Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Ap  No on vähän nuorempaa ja vähän vanhempaakin, mutta joo kolmenkympin nurkilla. Ehkä mun on vaan vaikea käsittää tätä tilannetta kun itse en toimis noin. Mulla on miespuolisia ystäviä kanssa ja kun osa niistä on alkanu seurustelemaan niin en ole samanlailla enää pitänyt sellasiin yhteyttä ja pyydellyt vaikka baariin tai syömään tai jotain. Oon vaa joskus laittanu viestiä ja kyselly kuulumisia tai soittanu, mutta sekin vähentynyt. Jos olen pyytänyt johonkin niin olen myös sanonut, että ota ihmeessä kumppani mukaan. Sen verran kyllä pitäs toisten parisuhdetta kunnioittaa, että ei jatkuvasti pyydellä enää sitä toista mihinkään ja silloinki jos pyydellään ni ois kohteliasta pyytää se kumppani myös mukaan jos kerta jutussa ei ole sen kummempaa kuin ystävyys. |
Nimenomaan! Itselläni on ollut myös hyvinkin läheisiä miespuolisia kavereita. Ja silloin kun he seurustelevat niin olen ymmärtänyt, että oma roolini muuttuu! Siksi en ymmärrä lainkaan sellaisia ihmisiä, enkä pidä näistä mieheni kavereista jotka eivät tajua tätä yksinkertaista asiaa! Olenkin yrittäny selittää miehelleni mistä on kyse, mutta hän haluaa vakaasti uskoa että kyse on minun mustasukkaisuudestani. Ja nää naiset luulee, että ne voi jatkaa sitä "suhdetta" mieheeni samoin kuin silloin kun mies oli sinkku? Äly hoi...
Ja sitten noihin neuvoihin, että mies vaan vaihtoon, itsekään en tajua, koska minä olen suhteessa rakkaudesta, ja tiedän että mieheni rakastaa minua. Ja kyllä parisuhteessa ollaan silloin valmiita tekemään töitä ja keskustelemaan. Vasta jos ei löydy mitään kompromissia niin voi miettiä, olisiko parempi jatkaa eri teille..