Alkuperäinen kirjoittaja Loviisa

Kertokaa nyt hyvät ystävät, miten tästä eteenpäin, olette oljenkorteni!

Menetin ainoan läheiseni puolisen vuotta sitten, enkä pääse tästä mitenkään yli.

Puhun kyllä asiasta, en hysterisoi, ja luulen, että kaikki kuvittelevat asiani olevan tolallaan.

Menetyksen jälkeen en ole edes siivonnut (!), en ole kutsunut senkään vuoksi ketään kyläilemään, pari kaveria on tullut käymään ilman etukäteisilmoitusta, eivät ole sanoneet mitään, vaikka kämppä on kaaos.

Pyykit olen pessyt, kun pitää töihin olla puhdasta päälle. Ruokaa en ole jaksanut laittaa, joten tiskejäkään ei juuri tule.

Olen aivan maassa, vaikka yritän selittää jatkuvasti itselleni, että edesmennyt olisi varmasti halunnut minun jatkavan elämääni täysillä...

Työ on pelastanut tähän asti totaaliselta vajoamiselta, pitää päivät pinnalla.

Lääkärille yritin asiasta kertoa flunssakäynnin yhteydessä, ei noteerannut asiaa mitenkään.

Miten olette itse selviytyneet vastaavasta, miten päässeet eteenpäin, mikä teidät on nostanut murheenalhosta?