|
Hei kaikille!
Minä kirjoitan tähän ketjuun opettajana. Olen koulutukseltani aineenopettaja (kielet), mutta olen opiskellut myös erityispedagogiikkaa. Minulla on ollut vuosien aikana useita erityisoppilaita, heidän joukossaan parikymmentä adhd-diagnoosin saanutta ja muutama, joilla varmaan on ainakin tulisi paljon pisteitä, jos tekisivät adhd-seulan. Oppilaitten ikähaitari on ollut aika iso, ala-asteelta ammatillisiin opintoihin.
Minä olen saanut hyviä tuloksia aikaan sekä kollegoitten, oppilaitten että vanhempien mielestä.
Arvatkaa mikä on minun salaisuuteni?
AIVAN MAHTAVA ADHD-POJAN ÄITI, joka vuosia sitten opetti minut ymmärtämään poikaansa. Äiti jaksoi käydä kanssani läpi kuviot kotona, siis mikä toimii kotona ja mikä aiheuttaa hankaluuksia. KIITOS hänelle siitä! Juttelimme pojan toiminnasta kotona ja koulussa ja huomasimme että on hirmu iso ero. Miksi? No koska ympäristö on niin erilainen.
Ja minusta vastaus ei näissä ole se, että adhd-lapsi laitetaan kotiin säilöön vastoin perheen tahtoa (jos perhe haluaa niin sitten se on ihan eri asia!) vaan se, että koulussa tehdään tarvittavat muutokset. Jokainen lapsi on erilainen, adhd-lapsi voi olla vielä erilailla erilainen :-) Mutta jokaisen lapsen paikka on toisten lasten kanssa.
Minulla on käytössä seuraavat jutut, niitä voisi ehkä kokeilla kotiopetuksessa ja koulussa? Osan voi vanhempi järjestää jos opettaja ei pysty/innostu ja osa vaatii koululta vihreän valon. Minulla nämä ovat sermiä lukuun ottamatta kaikkien käytössä, mutta ylivilkkaat niistä hyötyvät eniten.
TURVATYYNY: painava tyyny, minulla hiekalla täytetty nyrkkeilysäkki. Tätä saa halata, raahata ja jos oppilas haluaa, voin nostaa sen oppilaan päälle, kun opilas on makuulla. Moni adhd-lapsi tykkää painon tunteesta päällään.
SERMI: pulpetin mittojen mukaan kangasta ja puiset kehykset. Tämä voidaan laittaa pulpetin ympärille ja siirtää hetkessä pois. Tulee tavallaan pieni huone tai jos halutaan niin vain yksi suuntakin voidaan peittää. Jos käytetään tätä, on lapsen istuttava luokassa seinän vieressä, ettei sermi peitä näkyvyyttä muilta. Jos kirjoitan taululle, otan aina digikameralla kuvat ja laitan nettiin kaikille oppilaille eli tunnin aikana saa ja voi kirjoittaa muistiin mutta ei ole haittaa jos ei halua. Myöhemmin voi tarkistaa netistä. Sermi ei sii haittaa siinäkään mielessä.
"KÄTTÄ PIDEMPI": minulla on luokassa käsille tekemistä. Siellä on muovailuvahaa, pieniä huopatukkosia joita voi huovuttaa ja lankaa ja paksu virkkuukoukku. Tämä perustuu siihen, että moni rauhoittuu jos saa kädet liikkeeseen - katsokaapa kuinka moni vääntelee käsiään kun jännittää :-)
LÖTKÖPÖTKÖMAA: luokan perällä on muutama patja ja säkkituoli, jolla voi pötköttää. Sen turvatyynyn voi ottaa sinne päälleen jos tuntuu että se rauhoittaisi.
KEINUTUOLI: kiikuttelu rauhoittaa monia.
Nämä edellä olevat siis ovat kaikkien käytössä, saatan itsekin eismerkiksi kiikutellen kuunnella, kun oppilaat vaikka esittävät runojaan.
Henkilökohtaiseen käyttöön saatan antaa adhd-lapsille erityisiä koulutarvikkeita, mm. tietynmallisia tusseja. Yleensä annan myös tarra-arkin, jolla oppilas voi antaa minulle palautetta oloistaan ja tuntemuksistaan tunnin aikana (esim. vihreä = olo ok, tuntui että opin, keltainen = vähän hankalaa ja punainen = ei tämmöistä). Korvatulppia en anna, mutta saatan vinkata hankkimaan.
Loppuun vielä sen verran, että minusta adhd-lapsi ei oikeastaan ole erityislapsi. Kyseessä on enemmän ehkä se, mitä ajatellaan normaaliksi. Eli minun kokemus on se, että jos luokka tehdään adhd-lapselle sopivaksi, se sopii kaikille niiltä osin. Silloin se adhd-kuvio ei oikein tule esille.
Toivon onnea ja menestystä mutta ennen kaikkea iloa kaikille!
|