|
Menin tänään aamusta polille hakemaan cytotecit, jotta saadaan vihdoin tuulimuna ulos. Pahoinvointi on taas pahentunut ja samalla mun kiroilu, koska musta on täysin väärin että ihmisen pitää kärsiä raskausoireista jos ei ole raskaana. Kaikki oli valmiiksi järjestetty, ts työasiat niin etten mene loppuviikolla enää töihin, jääkaappi täynnä herkkuja, katsomattomia leffoja digiboksissa, mies valmennettu siihen kuinka pitää illalla toimia kun mua särkee ja en enää jaksa kipuja ja vuotoa, koko viikko tyhjennetty ohjelmasta ja varattu särylle, vuodolle ja itsesäälille. Ajattelin, että tän homman mä ainakin osaan, kysykää kuka tahansa multa miten varaudutaan lääkkeelliseen tyhjennykseen. Ja ultrassa mua tervehti alkio, joka vastaa viikkoja ja jolla on selkeä syke :)
En oikein vielä ymmärrä miten tässä näin kävi, ekassa ultrassa ei näkynyt mitään. Ei yhtään mitään. Tän päiväinen lääkärikin sanoi että kyllä siellä olisi pitänyt syke silloin näkyä tai ainakin alkio, mutta ihan oli tyhjää täynnä ja sain varman tuomion että tää on tuulimuna. Ollaan nyt sitten vajaa kaksi viikkoa itketty, mietitty miksi juuri meille pitää tulla peräkkäisiä keskenmenoja, miksei se edes tajua tulla itsekseen ulos ja vaikka mitä. Ehditty pohtia mitä sitten jos oikeesti ei ikinä voida saada lasta ja mä olen saanut kunnon raivareita ja purkanut omaa pahaa oloa huutamalla ja raivoamalla miehelle. Nyt on täydellisen sekavat tunteet, olen tietysti iloinen mutta jotenkin tää tuntuu vielä ihan vitsiltä, huomenna lukee Ilta-Sanomien lööpissä että saatiinpas aprillattua yhtä naista vaikka onkin vasta joulukuu.
|