Alkuperäinen kirjoittaja Kinkuju

Luulen, että meissä on jo synnynnäisenä taito irroittautua ja niin kait jotkut lapsena tekevätkin, ainakin minä tein sitä täysin tietoisesti jonnekin tuonne seitsemään kahdeksaan ikävuoteen. Sitten tuli niitä ikävämpiä kokemuksia, joista täällä viisaat varoittelevat. Säikähdin ja panin semmoiset kyvyt pois käytöstä vuosikymmeniksi ja vasta nyt uskallan täällä niistä hieman kertoa.

Se irtautuminen on vaarallista ! Voi joutua tilanteeseen, että ei voikaan palata.
Ei ainakaan pidä mennä kauaksi ja pitää pitää paluureitti selvänä.

Valveunet ovat mielestäni ihan eri asia mutta minähän yritänkin kieltää kaikenlaisen huuhaan ja elää vaan tätä arkista pientä elämää. Ehkä se on niin, että joitakin nämä asiat kiehtovat ja heidän on päästävä kokeilemaan vaikka liian vähin tiedoinkin ja joillekin ne taidot tulevat luonnostaan ja he sitten pyrkivät pysymään niistä erossa vähintään yhtä innokkaasti.

Alkuperäinen kirjoittaja huhaata

Seitsemään ikävuoteen saakka voidaan olla vielä siinä psyykkeen kehitysvaiheessa, että ei eroiteta todellisuutta päiväunelmista, siksi monella on "yliluonnollisia" kokemuksia tuohon ikään saakka. Useimmat kuitenkin siirtyvät tuon vaiheen jälkeen seuraavaan kehitysvaiheeseen, jolloin todellisuus, eikä fantasiat, ohjaa. Silloin osataan eroittaa fantasiat todellisuudesta ja suuruudenhullut kokemukset jäävät kokematta.