|
Niin ei täydykään, olen siitä samaa mieltä. Mutta ei se aina niin yksinkertaista ole.
Kun minut kuitenkin aina kutsutaan näihin lasten juhliin. Naapurissa asuu ihan kiva iso perhe, jonka kanssa ollaan paljon tekemisissä. Jos jätän menemättä, se kuitenkin jotenkin huomioidaan ja minut kutsutaan sitten myöhemmin, että "juodaan nyt ne X:n synttärikahvit, kun et silloin päässyt." Ja jotenkin en vaan kehtaa mennä ilman mitään lahjaa.
Vähän sama juttu se on näiden muidenkin kohdalla. Vedotaan siihen, että lapsi on niin surullinen, kun en tullutkaan ja kaipaa minua. Monessa tapauksessa lapsi itse soittaa ja kutsuu tulemaan, sano siinä sitten, että en tule. Oikeasti en usko, että lapsella minua henk.koht. olisi ikävä, kyse on yleensä siitä, että äiti kohisee asiasta vaan niin kovasti. On hienoa, että lapsen synttäreillä on niin paljon ihmisiä.
Ihan jokaisen kohdalla tietysti näin ei ole, mutta aika monessa tapauksessa minusta lapsi ihan turhaan vain opetetaan siihen, että hänen synttärinsä tai nimpparinsa on kamalan iso asia ja kaikille oltava hirveän tärkeä juttu.
No naapurin lapsille en ole joululahjoja antanutkaan, muuten kuin siten, että olen antanut yhteisen ison karkkirasian tai vastaavan, vaikka tiedänkin että lapset saa ihan liikaa karamellejä. Mutta on muutamia lapsia, joille on oikeastaan pakko ostaa joku lahja, kummilasten lisäksi. Näin se vaan on.
Niin joo, tuo lahjojen vaihtamisesta luopuminen, sehän on tietysti otettu käyttöönkin, totta kai, mutta ovelasti siihen on aina lisätty tuo: paitsi lapsille. Merkitsee siis sitä, että minä lapseton ostan lahjoja lapsille, mutta minut saa sitten vapaasti unohtaa, koska olen aikuinen. No en todella ole lahjoja vaillakaan, mutta huvittaa vain tuo, että ei se minun rahapussiani säästä yhtään tuollainen päätös. Äitini esim. on kauhean tarkka siitä, että veljeni ja siskoni lapset saa kaikilta joululahjat. Jos ei muuten, niin sitten ostetaan joku iso yhteinen, johon minun on ihan pakko myös osallistua.
|