|
Mä olin juuri tuossa samassa tilanteessa pari vuotta sitten. Mies on alusta asti sanonut, ettei tiedä haluaako lapsia, että hän ei ole ikinä kokenut siihen mitään suurempaa halua.
No minä taas aina olen tiennyt haluavani lapsia ja seurusteltuamme noin 2,5 vuotta vauvakuume oli kova. Tai enemmänkin tunne siitä, että nyt pitäisi päätöstä tehdä, ettei mene vuodet hukkaan. Silloin olin 30-vuotias, nyt siis 32 v.
Ilmeisesti puhuin asiasta aika paljon ja mies ahdistui ja suhteemme ajautui kriisiin. Mies puhui erosta ja suurin syy siihen oli tämä vauva-asia, mutta halusi kuitenkin vielä yrittää pelastaa suhteemme. Itsekin mietin jo että kumpaa haluan enemmän, vauvaa vai olla mieheni kanssa. Vauva-asia annettiin kuitenkin olla enkä puhunut pitkiin aikoihin koko asiasta, ainakaan omasta aloitteestani.
Viime alkusyksynä sitten mies ehdotti että jättäisin pillerit pois. Osasyynä oli oma terveyteni, johon vaikutti se, etten halunnut enää hormoniehkäisyä eikä kortsut tule meillä kyseeseen. Edettiin ihan kattellaan nyt-meiningillä ilman paineita. Vauvaa ei kyllä vieläkään ala kuulumaan ja joudun nyt sen takia aloittaa clomit.
Mies ei koe vieläkään mitään vauvakuumetta, mutta on valmis perheenlisäykseen. Uskon että aika harva mies vauvakuumetta samalla tavalla kokeekaan kuin naiset.
Halusin vain kertoa, että asiat voi myös kääntyä parhain päin, mutta ei kannata tehdä mun virhettä ja painostaa liikaa, siitä ei varmasti seuraa mitään hyvää. Kun selvisimme kriisistä ja vauva-asiasta ei puhuttu hetkeen, sai mieheni rauhassa itsekseen asiaa sulatella, ilman painostusta.
Tosin sitä nyt ei tiedä tuleeko niitä biologisia lapsia edes mutta mies kuulemma olisi valmis myös adoptioon. Sehän on jo aika paljon, ei olisi kaksi vuotta sitten uskonut että nyt ollaan tässä :)
Tsemppiä kaikille asian kanssa painiville
|