|
Minulle tehtiin tubulaaristen rintojen (kooltaan 75B) korjausleikkaus yli kaksikymmentä vuotta sitten parikymppisenä. Siihen aikaan ei leikkaustekniikka varmaan ollut tämän päivän tasolla, mutta tulos oli vuosia ihan tyydyttävä, ilman silikoonejakin. "Normaalien" rintojen veroisia ei rinnoista saatu, mutta paljon paremmat ne olivat kuin alkuperäiset. Arvet häiritsivät alkuun vähän, mutta nekin vaalenivat ja pehmenivät muutamassa vuodessa. Kyllä leikkaus ilman muuta kannatti. Vaikka mielessäni säilyi pitkään mielikuva "epätäydellisestä" minästä , olivat rinnat ainakin toisten silmissä ihan ok. Vuosien varrella rinnat ovat venyneet jonkin verran, varsinkin imettämisten jälkeen, mutta niinhän käy usein niillekin, joilla on normaalit rinnat. Imettäminen oli vaikeaa, kun maitoa ei paljoa tullut, mutta terveet, allergiattomat lapset kasvoivat myös äidinmaidonvastikkeella! Olen itse tuntenut mieletöntä surua rintojen vuoksi, mutta miehet eivät ole koskaan rintojani arvostelleet pahasti. Nyt nelikymppisenä huomaan, että suurimmalla osalla ikäisistäni rinnat riippuvat ja useilla vielä hullummin, kuin itselläni. Kestää aikansa oppia hyväksymään se tosiasia, että ylenmääräinen sureminen, rintojensa vihaaminen ja kateus toisia kohtaan ei muuta asiaa miksikään. Jos olen naiseksi syntynyt, olen nainen rinnoistani huolimatta. Jos rintaleikkaus tuntuu hyvältä idealta, se kannattaa ilman muuta tehdä. Toivon kohtalotovereille kaikkea hyvää!
|