Alkuperäinen kirjoittaja onks ihan pakko

Olisko mitenkään mahdollista, että jos joutuu eroamaan lastensa äidistä/isästä, syystä tai toisesta, ASUA YKSIN ja pitää kotiansa avoinna lapsilleen. Jos seurustella haluaa, se voi tapahtua siten, että kummallakin on oma asunto, eikä aleta heti "leikkiä kotista".
Kyllä ne lapset siitä kasvavat ja omilleen lähtevät.

Totta maar lapset ovat mustiksia vanhempiensa uusille kumppaneille, sillä mustasukkaisuus on alkukantainen ja hyvin luonnollinen tunne, tunne tunteiden joukossa. Myös eläimet ovat mustasukkaisia.
Lapsilta ei kysytä "voiko isi ja äiti erota", lapsille tilanne tulee ihan puun takaa, yllättäen ja tilaamatta.
Erolapsen hartain toive on, että vanhemmat palaisivat vielä joskus yhteen. Siis pienten lapsien.

Aikuisten tai lähes aikuisten lapsien kohdalla tilanne on täysin toinen. He kyllä huomaavat vanhempiensa antipatiat toisiaan kohden ja jopa joskus neuvovat vanhempiaan eroamaan. Silloin mahdollisten uusien kumppanien hyväksyntä käy ihan kivutta.

Kaikki kunniani tuntemalleni yksinhuoltaja isälle. Hän sanoo, että niin kauan kun lapseni asuu kanssani, meille ei naista tule. Irtomalleja tarvii aina silloin tällöin, tottakai, ei hän mikään eunukki ole.
Hattua nostan ja korkealle. Kyllä hänen vuoronsa tulee kohta, lapsensa on jo lähes aikuinen.
Kaksistaan he ovat asuneet toistakymmentä vuotta.