|
Tervetuloa munkin puolesta, titi-uu!
Mulla kaiketi alkais olemaan otolliset päivät kohillaan, vaikkei toistaseks ole oireita ilmenny. Kesän aikana huomasin, että selkeet limat on huomattavissa niihin aikoihin, mutta nyt on kyllä kun hiekkapaperia... :)
Vielä en lähe tikkuja tai muitakaan apuja tilailemaan/ostelemaan. Odottelen nyt alkuun jo ihan pimeän ja kylmänkin varalle tilattuja vitamiineja, mukana myös foolihappo. Muita poppajuttuja en taida jaksaa alkaa ihmettelemäänkään. Mun osalta on greippimehut juotu.
Nyt alkaa pikkuhiljaa saamaan työelämän rytmistä taas kiinni ja tilanne alkaa tasoittumaan tarhan ja työn aloituksen jälkeen. Ihan mukava oikeastaan palata normi arkeen. Nyt vielä jännäilen työhakemuksen kohtaloa, vaikka kovasti koitankin toppuutella itseäni sen suhteen. Olen sitä mieltä, että hakemani työpaikka on vastavalmistuneena hankala saada, mutta se vaan olis niin mun juttu. Sen puolesta nyt myös hiukan ristiriitainen olo ton vauvajutun puolesta tällä hetkellä. Toisaalta ajattelen, että tässä on taas yli kaks vuotta yritetty tuloksetta, niin tuskin nyt heti sitten tärppääkään. Jos niin kävis, niin se uus työpaikka ei vaan sit oliskaan ehkä mulle sopiva...?
Mulla on taas lähipiiriin syntynyt aika paljon vauvoja. Jossain syvällä se kirpasee, mutta jotenkin on tullut tuohon sellanen turtumus. Kai mun sukulaiset ja kaverit lisääntyy sillä tahdilla, että siihen tottuu... Lähisuvussakin nyt siis viidellä serkuksella (minä mukaanlukien) yhteensä 12 alle 8-vuotiasta lasta... Ja niistä neljä on tämän kuluvan vuoden satoa. Kaveripiirissä muutamia vielä lapsettomia, mutta suurimmalla osalla myös tuo 1-3 lasta/perhe...
|