|
Hei pitkästä aikaa.
Olen pitänyt vähän etäisyyttä, mutta käynyt lukemassa teidän juttuja kuitenkin. Mulla alkaa olla jännäpäivät käsillä kp 28 tänään, mutta melko negatiivisella mielellä jälleen. Nyt kun on "joutunut" tarkkailemaan omaa kroppaansa yli puoli vuotta niin olen pistänyt merkille että "kuvitellut raskausoireet" toistuvat joka kuukausi, lievä huonovointisuus, herkistynyt hajuaisti, palelu jne eli kuuluvatkin minulla ihan kuukautiskierron oireisiin. Nytkin tunnistan nuo samat oireet ja lisäksi lisääntynyttä janoa ja nälkää, sekä saapuvasta tädistä kertovaa hiusten rasvoittumista jne. Ovulaation jälkeenhän munarakkula muuttuu keltarauhaseksi ja alkaa erittää keltarauhashormonia. Oireeni johtuvat varmaan siitä koska joka kuukausi ne loppuvat kuukautisten alkamiseen. Pieni toivo kuitenkin elää vielä että mitä jos kuitenkin tärppäsi :) no, testejä en ole ostanut lisää ja yritän olla ostamatta, oikeastaan yritän olla mahdollisimman paljon miettimättä koko asiaa. Keskityn nauttimaan keväästä (tosin meillä on vielä pihassa lunta kuin keskitalvella :D) ja ajattelemaan ihan muita juttuja.
Pampula: mukavaa että mies on noin mukana yrityksessä :) Meilläkin on, mutta siinä on myös kääntöpuolensa meillä :/ esim. kun yritän asennoitua valmiiksi pettymykseen ja puhun jo tulevista menkoista niin mies on ihan surullinen ja pettynyt "ai eikö vieläkään?" ja yritän selittää että en ole varma mutta valmistaudun jo siihen pettymykseen. Sitten jos en jaksakaan peiton heiluttelua jonakin iltana niin hän tuntuu olevan pettynyt siitäkin etten yritä tarpeeksi tai että enkö haluakaan enää kolmatta lasta jne. Oman pettymyksen lisäksi on aika raskasta katsoa vielä toisenkin pettymystä asiasta, kun tämä yritys venyikin paljon pidemmäksi kuin osattiin kuvitella ja jotenkin kai koen että minussa on jotain vikaa kun ei tärppää :/ mutta kuitenkin samassa veneessähän tässä ollaan ja parempi näin kuin että olisi ihan "hällä väliä"-asenteella kuten yrityksen alussa, tai piilottaisi tunteensa kokonaan eikä puhuisi niistä mitään. Ainakin tiedän että tämä yrittäminen kannattaa kun me molemmat niin kovasti haluamme tämän lapsen.
En ehdi nyt kommentoida teidän kaikkien juttuja, mutta olen hengessä mukana ja luen kirjoituksianne, ja kirjoittelen itsekin taas kun muistan..
|