Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja samaa ajattelin  Tiedän yhdenkin parin, jonka joka ikinen illanvietto päättyi riitaan, nainen huusi ja mesosi kuin heikkopää. Kaverit ja kaikki yritti sanoa miehelle, että nyt lopetat tuon ja jätät tuon naisen, ei tuosta tule mitään, kun mikään ei ikinä onnistunut. Oli siinä nyt syypää kumpi tahansa, niin se ainakin oli selvää, että yhteiselämä ei ollut onnellista. Mutta niinpä vain menivät naimisiin nekin ja parin lapsen jälkeen sitten erosivat. Tosi kannattavaa. Ja nainen se siinäkin oli se, joka sitä avioliittoa pauhasi ees ja taas, koko ajan, vaivasi ja vatkoi, että milloin mennään ja kuka saa tulla häihin ja pidetäänkö ne häät silloin vai tällöin ja jos et siihen ja siihen mennessä osaa antaa vastausta niin arvaas mitä tapahtuu ja niin edelleen. Mies vaan istui niskat kyyryssä kuin jänis. Ilman tätä naista sekin mies oli ihan kiva ja hauska ihminen, mutta kun nainen oli paikalla, mies oli kuin lapatossu. Tämä on ihan ääriesimerkki, mutta täysin totta. Ja muutamiakin tämän tyyppisiä liittoja olen elämäni varrella nähnyt, itse asiassa naisten solmimia, mutta ei ne solmut loputtomiin kestä. |
Joo näitä kyllä riittää valitettavasti, itselläkin kaveripiirissä muutama. Yksikin mies on sellainen joka ei ole koskaan ollut pitkässä suhteessa (eli on lähinnä vain deittaillut hieman vaikka ikää on jo yli 35). Sitten tuli tarmokas täti joka päätti että nyt ollaan yhdessä, kihloihin kuukauden päästä, ja puolen vuoden päästä oli ostettu yhteinen talo. Nyt odotellaan vauvauutisia... Muuten mies on oikein mukava, mutta kun tämä nainen astuu huoneeseen menee hiljaiseksi ja sinkoilee ympäriinsä naisen tahdon mukaan "haepas minulla lasi vettä", "siivoa pois nuo lehdet!" yms vieraiden läsnäollessa. Puheenaiheetkin kummasti muuttuvat kun nainen on seurassa, mies on todella varovainen sanomisistaan. Miehellä on esim. harrastuksena autot, omistanut useamman todella hienon vanhemman auton, mutta harrastus piti sitten lopettaa ja autot myydä tämän suhteen alkamisen jälkeen. Keskustelee toki vieläkin mielellään autoista mieheni kanssa, mutta kun mieheni mainitsi esim. automessuista ja sanoi että olisi kiva mennä sinne yhdessä (siis sekä minä että mieheni yhdessä tämän miehen ja hänen avokkinsa kanssa) niin tämä mies oli ensin ihan innoissaan mutta kun nainen astui huoneeseen ja alkoi mekastamaan että "et sinä nyt sellaisiin voida lähteä" niin mies sitten heti selittelemään että enhän minä tietysti itse aikonutkaan... Selkärankaa ei ole ollenkaan, naisen pillin mukaan mennään. Odottellaan mieheni kanssa että pahin alkuhuuma haihtuisi, ja toivotaan että mies alkaa sitten uskaltaa sanoa vastaankin. Tässä kun on vaarana se, että jos me sekaannumme ja sanomme että nainen on kamala pirttihirmu, niin mies katkaisee välit meihin. Mutta tuskin kovin pitkää ikää tuolle suhteelle on ennustettavissa, uskon ja toivon.
Toinen lapatossu oli mieheni serkku, nainen tuli ja vei, raskaaksi heti kuukauden seurustelun jälkeen, kihloihin ja puhe alkoi naimisiinmenosta, mutta sinne asti ei koskaan päästy kun mies vihdoin sai tarpeeksi. Yhteinen talo jäi naiselle koska kyllähän lapsen pitää saada pitää kotinsa, mies muutti vuokralle pieneen asuntoon. Entisistä unelmista ei ole tietoakaan, ja mies on aika lailla varjo entisestään.
Kyllä minusta näitä on valitettavan paljon, eli en nyt tiedä voiko enää edes puhua ääriesimerkistä...