akka

Kylläpä tuntuu olla helppoa huudella, varsinkin sellaisten, jotka eivät ole itse varmastikaan vastaavissa tilanteissa.
Niin kai jokainen ajattelee, joka hyppää uusperhekuvioon, että se toimii ja pyrkiikin siihen. Mutta jos päivittäin saa pelkkää surkeutta, ei siinä paljon kauniit ajatukset auta.
Sitäpaitsi, ihan alkuperäinen kirjoittaja on maininnut, että uusio"lapsi" hypähti kuvioon vasta myöhemmin. Mikä lapsi enää täysi-ikäinen edes on? Nykyään tuntuu että kersoja paijataan nurkissa ja rahaa pitäisi syytää silmittömästi vaikka ikää olisi kuinka. mItä pahaa siinä on jos yrittää opettaa itseään jo aikuisena pitävälle kakaralle kuinka pärjätä elämässä jatkossakin, eritoten, kuinka kantaa vastuuta elämästään?
Ja vielä yhdelle nimimerkille, jonka mielestä meidän eronneiden ja epäonnistuneiden pitäisi keskittyä vaan kasvattamaan lapset aikuiseksi, keskittyä irtosuhteisiin ja yhden yön kumppaneihin ja sitten vasta aloittamaan uusia suhteita... onko tullut mieleen että mitäs jos käy niin että kohtaakin elämänsä rakkauden?
Sitäpaitsi, eiköhän näissä uusiokuvioissa alunperin ollakin rakastuttu siihen aikuiseen, jonka jälkeen pikkuriiviöt on kiivennyt mukaan.
Upeata lukea, kuinka helppo ihmisten on kritisoida.
Toisia meistä helpottaa vain purkaa asioita kirjoittamalla, toisia helpottaa näemmä vain toisten masentaminen, toivottavasti oma elämä on niin hyvin, ettei mikään koskaan pänni.