Alkuperäinen kirjoittaja Usko tai et

Kyllä se sun miehesi tajuaa ja näkee, että kärsit tollasesta. Mutta se ei vaan välitä. Koska se itse asiassa haluaa just tätä. Että naiset roikkuu sen kaulassa ja hyörii sen ympärillä. Ei ne niin tekisi, jos sun miehesi kunnioittaisi sinua ja sun tunteitasi ; mies olisi aikaa sitten tehnyt tollaselle käytökselle stopin. Ei ketään väkisin halata.

Ja muutenkin, koko touhu tuntuu lapselliselta. Jos kolmekymppinen mies ei kykene keskittymään yhteen naiseen vaan tarvitsee ne kaikki siinä ympärilllään selkeästi ihailemassa tätä miestä, niin miehessä on vikaa. Oletkos kuullut sellaisesta oireyhtymästä, kuin donjuanismi?

Miehesi haluaakin, että olet mustasukkainen. Sillä se ajattelee pitävänsä sinut varpaillasi ja koko ajan hänen vuokseen vähän huolestuneena. Ja samalla osoitaa sulle, kuinka kamalan haluttu ja suosittu hän naisten keskuudessa on. Että ymmärtäisit, miten ihmeellinen hän on.

Tollasia miehiä on paljon, myös minun ex-mieheni. Kymmenen vuotta kärsin jatkuvaa nöyryytystä ja sivustakatsomista, kun yksi esiintyi ja paistatteli naisille, ja AINA löytyy naisia, jotka on valmiit jonkun miehen takia tekemään vaikka mitä. Kiherrellään ja kuherrellaan ja ollaan oikein innoissaan, kun mies antaa huomiota ja vaimo katselee sivusta. Kyllä joillakin naisilla on pienestä kiinni se itsetunto ja hyvämieli.

Kunhan sinäkin, ap, sen kymmenen vuotta tuota katselet, niin voin taata, että mittasi on täysi. Kun tarpeeksi kauan joutuu kerta toisensa jälkeen näkemään se samat kuviot ja samat tyhmät elkeet ja ilveet, niin saat kyllä kysyä itseltäsi, että missä se rakkaus oikein luuraa? Minun rakkauteni mies pystyi tappamaan totaalisesti, aloin inhota miestä ja ainoa ajatus, mikä enää piti minua pystyssä oli, että miten pääsisin tästä kaikesta mahdollisimman helposti eroon. Kun olin tyhmänä mennyt mokoman kanssa vielä naimisiinkin ja oli lapsikin. Enkä yhtään hetkeä ole eroa katunut enkä miestä millään lailla kaivannut.

Nyt vain jälkeenpäin olen ajatellut monta kertaa, että olisi ne nuoruutensa kymmenen vuotta toisinkin voinut elää, kenties jopa jonkun ihan kivan ja fiksun miehen kanssa, sellaisen, joka olisi ottanut minun tunteeni huomioon ja käyttäytynyt minua kohtaan kunnioittavasti ja nätisti. Kas, sellaisiakin miehiä on olemassa.

En edes kehota sinua eroamaan miehestä, koska et sitä kuitenkaan tee. Minulle itselleni mahdollisimman nopea ero jo alkuvaiheessa olisi ollut ilman muuta se paras ratkaisu. Sinä haluat kuitenkin - ihan niin kuin minäkin tyhmyyksissäni silloin - yrittää muuttaa miehen käytöstä. Se ei muutu, koska ei hän enää ole mikään teinipoika, jota voi kouluttaa. Hän on haalinut ympärilleen nuo naiset ja haluaa heitä ympärilleen jatkossakin. Vain ystäviä - usko mitä tahdot.

Miksi kaikilla muillakin miehillä ei ole tuollaista naispuolisten ystävien armaadaa kimpussaan? Ei edes kaikilla hyvännäköisillä, hauskoilla, sosiaalisilla, kaikkien kaveri-tyyppisillä miehillä?

Entä onko miehellä yhtä paljon miespuolisia kavereita ja syöksyykö hän heidän kimppuunsa heti kun näkee ja unohtaa sinut?