|
Minä olin itse samassa tilanteessa syksyllä. Sain esikoiseni joka oli vaativa vauva ja sairaskin. Olin ihan poikki. Hormoonimyrsky oli kammottava ja parisuhde nitisi liitoksissaan vaikka liittomme on vahva ja rakastava. Se kaikki oli uutta ja tuli suorastaan järkytyksenä vaikka olimme lasta yrittäneet 6 vuotta.
Siinä väsymyksessä en kuitenkaan halunnut muiden hoitavan lastani. Toki pieniä sylihetkiä oli kiva antaa mummullekin. Mummu ja ukki olivat suuresti apuna mm. ruokahuollossa. Äitini toi terveellistä ruokaa ja tuli myös laittamaan ruokaa vaikka vastustelin. Mutta ihanaa kun tuli. Itse ei jaksa laittaa ruokaa ja tulee väsymyksessä syötyä mitä sattuu. Oloa ei helpota että syö vielä huonosti. Ukki kävi apteekissa ja kaupassa 'maitoreissuilla'. Mummu vei roskia, täytteli tiskikonetta jne. Ja oli vauvan kanssa että itse sain käydä suihkussa tai saunassa. Meillä vauva oli sylissä ensimmäiset 2 kk miltei yötä päivää sairastelun takia. Lapsen isä oli paljon matkoilla eikä siis aina voinut auttaa.
Ai niin, oli myös ihanaa kun äitini toi naistenlehtiä, joita lueskelin kun sain omaa rauhaa.
Minua auttoi toisen aikuisen läsnäolo ja apu kotitöissä. Sanoisin kuitenkin, että pidä visiitit lyhkäsinä ja ole herkkä viesteille. Halusin kovasti myös omaa rauhaa.
Kiva että haluat auttaa tytärtäsi ja hänen perhettään. Apua tarvitaan, vaikka joskus sanommekin että ei tarvii auttaa. :)
|