamuyöllä tapahtui ihme (anteeksi ”ihme”): elintoiminnot alkoivat vähitellen palata ja voimistua. Pilkkopimeässä ja lähes hapettomassa kolossa Jeesus nousi istumaan laverilleen ja alkoi hitaasti riisua kääreitä yltään. Joka paikkaa särki aivan jumalattomasti. Hän oli kuitenkin säntillinen juutalainen ja jaksoi viikata käärinliinat siistisi laverille ennen kuin alkoi valmistautua poistumaan tästä ahdistavasta paikasta. Eikä auttanut muu kun lähteä sieltä ihmisten ilmoille aivan alastomana. Se olikin pahinta, koska juutalaiset jos ketkä häpeävät silmittömästi alastomuutta.
5. Ensin piti kuitenkin vierittää hautakammion sulkeva kivi pois tieltä. Siihen tuhrautuikin aikaa, koska kivi oli monta tonnia painava, eikä sisäpuolella ollut kerrassaan mitään ripaa tai uloketta mistä kierittää sitä sivuun. Eikä siinä kaikki, hautakammioiden sulkevat kivet oli tehty vieritysuraan, joka vietti alaspäin oviaukon eteen. Vaikka joka paikkaa särki aivan jumalattomasti, onnistui Jeesus lopulta parin tunnin ähellyksen jälkeen ja aivan epäinhimillisin ponnistuksin vierittämään kiveä sivuun sen verran, että pääsi kierittämään kehonsa oviaukosta ulos. Hän puuskutti vimmatusti ja lysähti haudan edessä olevaan portaikkoon.
6. Kun Jeesus hirvittävästi särkevin jaloin nousi ylös, hän näki, että vartijat nukkuivat. Mikä tuuri. Riemuiten hän lähti klenkkaamaan eteenpäin, vain kaatuakseen vähän väliä. Pari vartijaa kuuli jotakin kun hän kaatui ulvahtaen. Silmäluomiaan raottaen he näkivät ruhjoutuneen ja alastoman hahmon liikkuvan nytkähdellen eteenpäin. Näyn täytyi olla unta ja he jatkoivat kuorsaamistaan.
7. Alaston Jeesus lähti harhailemaan jonnekin Emmauksen tielle päin. Hän oli yhä alasti, verinen ja äärimmäisen heikossa kunnossa muutenkin. Kaikkein vaikeinta oli kuitenkin käveleminen, koska molemmat jalkapöydät olivat naulojen lävistämät. Lopulta hänen ei auttanutkaan muu kuin ottaa tien pielestä pitkät kepakot kainalosauvoiksi ja lähteä niillä eteenpäin. Jonkin matkaa edettyään hän tavoitti kaksi matkamiestä, jotka keskustelivat hänestä, mutta eivät kuitenkaan tunnistaneet HÄNTÄ. Ilmeisesti haavoittuneet ja alastomat kainalosauvoilla eteenpäin klenkkaavat kulkurit eivät olleet mikään järin epätavallinen näky, koska hänet hyväksyttiin muina miehinä näiden matkamiesten seuraan aina Emmaukseen saakka. Siellä he kävivät yhdessä aterialle ja sitten, yks’ kaks nuo matkalaiset tajusivat, että hei, ei voi olla TOTTA, sinähän olet JEESUS! Tuossa kunnossa ja yhä hengissä! Niin he kirmasivat saman tien kertomaan tämän ilosanoman Jerusalemiin opetuslapsille.

maketsu26

Torinon käärinliinasta on monenlaisia mielipiteitä sekä tutkimuksia, jotkut sanovat sen olevan aito ja toiset sanovat sen olevan huijausta. Tosiasia on että Torinon käärinliina ei esitä Raamatun Herraa Jeesusta, sillä Raamatusta löytyy todisteet, jotka kumoavat teorian, että Jeesuksen kasvoista olisi jäänyt kuvaus Torinon käärinliinaan.

Joh 20:7 sana kokoonkäärittynä on kreikaksi entulisso, joka tarkoittaa kääriä kokoon ja rullata. Herran Jeesuksen päässä ollut hikiliina oli haudassa kokoonkäärittynä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun Herra Jeesus kääri (rullasi, taitteli) hikiliinan haudassa, niin hikiliinassa olleet veritahrat tahraantuivat ja sotkivat liinaa, eikä siihen siten voinut jäädä minkäänlaista kuvioita tai kuvaa kasvoista.

Tämä selkeä Raamatullinen todiste kumoaa jokaisen väitteen siitä, että on olemassa käärinliinoja, joihin on painautunut Raamatun Jeesuksen kasvot. Jumalan sana paljastaa ja kumoaa kaikenlaisen valheen ja väärennöksen. Torinon käärinliinan esittämä kuva tai hahmo ei esitä Raamatun Jeesusta.

Tekstin sivulähde. Torinon käärinliina ei ole Jeesuksen kuva

juhahilt

Vastaus Petri Paavolan nettikirjoitukseen:


Tieteellisen todistamisen ja historiallisten tietojen todentamisen logiikka ei kulje niin kuin kirjoittaja Petri Paavola on esittänyt. Torinon käärinliina on niin voimakas esine, että se herättää tasan yhtä paljon mielenkuohuntaa sen todistuksen epäämisessä olipa kyseessä tiukasti Raamattuun uskova, ateisti tai tiukka luonnontieteilijä. Vetoaminen esimerkiksi siihen, ettei Raamatussa mainita sitä että käärinliinoihin olisi jäänyt Jeesuksen kuva, on erittäin kapeakatseinen peruste ellei suoranainen typeryys. Jo Johanneksen evankeliumin lopussakin todetaan, että Jeesuksesta voitaisiin kirjoittaa niin paljon tarinoita ja kirjoja mitä hän teki etteivät ne riittäisi koko maailmaan. Evankeliumiemme narratiivi on parasta A-luokkaa mitä tulee antiikin ajan asialliseen tapahtumien kerrontaan. Niistä puuttuvat mm. tyystin myyttisille kertomuksille ominaiset liioittelevat piirteet. Markuksenkin kerronta on erittäin täsmällistä, lyhyttä ja asiallista. Suorastaan kuin uutisraportti. Mitä se ja muut evankeliumit tosiasiassa hyvin pitkälti olivatkin: ne uutisoivat ”hyviä uutisia” (evangelion) aivan hämmästyttävästä henkilöstä ja hänen teoistaan. Eli jos jotakin asiaa ei jossakin kerrota ei pidä tehdä johtopäätöstä, ettei jotakin ole tapahtunut. Lähtökohta historian tutkimuksessa on täyttää näitä aukkoja asiallisesti olemassa olevien rinnakkaistietojen kautta eri tavoin ja tehdä sitten oppineita arvauksia tms. Kun aukko on näin ”täytetty” on tehtävä testata sen pitävyyttä kaikin kriittisin keinoin. Jos se osoittautuu kestäväksi syntyy hyvä hypoteesi, parhaimmassa tapauksessa teoria. On muistettava, että suurin osa teorioista on vain ”teorioita” koska niitä ei voida testata materiaalisessa mielessä. Tällainen käytäntö on kuitenkin oikein pätevää tieteen tekemistä. Sellaista on myös sindonologia eli vanhojen hautaliinojen tutkimus, jonka kuuluisin tapaus on Torinon käärinliina.
Kirjoittaja viittaa juutalaisiin hautaustapoihin, jotka hänen mukaansa eri tavoin ovat ristiriidassa Torinon käärinliinan tapauksen kanssa. Tämä voisi vaikuttaa uskottavalta ja loogiseltakin, sillä kovin moni muukin on kiinnittänyt huomionsa tähän epäsuhtaan. Tapaus oli tosiasiassa niin erikoinen, että siihen lähempi tutustuminen kannattaa, koska näin päästään näkemään se huikea historioitsijan elämys, jossa voi tehdä täsmällisen varmennuksen parhaaseen C.S.I. tyyliin. Tutkijat ovat voineetkin todeta sen vain vahvistavan Torinon käärinliinan aitoutta. Siitä seuraavassa informatiivinen paketti:

Markuksen evankeliumin mukaan Jeesus kuoli yhdeksännellä hetkellä, toisin sanoen kello kolmelta iltapäivällä sapatin valmistuspäivänä. Hautajaisjärjestelyillä oli siksi hyvin kiire. Pyhän Haudan kirkon alkuperäisen maaston topografia on voitu todentaa arkeologisesti. Golgatan kummulta Jeesuksen haudalle ei voinut kulkea helposti suoraan, vaan luontevin reitti kulki pitkin muurin viereistä maantietä ensin länteen ja siitä sitten hieman poiketen puutarhaan, jossa Joosef Arimatialaisen tila ja hautapaikka sijaitsi. Matkaa saattoi kertyä noin 200 metriä ja vainajan kuljettaminen sinne vei puolisen tuntia.
Espanjan Oviedossa säilynyt verinen kasvoliina eli ns. Sudarium Christi on voitu lukuisten tieteellisten testien myötä vahvistaa kuuluneen samalla vainajalle kuin Torinon käärinliinalla ollut mies. Kyseessä on siis niin ikään Jeesuksen aito pyhäinjäännös. Sen verijälkien huolellinen analyysi on paljastanut – niin uskomattomalta kuin se tuntuukin – täsmällisen kronologian siitä, mitä tälle vainajalle on tapahtunut. Sen mukaan vainaja odotti alaslaskua kuolleena ristillään noin tunnin ja vasta vähän viiden jälkeen iltapäivällä häntä lähdettiin kuljettamaan hautaan. Ottaen huomioon matkan sinne, oltiin perillä hieman ennen kello kuutta. Auringon laskuun oli runsas puoli tuntia. Tässä ajassa tuli tapahtua jokseenkin kaikki tarvittavat hautaustoimenpiteet.
Juutalaisen tavan mukainen hautausvalmistelu edellytti ruumiin rituaalisen pesun 7 kertaa, voitelun, hiusten leikkuun ja miesten parran ajon. Tämän jälkeen vainajalle puettiin puhtaat omat vaatteet ja erityinen kasvoliina pantiin hänen päähänsä. Sitten hänet sidottiin hautaliinoihin tiiviiksi paketiksi kukkien kera. Mitään näistä ei ehditty tehdä Käärinliinan miehelle eli Jeesukselle. Kaikki edellytti väliaikaisuutta ja jatko-toimenpiteitä sapatin jälkeen sunnuntaina. Niinpä Käärinliinan mies/ Jeesus huuhdeltiin nopeasti vain enimmästä liasta ja verestä ja asetettiin alastomana ilman kasvoliinaa yhtenäisen kangaspeiton alle – kankaan, joka on meille säilynyt Hänen vainajakuvansa kera Torinon käärinliinana tunnettuna reliikkinä.
Evankeliumien kertomus kaikesta tästä sopii täydelleen yksiin tämän olemassa olevan käärinliinan todistuksen kanssa. Kyseessä oli kerta kaikkinen poikkeustapaus, joka ei voi sopia yhteenkään toiseen henkilöön historiassa ja jossa teoreettinen mahdollisuus muuhun lähenee suorastaan äärettömyyttä. Mikäli kyseessä olisi vaikkapa Ramses II:n hautausta koskeva dokumentaatio muumioliinana sekä neljänä eri papyrustekstinä, ei yksikään tutkija olisi koskaan rohjennut asettaa vastaavanlaisen tiedon luotettavuutta kyseenalaiseksi.

Jerusalemin Golgata oli Rooman imperiumissa poikkeuksellinen teloituspaikka. Ennen kaikkea siitä syystä, että se sijaitsi juutalaisten maalla. Nämä olivat tunnettua niskurikansaa, joka oli altis kapinoimaan etenkin jos heidän uskonnollisia säädöksiään käytiin rajoittamaan. Mahtava imperiumi katsoikin pienemmän riesan tieksi suvaita juutalaisille eräitä myönnytyksiä nimenomaan uskonnollisia seikkoja koskien.
Ristiinnaulitseminen oli Rooman valtakunnassa ankarin rangaistuskeino ja koskikin vain kaikkein pahimpia rikoksia. Sillä pyrittiin ennaltaehkäisevään pelotevaikutukseen sen tuottaman äärimmäisen häpeän ja sadistisen kidutuksen myötä. Tämän vuoksi ristiinnaulitsemispaikat sijoitettiin näkyvimmille paikoille, kaupunkien ulkopuolelle pääteiden varsille ja näiden risteyskohtiin. Tuomitut saivat tavallisesti jäädä ja mädäntyä risteilleen kunnes aika ja haaskaeläimet olivat kalunneet kaiken. Teloittajat sovelsivat monia julmia tapoja kiinnittää uhrit ristinpuihin. Naulitseminen oli kuitenkin harvinaisempaa kuin pelkkä sitominen, koska uhrien haluttiin kituvan mahdollisimman pitkään risteillään ohikulkijoiden pilkattavana.

Golgata sijaitsi Jerusalemin luoteisten kaupunginmuurin takana. Ristin pystypuut eli stipes seisoivat siellä aina valmiina ja niihin kiinnitettiin poikkipuut eli patibulumit erikseen. Kutakin niistä käytettiin ilmeisesti vain kerran kulloisenkin teloitettavan kera, joten alueen puusepillä riitti töitä niiden valmistamisessa. Miksi näin?
Juutalainen laki määräsi ehdottomasti ettei tuomittuja sopinut jättää yön yli ristille ja että heidät tuli haudata auringon laskuun mennessä. Tähän käytäntöön roomalaiset olivat olleet täällä pakotetut suostumaan. Mutta minne Golgatan ristiinnaulitut sitten haudattiin?
Jerusalemin eteläisen muurin takana sijaitsi kolkko paikka nimeltä Gehenna, joka oli pakanoiden, rikollisten ym. yleinen hautapaikka. Se on sittemmin tullut myös synonyymiksi helvetille. Siellä paloivat ruumiiden polttotulet tai rikoksentekijöinä ristiinnaulitut viskattiin joukkohautaan. Niinpä yksittäisiä ristiinnaulittujen hautoja Jerusalemin ympäristöstä ei juurikaan tavata arkeologisesti. Juutalainen laki määräsi myös, että kaikki esineet joihin oli tarttunut teloitetun verta tuli haudata hänen mukanaan. Tämä koski siten myös patibulumeja. Tämä olisi ollut myös Jeesuksen kadotettu hautuumaa ellei historia olisi päättänyt toisin.

Koska Golgatan tuomitut eivät roomalaisen rangaistuskäytännön mukaan voineet kärsiä risteillään maksimaalista aikaa, kehittivät kiduttajat vastavuoroisesti näiden onnettomien tuskan huippuunsa. Täällä naulaaminen oli tavallista ja siten, että se tuotti mahdollisimman paljon kipua. Samasta syystä ristiinnaulitut myös ruoskittiin täällä kovemmin kuin muualla. Elleivät uhrit olleet kuolleet ennen iltaa, se toimeenpantiin polvien ja sääriluiden murskaamisella eli crurigragiumilla, joka aikaansai fataalin shokin tai tukehtumisen minuuteissa jalkojen tuen pettäessä. Jeesus sai kokea kaiken tämän, sääriluiden murskaamista lukuun ottamatta. Sen todistavat paitsi evankeliumit myös Torinon käärinliina pienimpiä yksityiskohtia myöten. Uusimmat havainnot siitä vahvistavat, että käärinliinan miestä on ensin lyöty n. 170 kertaa ylt’ympäri alastonta vartaloa fasces-piiskoilla ja sen jälkeen n. 50 kertaa pirullisilla flagrum-ruoskilla, mikä on tehnyt miehen ihosta ja lihaksista kirjaimellisesti jauhelihaa. Uskomattominta onkin, että tämä mies on ollut tällaisen käsittelyn jälkeen muutaman tunnin hengissä, kuollakseen vasta ristillä. Hänen päähänsä on painettu piikikäs pilkkakruunu, jollaista ei tiedetä koskaan käytetyn missään muussa tapauksessa. Hänen kylkensä on puhkaistu, eikä sitäkään tiedetä tehdyn yhdessäkään toisessa tapauksessa. Hänen sääriluitaan ei oltu murskattu – mikä oli poikkeuksellista. Hänet on ristiinnaulittu tavalla, joka nirhaa keskushermoja, aiheuttaen ns. kausalgisen tuskan, joka on kovimpia kiputiloja, mitä ihmiskeho voi kokea. Hänen ihonsa on ennen kaikkea tätä kidutusta ollut äärimmäisen kipuherkkä hematidrosis – verihikoilun jäljiltä, josta on myös merkkejä käärinliinalla.
Täällä, Golgatalla, tapahtui perjantaina 7. huhtikuuta vuonna 30 niin erityislaatuinen ristiinnaulitseminen, että se on jäänyt lähtemättömästi historiaan. Rooman valtakunnan kapinoitsijana ja juutalaisen neuvoston jumalanpilkasta kuolemaan tuomittu suosittu rabbi Jeesus Nasaretilainen ei tullut viskatuksi Gehennaan, vaan sai kunnian tulla haudatuksi yhden kaupungin vaikutusvaltaisimman ja rikkaimman miehen omaan kalliohautaan, ylimysten omistamalla puutarhamaalla ja kuninkaallisen arvokkaissa käärinliinoissa. Tapahtuman aikaan kaupungissa oli satoja tuhansia ihmisiä ja se oli skandaali. Siitä kohistiin ja puhuttiin kauan. Kaikki tiesivät aivan varmasti missä kaikki oli tapahtunut ja minne tämä mies haudattiin. Tuo paikka ei kadonnut ajan oloonkaan muistista. Myöhemmin sen ylle pystytettiin muistoksi kristillinen kirkko. Se on jo kauan tunnettu nimellä Pyhän Haudan kirkko.

Kirjoittaja esitti myös kritiikkiä kuvienesityskieltoa koskien. Siitä seuraava info:

Toisin kuin islamissa ja juutalaisuudessa, on kristilliseen perinteeseen miltei aina kuulunut pyhäin kuvien valmistaminen, koskien myös Jeesusta ja jopa Jumalaa. Kirkot ovat olleet suorastaan Raamatun historian eläviä kuvakirjoja ja niin on ollut tarkoituskin, koska ennen uskonpuhdistusta tavalliselle kansalle pyhät tekstit eivät voineet avautua latinan kielimuurin ja koulusivistyksen puutteen takia. Luther ja muut reformistit pakottivat kirkon elitistiseksi käyneen apparaatin avaamaan patoluukkunsa ja antamaan sanan vapaasti virrata koko kansalle sen omalla kielellä. Tällöin kuvien tekemisen tarve väheni, koska sanat kuvailivat elävästi asioita, ihmisiä ja tapahtumia.
Kristikunnassa on kuitenkin pariin otteeseen vallinnut historiallinen vaihe, jolloin pyhien kuvien valmistamineen suhtauduttiin vihamielisesti, jopa ne ankarasti kieltäen. Tuollaiset aikakaudet olivat vuosina 723 – 787 ja 813 – 843. Ne tunnetaan nimellä Ikonoklasmi eli Kuvainraaston aika. Kyse oli lähinnä bysanttilaiseen maailmaan kuuluneesta aatevirtauksesta, jonka keskeisintä vaikutusaluetta oli idän (sittemmin ortodoksisen) kirkon piiri. Ikonoklasmi vaikutti tuolloin osin myös lännessä, joskin huomattavasti rajoittuneemmin. Kuvainraaston aikana tuhottiin kuvia, patsaita ja reliikkejä valtaisa määrä, pahimmillaan jopa kokonaisia luostareita ja kirkkojakin. Kuvia valmistavia munkkeja vainottiin ja surmattiin, kerettiläisyysroviot paloivat.
Ikonoklasmia vastustivat lukuisat rohkeat munkit ja kirkkoisät. Heistä tunnetuin lienee Johannes Damaskolainen, joka vetosi kirjoituksillaan auktoriteetteihin perustaen kuvien tekemisen oikeutuksen sillä, että oli olemassa eräs pyhä kuva, joka oli syntynyt ”käsin tekemättä” ja jota on kautta aikain kunnioitettu aitona kuvana Kristuksesta. Sitä kuvaa säilytettiin Edessassa ja sillä tiedettiin olevan suuri hyvän voima. Johannes esitti, että koska Jeesus itse oli antanut kuvansa painautua kankaaseen, oli täysin sallittua ajatella, että siitä voitiin valmistaa kopioita ja välittää muutoinkin pyhiä raamatullisia asioita ihmisille kuvallisten esitysten kautta. Johanneksen vetoomus vaikutti tuolloiseen Bysantin hallitsijaan, keisarinna Ireneen, joka päätti ikonoklasmin ensimmäisen vaiheen vuonna 787. Joitakin aikoja myöhemmin otettiin kuitenkin takapakkia ja vallitsi ikonoklasmin toinen vaihe. Senkin päätti naishallitsija, tällä kertaa keisa-rinna Theodora, vuonna 843.

Ikonoklasmi päätettiin vastapuolelle osittaiseksi myönnytykseksi. Tämä tarkoitti sitä, että pyhien kuvien valmistamiselle määriteltiin tarkat kriteerit. Voidaankin sanoa, että kuuluisa ortodoksinen ikonitaide kaikkine erityispiirteineen, sai syntynsä tästä. Kun Edessan pyhä kuva ja kangas siirtyi reliikkinä Konstantinopoliin vuonna 944, sen huomioarvo kipusi kirjaimellisesti kansallisesta kansainvälisiin mittoihin. Ensimmäistä kertaa Mandylion otettiin yhä useammin esiin kokomittaisena säilytysastiastaan, etenkin eukaristiaseremoniassa jota esitettiin Konstantinopolin keisarillisissa kirkoissa. Ei ole sattuma, että juuri näihin aikoihin sen mallintama Jeesuskuva kaikkine kärsimyksen merkkeineen tunnistettiin ja alkoi esiintyä kaikkialla sellaisena kuin olemme sen oppineet tuntemaan. Tuo ”käsittä-tehty” ikoni ja pyhä Mandylion oli yhtä kuin nykyinen Torinon käärinliina.

Kirjoittajan seuraava väite on, ettei Jeesuksella olisi ollut pitkiä hiuksia. Näinkin jotkut aina silloin tällöin esittävät. Tieto on hieman enemmän kuin ”tuulesta temmattu”, sillä empiria siitä mitä Lähi-Idän kansojen miehillä pari tuhatta vuotta sitten oli käytäntönä kielii vallan toista. On totta, että kreikkalais-roomalainen kulttuurivaikutus suosi ajeltua leukaa ja lyhyitä hiuksia, mutta ei ole mitään todisteita siitä, että tavalliset juutalaiset olisivat tätä käytäntöä enemmässä määrin matkineet. On myös muistettava, että suuri osa ns. juutalaisista opillisista käytänteistä on peräisin rabbiinisesta kirjallisuudesta, joka syntyi 200-500-luvulla. Jo pidemmän aikaa raamatullinen eksegetiikka on tehnyt demarkaation eli kulttuuritraditollisen rajauksen kaikkine varauksineen sille, ettei pidä tehdä automaattisia johtopäätöksiä juutalaisista tavoista sanokaamme ajanlaskumme alun eli Jeesuksen ajan ja parisataa vuotta myöhemmän rabbiinisen ajan välillä. Post-70 jälkeinen juutalaisuus oli nykykäsityksen mukaan eritäin poikkeava siitä mitä se myöhemmin edusti. Rabbiininen doktriini palveli tiukoilla laeillaan pitkälti juutalaisuuden säilymistä erittäin vaikeissa diaspora-oloissa, jolloin Temppeliä ei enää ollut. Ajanlaskumme alus juutalainen mies oli siis useimmiten pitkätukkainen ja partainen, niin kuin muutkin seemiläiset naapurinsa. Mitä tulee Paavalin ohjeisiin, niin on muistettava että hän oli roomalainen. Eikä Jeesus ollut nasiiri sen paremmin kuin essealainenkaan. Kukaan sindonologi ei ole esittänyt tällaisia väitteitä, toisin kuin Paavola väittää. Hän oli aivan omanlaisensa ainutlaatuisen opin esittäjä.

Torinon käärinliina todistaa kaikin tavoin ihmeestä: sen säilymisestä kahden vuosituhannen ajan kaikkien uhkien kautta nykypäivään, siinä olevat epäämättömät todistukset Herramme kärsimyksestä ja Ylösnousemuksesta. Se on Valokuva Jeesuksesta ja Viides Evankeliumi aikamme epäileville Tuomaille.
Amen

Dosentti Juha Hiltunen

Seppo Aurinkoinen

Asiaa olen koetellut mielestäni perustella eri instanssien näöllä, mahdollinen aitous on aina kaikki ilmiö, Jeesus sinänsä sijoittuu mailmankaikkeudessa eri ilmiöiden tasolle kuin harhaan johdettu asiaintuntemus yksikantaan, Jeesus on ilmeinen tosiasia mutta voisimmeko suurimman ihmeen itsensä Jeesuksen suhteen enempääkään. Raamattu mainitsee suuret Jeesus Arimatialaisen ja Nikodemos yms. näissä pitäisi loistaa tämä Jeesus , jäikö minkäänlaista reliikkiä "jäännöstä" toiminnastasi, kuin on arvosteltavaa esim. Raamatun kirjat, harhaanjohtavaa kaikki missä vain viitataan olemassaolevaan, psykologiassa ............ Kuinka?

Tainaliina

Arkeologi Shimon Gibson kollegoineen löysi Jerusalemista haudan 2009, jossa oli leprasta (spitaali) kärsineen ja tuberkuloosin menehtyneen miehen jäännökset. Hautalöydön tutkimuksissa on käynyt ilmi vainajan eläneen noin. 1-50 jKr. Hauta on ilmeisesti yläluokan tai pappissuvun sukuhauta.

Gibson sanoi vainajan olleen haudattu sen ajan juutalaisten tapojen mukaan. Vainajan ruumis, kädet ja jalat oli kääritty käärinliinoilla, jotka koostuivat useasta osasta. Vainajan kasvot oli peitetty erillisellä irrallisella kasvoliinalla. Gibsonin mukaan sen ajan mukaisesti varauduttiin valekuolemaan, jos vainaja ei ollutkaan kuollut, niin heikkokuntoinenkin kykeni ravistamaan kasvoliinan pois päästä ja huutamaan apua. Gibsonin mukaan irrallisella kasvoliinalla varmistettiin ettei ketään haudattu elävältä.

Professori Shimon Gibson sanoi, että Torinon käärinliina ei sovi yhteen ensimmäisen vuosisadan Palestiinan hautaamistapojen kanssa. Gibsonin mukaan Jerusalemin käärinliina oli kudottu eri tavalla kuin Torinon käärinliina. Jerusalemin käärinliina koostui monesta osasta, joka oli hyvin yleistä siihen aikaan. Gibsonin mukaan Torinon käärinliinassa on käytetty monimutkaisempaa toimikassidosta, joka yleistyi vasta keskiajalla.

Shimon Gibsonin arkeologiset todisteet ovat yhtä pitäviä Raamatun todistuksen kanssa, sillä Raamattu todistaa Lasaruksen ja Jeesuksen kohdalla, että heidän ruumiinsa, kädet ja jalat käärittiin käärinliinoihin sekä pää erillisellä kasvoliinalla:

Joh 11:44 Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: "Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä".

Joh 19: 40 Niin he ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttien kanssa käärinliinoihin, niinkuin juutalaisilla on tapana haudata.

Joh 20:
6 Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä
7 ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä.

Raamattu todistaa, että Herran Jeesuksen keho, kädet ja jalat käärittiin käärinliinoihin sekä pää erillisellä kasvoliinalla. Lasaruksen kohdalla alkuteksti käyttää sanaa keiria, joka on Joh 11:44 monikossa. Tämä tarkoittaa sitä, että Lasaruksen keho, kädet ja jalat käärittiin usealla liinalla. Joh 11:44 hikiliina on alkutekstissä soudarion, joka on yksikössä. Joh 11:44 mukaan Lasaruksen pää käärittiin erillisellä liinalla kuin muut ruumiinosat. Shimon Gibsonin arkeologisen löydön vainaja oli haudattu täsmälleen samoin kuten Lasarus.

Joh 19:40 käärinliina sana on alkutekstissä othonion, joka esiintyy tässä monikossa. Joh 20:6 käärinliina sana on othonion, joka on tässä jakeessa monikossa. Joh 20:7 hikiliina on alkutekstissä soudarion, joka on yksikössä. Shimon Gibsonin arkeologinen löytö on yhtäpitävä Raamatun todistuksen kanssa, sillä Herran Jeesuksen ruumis, kädet ja jalat käärittiin alkutekstiin mukaan usealla käärinliinalla sekä Hänen päässään oli ollut erillinen kasvoliina.

Torinon käärinliinan teorian mukaan Jeesus oli käärittynä tähän yhteen käärinliinaan. Raamatun todistuksen perusteella Torinon käärinliina on huijaus ja väärennös.

Nettilähde; Torinon käärinliina käärinliinat ei ole Jeesuksen kuva


Mielestäni Shimon Gibsonin arkeologinen pätevyys voittaa mennen tullen Juhan jutut. Gibson on onnistunut käytännön kenttätyössä saamaan vakuuttavat todisteet joiden kautta Torinonkäärinliina paljastuu flopiksi ja väärennökseksi.

juhahilt

” Arkeologi Shimon Gibson kollegoineen löysi Jerusalemista haudan 2009, jossa oli leprasta (spitaali) kärsineen ja tuberkuloosin menehtyneen miehen jäännökset. Hautalöydön tutkimuksissa on käynyt ilmi vainajan eläneen noin. 1-50 jKr. Hauta on ilmeisesti yläluokan tai pappissuvun sukuhauta. Gibson sanoi vainajan olleen haudattu sen ajan juutalaisten tapojen mukaan. Vainajan ruumis, kädet ja jalat oli kääritty käärinliinoilla, jotka koostuivat useasta osasta. Vainajan kasvot oli peitetty erillisellä irrallisella kasvoliinalla…”
” Professori Shimon Gibson sanoi, että Torinon käärinliina ei sovi yhteen ensimmäisen vuosisadan Palestiinan hautaamistapojen kanssa. Gibsonin mukaan Jerusalemin käärinliina oli kudottu eri tavalla kuin Torinon käärinliina. Jerusalemin käärinliina koostui monesta osasta, joka oli hyvin yleistä siihen aikaan…”
” Shimon Gibsonin arkeologiset todisteet ovat yhtä pitäviä Raamatun todistuksen kanssa, sillä Raamattu todistaa Lasaruksen ja Jeesuksen kohdalla, että heidän ruumiinsa, kädet ja jalat käärittiin käärinliinoihin sekä pää erillisellä kasvoliinalla: Joh 20:6 Niin Simon Pietarikin tuli hänen perässään ja meni sisälle hautaan ja näki käärinliinat siellä 7 ja hikiliinan, joka oli ollut hänen päässään, ei pantuna yhteen käärinliinojen kanssa, vaan toiseen paikkaan erikseen kokoonkäärittynä”.
” Shimon Gibsonin arkeologisen löydön vainaja oli haudattu täsmälleen samoin kuten Lasarus. Torinon käärinliinan teorian mukaan Jeesus oli käärittynä tähän yhteen käärinliinaan. Raamatun todistuksen perusteella Torinon käärinliina on huijaus ja väärennös. Nettilähde; Torinon käärinliina käärinliinat ei ole Jeesuksen kuva Mielestäni Shimon Gibsonin arkeologinen pätevyys voittaa mennen tullen Juhan jutut. Gibson on onnistunut käytännön kenttätyössä saamaan vakuuttavat todisteet joiden kautta Torinonkäärinliina paljastuu flopiksi ja väärennökseksi.”

Arvostan Shimon Gibsonia ja hänen arkeologisia tutkimuksiaan. Hän on vastikään mm. vahvistanut, että Pyhän Haudan kirkko on oikealla paikalla ja sen uumenissa olivat sekä Golgata että Jeesuksen hauta. Hän on kuitenkin harras juutalainen, ja kuten tunnettua heikäläinen arkeologia on hieman tendenttistä mitä tulee Jeesusta koskevaan informaatioon. Juutalaisille Jeesus oli mitä suurimmassa määrin historiallinen henkilö ja heillä on suuri motivaatio löytää hänestä maallisia todisteita arkeologisesti. Shimon Gibson oli mukana mm. siinä työryhmässä joka joitakin vuosia sitten markkinoi kohu-uutista Jeesuksen haudan ja luiden löytymisestä Talpiotista. Tämä on hyvin kuvaavaa juutalaiselle arkeologialle. Heille olisi mitä suotavin asia, että esim. Jeesuksen luut löytyisivät. Torinon käärinliina on kuitenkin tavattoman ongelmallinen juutalaisille, niin kuin näyttää olevan monille muillekin. Se kun todistaa – vieläpä kovan tieteen keinoin – siitä, että kristittyjen evankeliumikuvaus hänestä on kiusallisen tarkka ja ruumis on kadonnut liinoista juuri niin kuin heidän Ylösnousemususkonsa väittää.

On tärkeää verrata Lasaruksen hautauskuvausta Jeesuksen hautauskuvaukseen. Näin menettelee myös sindonologia. Edellisessä oli kaikki juutalaisen käytännön mukaiset hautaustoimenpiteet suoritettu alusta loppuun, jälkimmäisessä eivät. Evankeliumi vahvistaa neljän kirjoittajan yhteneväisen todistuksen mukaan, että Jeesuksen hautauksella oli tavaton kiire ja että ilmeinen tarkoitus oli suorittaa hänen hautaustoimenpiteensä asiallisesti loppuun sapatin jälkeen sunnuntaina. Lasarus kuoli ilmeisesti verraten ”luonnollisesti”, Jeesus ei. Tämäkin määrittää erilaiset hautaustoimenpiteet. Lasarus sai normatiivisen vauraan juutalaisen hautauskohtelun ja hautapaikan. Köyhempi väki ei sellaista yleensä saanut. Rikollisia ja ristiinnaulittuja kohdeltiin vieläkin ylimalkaisemmin. Roomalainen yleinen tapa oli jättää ruumiit hajoamaan risteilleen. Juudeassa taivuttiin juutalaisen vaateeseen haudata nämäkin ennen iltaa. Heidät heitettiin yleensä joukkohautaan Gehennaan. Vain äärimmäisissä poikkeustapauksissa ja kirjallisella lupamenettelyllä saattoi ristiinnaulittu tulla haudatuksi kunniallisemmin. Näinpä heikäläisten hautoja ei kenties paria poikkeusta lukuun ottamatta ole koskaan löytynyt.

Torinon käärinliina toimi hautauksessa ikään kuin ”lakana” eikä sitä ”kääritty”, niin kuin olisi tehty jos kaikki olisi tehty ajan kanssa ja kunnolla. Koska ruumis oli ristinkuolemassa ankarasti kangistunut, täytyi kädet vääntää alastoman ruumiin hävyn suojaksi alas ja sitoa ne nauhalla. Jalat samoin, niin kuin leukakin. Näihin kolmeen olivat siis omat pienet ”hautaliinat”. Ristillä oli tapana kietoa hikiliina eli sudarium ruhjoituneille kasvoille kuoleman jälkeen ja pitää sitä päässä niin kauan kunnes varsinainen hautaus suoritettiin. Tämäkin liina on säilynyt nykypäivään ja se tunnetaan nimellä Sudarium Christi Espanjan Oviedossa. Nykytiede on vahvistanut sen ja Torinon käärinliinan kuuluneen samalle vainajalle eli Jeesukselle. Vainajan kasvoille ei tässä tapauksessa vielä asetettu puhdasta sudariumia niin kuin oli esim. Lasaruksella. Se sudarium johon Johannes haudassa näki, oli erikseen käärittynä, niin kuin pitikin ja viittaa selvästi sen funktioon em. Oviedon hikiliinana. On mahdollista kuitenkin, että Jeesuksen kasvoille silti asetettiin jokin ohut liina myös tässä vaiheessa. Sekin on mahdollisesti säilynyt nykyaikaan asti. Se tunnetaan nimellä Manoppellon huntu ja se on valmistettu miltei läpinäkyvästä ns. merisilkistä jota mm. egyptiläiset faaraot arvostivat hautavaatteena. Siihen on jäänyt kasvokuva niin kuin Torinon käärinliinaan ja uusimmat tutkimukset tukevat sitä, että myös se on ollut Jeesukselle kuulunut liina. Juutalaiset kietoivat ruumiin ”lakanan” othonia-kääreisiin, mutta ei kuitenkaan niin tiukkaan muumiopakettiin kuin egyptiläiset. Tässäkin on tärkeä nähdä ero Lasaruksen ja Jeesuksen hautauksen välillä.”Torinon käärinliinalla” peitelty Jeesus kiedottiin vain löyhästi othonia-siteisiin ja hänet jätettiin näiden sisään alastomana. Oli tärkeää, ettei tätä tehty sitomalla peite tiukkaan, koska näin hyvin ruhjoutunut – ja vaikkakin pikapesun läpikäynyt – verinen ruumis ei liiaksi tahrinut uusia liinoja. Tällä tavoin peitoksi aseteltuna hänen ylleen oli mahdollista sen vainajakuvan syntyminen minkä näemme Torinon käärinliinassa. On vain tarkoin luettava tämän erikoistapauksen todistusta niin kuin se on kerrottu ja mitä tiedämme esim. ristinnaulittujen kohtelusta.

Kiitos rikkaan Joosef Arimatialaisen teloitustapaus Jeesus Nasaretilainen oli juuri sellainen poikkeus minkä evankeliumit ja Torinon käärinliina todistavat. Sen vertaaminen esim. vastikään löydettyyn liinaan on monin tavoin likipitäen mieletöntä. Kyseessä ei ole edes aivan ainutlaatuinen löytö. Vähän samantapainen tehtiin muutama vuosi samoilta alueilta, siis Himnonin laaksosta, ja tästä kertoi mm. arkeologi James Tabor ("Jeesuksen haudan löytäjä"). Tämä lepraan kuolleen ylhäisen miehen liina eroaa kangas- ja kudontatyypiltään Torinon käärinliinasta, eikä tästä tulisi tehdä johtopäätöstä, että kaikkien liinojen täytyi olla juuri samanlaisia kuin mitä tämä juuri löydetty liina oli. Päinvastoin, tiedetään se, että kaikkein arvokkaimmat hautaliinat valmistettiin pellavasta ja erityisesti Syyriassa ja Egyptissä. Lisäksi kudontatyypin monimutkaisuus nosti niiden arvoa. Torinon käärinliina on harvinainen siksi, että se edustaa tuon ajan standadreilla mitaten kaikkein arvokkainta hautaliinatyyppiä, joka oli sovelias lähinnä kuninkaille. Sen arvo nykyrahassa mitaten olisi noin 6000 euroa. On siten täysin uskottavaa nähdä sen historia myös evankeliumikertomuksen todistuksena, missä kerrotaan Joosef Arimatialaisen hankkineen sen Jeesusta varten.

Dos. Juha Hiltunen