Yksittäinen viesti
15.03.10, 21:03   #145 (linkki)
suvi
(Vierailija)
 
Viestejä: -
Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja MurskattuSydän Näytä viesti
Tää ei kuulu edes tänne, mut päätin silti kirjoittaa...

Nykyinen vaimoni petti minua seurustelu aikana useaan otteeseen (myös parhaan kaverisin kanssa)...
Mutta rakastin häntä niin suunnattoman paljon että annoin anteeksi kaiken. Anteeksi olen voinut antaa mutta en unohtaa ja tämä asia vaivaa minua todella usein.
Meillä on kaksi ihanaa lasta ja kaikki muutenkin ihan ok, mutta pelkään vähintäänkin viikoittain että koska hän taas minua pettää.
En voi luottaa häneen täydellisesti vaikka haluaisin.

Pettäminen on pahinta mitä toista kohtaan voi tehdä, minä en kykene käsittämään kuinka joku voi nauttia siitä että petää? Itse YRITIN tasoittaa puntit(tai pikemminkin saada henkisen tyydytyksen) olemalla yhden naisen kanssa, mutta ei siitä tullut mitään( pystyin menemään sisään, mutta en voinut jatkaa, koska ei minulla ollut mitään tunteita sitä naista kohtaan).

Onko pettäjät ihan erillinen ihmistyyppi, joka kykenee panemaan kaikkea mitä liikkuu? Kyllä itsekkin katson toisia naisia, mutta en koskaa menisi pettämään, koska en kertakaikkisesti kykene siihen(enkä myöskään edes haluaisi).

Vaimoni sisko on sanonut suoraan minulle että vaimoni ei ansaitse minua, että minä ansaitsisin naisen joka arvostaisi rakastaisi minua yhtäpaljon kuin minä rakastan vaimoani. Mutta minkäs teet kun sydämeni kuuluu vaimolleni ja rakastan häntä ylikaiken.

Mutta sen olen päättänyt että jos minua vielä kerran petetään, eroan vaikka sydämeni siitä lopullisesti murtuisikin.
Jotenkin tuntuu että pettäjöiden elämä on paljon helpompaa kuin ihmisten jotka ottavat toiset huomioon. Pettäjät vain menevät, ilman että ajattelevat seurauksista... No sellaisiahan ne ovat, ihmisiä jotka ovat vastuuntunnottomia raukkoja, eivät uskalla tehdä oman parisuhteen eteen töitä, vaan juoksevat vaan toisen munan päälle istumaan(tai panemaan naapurin pesää)

ymmärrän, minuakin on petetty. olen edelleen parisuhteessa hänen kanssaan vaikka hän pettikin minua, se oli kuulemma vain yksi kerta mutta se vaivaa minua. olen luvannut yrittää antaa anteeksi mutta joskus minun tuntuu vain siltä että siitä on pakko puhua. mutta kun yritän puhua poikaystäväni kanssa siitä hän hermostuu ja sanoo että se on mennyttä.. itsekkin en enää aijo kestää toista pettämistä, vaan eroan vaikka sydänmeni särkyy varmasti. mutta ei meidän kannata rääkätä itseämme olemalla pettämisen kohteena.
  Vastaa viestiin