|
La 18.9
Heituli ------------- 3/33-136-------------19----------------Esikoinen
lele86---------------20/28-36--------------19----------------Esikoinen
heho----------------25/28-29--------------10----------------Esikoinen
Tiili-85---------------13/29-37-------------13----------------Esikoinen
myrtti---------------29/27-54--------------42----------------Esikoinen
Butterfly------------22/26-29--------------17----------------Esikoinen
Minmie-------------17/27-32-------------- 29----------------Pikkukakkonen
titi-uu--------------14/26-32----------------1----------------Esikoinen
Plussanneet:
ellastiina-------------4---------------poika 08
eemeliä?-------------9---------------tyttö 09
ramona......
--------------------------
Huoh, väsymys meinaa hiuka vaivata täällä. Niin kovasti tekisi mieli antaa silmien painua kiinni ja ottaa päiväunet, mutta työhommat odottelee tekijäänsä. Totta, kuulostaa kyllä hullulta näin lauantai-iltapäivällä, kun näennäisesti kuitenkin olisi vapaata. Mutta tehtävä se on jossain vaiheessa kuitenkin, miksipä ei siis nyt, kun on vielä valosaa ja saan nautiskella ihan yksinäni olosta kun puoliso on töissä. Jos sitä keittäisi kahvia että piristyisi. Se on tuo kun käy aamupäivällä ja päivällä touhuamassa ulkona, niin johan on kumma, että syötyään ja hetken sohvalla oltuaan alkaa väsyttäää.
Paljon tässä en ole mukulajuttuja mietiskellyt pariin päivään, onhan se tuolla jossakin taka-alalla, mutta tuntuu, että on niin paljon kaikenlaista tekemistä, huoliakin ja hoidettavia asioita, että oman elämän jutut jää välillä paitsioon. Olen lähiaikoina ollut hiukan ylikuormittunut, huomaa siitä että öisin asiat alkaa sitten pyöriin mielessä ja uni antaa odottaa itseään. Ja silloinkin kun yöllä valvon ja kuuntelen puolison tuhinaa, huomaan pohtivani lähinnä työjuttuja tai vastaavia, joita tosiaan voisi kelata ihan päivällä vaan ja arkena. Ja niitä voisi kyllä jättää työpaikalle ihan suosiolla. Huoh. Onneksi pesin käteni muutamasta jutusta tänä viikonloppuna ja sanoin kerrankin ei pariin hommaan. Nyt tuntuu mukavalta, että pidin pääni ja saan nyt olla kotona sohvalla sen sijaan, että touhuaisin ties missä.. Olen pikkuhiljaa tässä yrittänyt opetella kieltäytymään ja ottamaan aikaa omalle elämälleni ja mulle oikeesti tärkeille jutuille sen sijaan, että olen mukana hommissa, joista en itse oikeastaan saa enää mitään liiemmin irti. Olen varmaan aina ollut aika (ja liian) kiltti eikä se ole tosiaankaan mitenkään pelkästään positiivinen piirre.
Mutta tällaista täällä. Ovis antaa odottaa itseään, ehkäpä juurikin väsymyksen ja nukkumattomuuden ja lievän henkisen ylikuormituksen vuoksi. Taikka jotain pieniä tuntemuksia tuossa jo oli, mutta menivät ihan tosi nopeaan ohi ja aikaisilta tuntuivat vielä, tosin piti sekin tilaisuus toki käyttää puolison kanssa hyväksi ettei mene sivuvuun mitään ;) No, luulen tuntevani itteni kuitenkin sen verran hyvin, että aika tarkkaan osaan lukea millon mussa tapahtuu mitäkin. Lienee sitä oppi jotain tuona aikana, kun piti huolen siitä, ettei muksua vaan vahingossakaan pääse tulemaan. Silloin sitä tuli opeteltua tarkkaileen ja tunnistamaan itsestä kaikenlaista.
Mutta mitäpä teidän muiden viikonloppuun ja syksyiseen elämään tällä hetkellä kuuluu?
|