Alkuperäinen kirjoittaja milla magiia

Minusta on yllättävää, että niinkin yksinkertainen asia kuin päiväjärjestys eli päivän rutiinit on täysin kateissa. Itse olen tottunut siihen, että vauvasta asti totutetaan lapsi siihen, että kun herätään, niin puetaan päivävaatteet, syödään aamupala, mennään ulkoilemaan, syödään lounas, nukutaan päiväunet, syödään välipala, ulkoillaan taas, syödään päivällinen, ollaan koko perheen kanssa kotona, iltapala, iltapesu + -satu ja nukkumaan. Kaikki tämä tehdään tiettyinä aikoina päivästä. Koululaisen kohdalla tietysti koulupäivä muuttaa hieman aikataulua ja esim. päiväunethan jäävät pois.

Kun päivän rytmi on selkeä, niin silloin toimitaan sen mukaan. Lapset voi ottaa mukaan tekemään kotitöitä ja hoitamaan velvollisuuksiaan. Mitä isompi lapsi = sitä enemmän velvollisuuksia ja vastaavasti mitä isompi lapsi = sitä enemmän vapauksia.

Lapsi ei osaa arvostaa vanhempiensa raatamista tai kotitöiden tekoa, jos lapsi ei ole koskaan itse kokeillut, miten raskasta on tehdä ruokaa, käydä kaupassa, siivota jne, jos häneltä ei koskaan vaadita sellaisten asioiden tekemistä. Minusta laatuaikaa voi olla sekin, että tehdään vaikkapa yhdessä ruokaa ja jutellaan siinä samalla asioista.

Minusta se ei ole tässä oleellista, onko AP:n vaimo kotiäiti vai työssäkäyvä äiti, vaan oleellista on se, että hänen pitää itsensä sisäistää, että millaiseksi hän haluaa lapsensa kasvattaa. On kauhea karhunpalvelus, jos lapset oppivat siihen, että aina on joku tekemässä kaiken valmiiksi. Sellaisista lapsista kasvaa aikuisia, jotka eivät halua eivätkä kykene tekemään omatoimisesti omassa kotonaan siivouksia, ruoanlaittoja yms.