|
Aamuaerobinen rasvanpolton tukena ei ole ihan yksinkertainen asia. Nimimerkki "poltoista" kyllä kiteytti hienosti (ja ehkä tahtomattaan) ne syyt, miksi aamuaerobista kannattaa harrastaa, jos mielii pudottaa painoa. Oleellista ei siis ole se, että vatsa on tyhjä, vaan se, että kehon hiilarivarastot ovat tyhjät (tai ne tyhjennetään esim. muutamalla intervallilla suorituksen alussa). Tällöin kehon rasvavarastojen käyttö energianlähteenä tehostuu. Jos eletään miinuskaloreilla, niin elimistöllä ei ole kovin hyviä edellytyksiä tasapainottaa eri energialähteiden osuuksia loppupäivän aikana. Rasvanpolton osuus säilyy korkeana siihen asti että ravintoa (hiilareita) nautitaan. Siksi monet venyttävät aamupalan nauttimista vielä lenkin jälkeenkin. Myös edellä mainitun HIITin teho perustuu lähinnä suorituksen jälkeiseen rasvanpolttoon, itse intervallien tarkoituksena on vain tyhjentää hiilarivarastot.
Teoriassa siis helppoa. Nurinkurista, mutta mitä matalampi on kehon rasvaprosentti, sitä tehokkaamin elimistö pystyy hyödyntämään rasvavarastojaan energianlähteenä. Sen takia kevytkin liikunta tyhjillä hiilarivarastoilla sattaa etenkin pulleampien ihmisten mielestä tuntua ylivoimaisen pahalta (pyörryttää, oksettaa, palelee,...) kun kevyempi ihminen tuntee olonsa täysin normaaliksi tehdessään vastaavaa suoritusta. Yksilölliset erot ovat luonnollisesti suuria, joten aamuaerobiseen kykeneviä ja kykenemättömiä löytyy kaiken kokoisista, ja tässäkin harjoitus tekee mestarin.
Alakarppaajilla ja muilla rajusti hiilareita rajoittavilla ei ole mitään erityistä tarvetta ajoittaa rasvanpolttolenkkiä aamuun, koska hiilarivarastot ovat aina tyhjät.
|