|
Heituli: Ihanan piristävää ja kannustavaa, kun kirjoitit niin positiivisen pätkän :)
Tuntuu itsestä jotenkin niin hölmölle vinkua, kun on vasta yksi käynti ja pettymys takana (siis tarkoitan lapsettomuuspoliklikan juttua tuolla)..
Monet yrittävät vuosia noiden hoitojen avulla saada lasta ja varmaan vastaan tulee pettymys jos toinenkin, joka on vaan nieltävä ja nenä kohta uutta kuukautta ja yritystä (tuohon vielä lisää kaikki nuo hormonilääkitykset ja muut rumbat niin huh huh....)
Siks oonkin miettinyt, että olenkohan nyt täysin valmis itsekään vielä... pelottaa jo valmiiksi se ensikuun käynti.. (Lähinnä se odotettavissa oleva totaalinen romahtaminen ja itkutuskohtaus jos nuo lääkkeet ei silloinkaan ole tehonneet..) Hävettääkin jo valmiiks kun pitää olla tälläinen vinku-iita tän asian kanssa.. Varmaan monet pariskunnat niiden lekureiden edessä saaneet miljoonakertaa huonompiakin uutisia... En tiiä miks taas meen niin herkille tän asian kanssa.. Ehkä kun on syksy ja arkirutiinit taas käynnissä niin alkaa taas miettiä liikaa asioita..
Ymmärrän mitä heituli tarkoitit tuolla kaveripariskunta asialla... Itse kaipaisin niin kovasti sellaista ihmistä kenen kanssa voisi jutella näistä ja kysyä neuvoa... muitakin kun oma mies... sellaiset ystävät joilla on lapsia (ja jotka tietävät tän meidän tilanteen) tietysti kuuntelevat, mutta veikkaan ettei se oo läheskään sama asia.. koska molempien lapset on saaneet alkunsa aika lailla heti kun yritys on aloitettu... ja niin kipeästi haluis puhua noistakin lapsettomuuspolin käynneistä jne.. Mut mulla ei oo oikeastaan ketään sellaista kenen kanssa jutella... :/
paitsi toki te täällä.. :) Mutta ei olisi kyllä huono juttu jos olis sellainenkin ihminen jonka kanssa vois ihan kasvokkain näistä jutella...
Tässä viikon aikana on kuulunut taas yhdet jos toisetkin vauvatulossa-uutiset.. inhottaa edes sanoa, mutta ensimmäistä kertaa en tunne yhtään iloa näiden ihmisten puolesta.. melkein jopa katkera olo alkaa tulla.. vaikkei pitäisi kun järkikin sanoo ettei ne toisten vauvat ole itseltä pois! ja sen jälkeen sitä niitä ajatuksiaan katuu toki...
|