Lainaus:
Alkuperäinen kirjoittaja Kaipuun kasvot-*  -Mies (ristiverinen,alle keskipituuden, älykkömäinen) vetäytyi ja hänestä ei ole kuulunut.Miksi koki helpommaksi vetäytyä? Sanojensa ja tekojensa välilä on ristiriitaa, enkä osaa irrottautua tästä vielä. Tosin en ole enää varma,voinko luottaa itseeni ja omaan tuntemukseeni asiassa, joka siis ei anna rauhaa tälle vielä. Tunteeni häntä kohtaan ovat lämpimät ja syvät.
Miten koet tämän tilanteen: miten tuntee minua kohtaan ja aikooko ottaa vielä yhteyttä. Näetkö tulevan olevan mahdollinen kanssaan? Vai näetkö jonkun muun tulevan? Jonkun, joka olisi minulle mahdollisesti sopivampi ja tukisi kasvuani ihmisenä ja naisena?
-Vastailethan, jos näet/koet tämän asian. Toiveeni ovat aika vahvat, toivottavasti ei sekoita. Avaatko omaasi, ei mielellään työ- eikä terveyskysymyksiä. |
Ensiksi saan suhteenne tilasta tunteen, että on joitain tekijöitä, jotka hidastavat etenemistä ja sitten koen miehen ihan kuin ottavan askeleita taaksepäin vähän kuin epäileväinen ilme kasvoillaan. Tarkennan kysymystä ja saan niin, että tällä ristiverisellä miehellä on nyt henkisen kehityksen kausi meneillään. Se ilmenee syvempänä heräämisenä henkisellä tasolla. Hän myös keskittää energiansa yhteen asiaan yhä keskittyneemmin. Hän voisi pyytää apuja yläkerralta, että voisi myös keskittyä kahteenkin asiaan, mutta koen ettei ole osannut tässä tilanteessa sitä pyytää vaan tarvitsee oman tilansa. Sitten kuvataan uudistumistakin sitä tukevalla värillä. Uudistumisen edellytyksenä on vanhojen asioiden, vanhojen tunteiden käsitteleminen loppuun. Joku tunteisiin vaikuttava nainen hänellä menneessä, jonka vuoksi luottamus rakkauteen horjuu. Keskeneräiset asiat hidastavat ja lopulta pysäyttävät jos niitä ei käsitellä. Tämä aika on sinulle piinaavaa, mutta näin sen on mentävä. Kun hän on valmis luopumaan menneistä kokonaan ja saa mielensä kirkkaaksi, hän ottaa sinuun yhteyttä kyllä. Sitten mietitte jatkosta yhdessä.
Kysyn rakkaudesta ja siitä onko sitä minulle luvassa vielä joskus? Toiveita on ollut ja kiinnostavia ihmisiäkin, mutta en osaa enää heittäytyä rakkauden vietäväksi. Ehkä se sielunkumppani ei edes ole minua vastaan kävellyt vielä.. Olen aina miettinyt, että sitten, kun se oikea tulee kohdalle niin se on menoa sitten, mutta entä jos se olisikin jo kävellyt ja pelkoni olisi estänyt minua huomaamasta sen. Henkisen polun viitoituksista olisin myös kiinnostunut.